Tarina keskittyy jälleen Sebastian Castellanoksen edesottamuksiin. Etsivän tytär Lily kuoli monta vuotta sitten tuhoisassa tulipalossa, ja tapahtumat kummittelevat yhä hänen mielessään. Sebastianin maailma järkkyy, kun mies saa kuulla tyttärensä olevan yhä elossa. Lily on ollut osa Mobius-järjestön kokeita ja päätynyt samalla omituiseen STEM-maailmaan. Sebastian saa tehtäväkseen hakea tyttärensä takaisin sillä ehdolla, että hän pelastaisi myös ahdingossa olevat Mobiuksen agentit.
Selvä parannus
Ensimmäinen osa oli hyvin suoraviivainen putkijuoksu, mutta nyt eteneminen on vapaampaa. Tapahtumat pyörivät Silent Hilliä muistuttavan kaupungin ympärillä. Vastaan asettuu tutunoloisia ihmislihaa janoavia monstereita, jotka kaatuvat tarkalla osumalla päähän. Olioiden tappaminen onnistuu suhteellisen helposti, mutta seikkailun edetessä ruudulle pamahtaa ajoittain kovempiakin vastuksia.
Vahvempien vastusten kohtaaminen on lähes joka kerta yhtä ahdistavaa. Ohjaimen kaiutinta on hyödynnetty muun muassa Anima-nimisen pahan hengen kohdalla, jonka korvia viiltävä laulu nostaa ihokarvat pystyyn olion lähestyessä. Välipomot eivät ole ainoita ihon alle tunkevia, sillä myös tavallisten rivivihollisten ääntely onnistuu puistattamaan hiljaisissa tilanteissa.
Tunnelma säilyy koko matkan ajan kuumottavana. Valojen ja varjojen leikki yhdessä äänimaailman kanssa takaavat säikäyttävän kokemuksen. Ulkoasuun on selvästi panostettu edellisosaa enemmän, sillä sekä ympäristö että hahmot näyttävät upeilta. Koko paketin inspiraation lähteenä ovat selvästi toimineet muun muassa The Last of Us ja Silent Hill, vaikka Naughty Dogin post-apokalyptinen seikkailu ei varsinaista kauhua olekaan.
Pelimekaanisesti The Evil Within 2 ei tee järin suuria uudistuksia. Kamera pysyy edelleen vähän liian lähellä Sebastiania, minkä vuoksi ympäristön tarkkailu on hankalaa. Toiminta muistuttaa hyvin paljon Resident Evil 4:ää.
Sankari kasvattaa entiseen tapaan taitojaan tappamalla vihollisia ja keräämällä niiden tiputtamaa vihreää geeliä. Geeliä ynnä muuta tarpeellista voi netota myös minipeleistä, jotka ovat ihan hauskaa vastapainoa synkälle meiningille. Taitojen lisäksi aseita parannellaan maailmasta löytyvillä osilla. Roolipelielementit tuovat seikkailuun mukavaa vaihtelua ja ilman niitä eteneminen tuntuisi huomattavasti puisevammalta.
Hiippailua ja räiskintää
Liikkuminen pysyy aika suoraviivaisena, vaikka seikkailu antaakin vapaat kädet tutkiskelulle. Käännös avoimen maailman suuntaan on toteutettu onnistuneesti, sillä tutkittava alue ei ole liian laaja. Kaupungilla kannattaa juoksennella kuitenkin varauksella. Hirviöt eivät näyttäydy usein laumoittain, mutta niiden ohi pääseminen vaatii jonkin verran suunnittelua. Onneksi The Evil Within 2:n suojasysteemi toimii verrattain hyvin.
Takaliipaisinta painaessa Sebastian syöksyy suojaan ja sieltä voi suorittaa yllätyshyökkäyksiä, mikä pitää muut lähistöllä remuavat pahikset loitolla. Hyökkäyksen epäonnistuessa taistelu muuttuu kuitenkin nopeasti räiskinnäksi, eikä vihollisten ryntäyksiä väistetä muuten kuin juoksemalla karkuun. Varsinaista nappulaa väistöliikkeelle ei ole lainkaan, mutta Sebastianin voi opettaa väistämään iskuja automaattisesti. Taito perustuu todennäköisyyteen, eikä kaikkia hyökkäyksiä pysty edes karttamaan. Oikeaa väistöliikettä jää todella kaipaamaan.
Mikami elementissään
Ensimmäinen The Evil Within yritti olla kauhupeli, mutta samalla se nojasi vahvasti tiukkaan toimintaan. Mikamin toiminnalliset Resident Evil -juuret näkyivät siitä pitkälle, joten on hienoa nähdä jatko-osan petraavan tällä osa-alueella. The Evil Within 2 säikyttää aidosti ja sen vinoutunut maailma ahdistaa juuri sopivasti. Tekemistäkin riittää suhteellisen pitkäksi aikaa, sillä sivutehtävien jälkeen pelikello näyttää 25-30 tuntia.
The Evil Within 2 ei ole täydellinen kauhupeli, mutta tällä kertaa ollaan paljon lähempänä sitä. Shinji Mikamin uutukainen imaisee mukaansa pienistä virheistään huolimatta.
