Onrush kuuluu yllättävän harvaan joukkoon suurempien firmojen nimikkeitä, joiden parissa pääsee tyydyttämään toiminnannälkänsä helposti ja nopeasti ilman ylimääräistä säätämistä tai seesteisempiä jaksoja. Kehittäjät ovat pitäneet huolen siitä, etteivät kisat käy vahingossakaan köröttelyksi: muista jälkeen jääneet kaahailijat kaukosiirretään vikkelästi takaisin ryminän keskelle.
Metsän siimeksessä sujahtelee kanssakilpailijoiden lisäksi myös nimettömiä ja heppoisia tekoälykuskeja, joiden ainoa tarkoitus on joutua kisailijoiden tuhoamiksi ja toimia näin boostinlähteinä.
Takaa teleporttailevat kilpakumppanit eivät useimmiten aiheuta ongelmia edes urheilullisten arvojen kannalta, sillä näissä bileissä kenenkään tavoitteena ei ole maaliviivan ylittäminen ensimmäisenä. Kyseessä on perinteisen kilvanajon sijasta tavoitteiltaan vaihteleva 6vs6-joukkuepeli, jossa eri ajoneuvot toimittavat hahmoluokkien virkaa. Maastoratoja kierretään niin kauan kunnes toinen osapuoli täyttää voiton edellytykset.
Ei ihan Overwatchia
Onrush on niin puhdas verkkopeli kuin offline-yksinpelin sisältävä nimike vain voi olla. Väkisin väkerretty kampanja on kaikessa yksinkertaisuudessaan tyhjänpäiväinen muodollisuus, jonka ansioksi jää sääntöjen opettaminen aloittelevalle romurällääjälle.
Kyvyistä huolimatta autosotiminen on lähempänä Burnoutia kuin Mario Kartia tai Bluria, sillä reilu enemmistö taisteluista käydään fyysisen kontaktin kautta.
Kovin rankkaan opiskelurupeamaan ei tarvitse varautua, sillä pelimuotoja on tyrkätty tarjottimelle vain neljä: Overdrivessa kerätään pisteitä boostaamalla, kun taas Countdownissa annetaan joukkueelle lisää elinaikaa pujottelemalla tarkistuspisteporttien läpi. Lähes kaikista räiskinnöistä tuttu alueiden valtaaminen on muilutettu mukaan Lockdownina, jossa jatkuvassa liikkeessä oleva kohdealue tuo mausteensa monta kertaa nähtyyn kaavaan. Kokoelman viimeistelevässä Switchissä, jolle tätä peliä ei muuten julkaistu, on puolestaan tarkoituksena romuttaa jokainen vastustajan veijari kolmesti.
Valikoiman yksittäisistä jäsenistä ei ole valitettavaa, vaikka viimeisenä mainittua lukuun ottamatta homma kiteytyykin mahdollisimman kovaa ajamiseen pienillä vivahde-eroilla höystettynä. Huippunopeuden saavuttaminen ei kuitenkaan tarkoita pelkkää oikea liipaisin pohjassa koohottamista, kiitos kahdeksan ajoneuvoluokan. Jokaisella on oma erikoisominaisuutensa, superkykynsä ja tapansa kerätä sen aktivoimiseen tarvittavaa rush-energiaa. Erot eivät vaikuta pelikokemukseen läheskään yhtä järisyttävästi kuin verkkoräiskyttelyissä yleensä, mutta luovat silti kevyttä vaihtelua mahdollisiin lähestymistapoihin.
Raskaalla Titanilla rushia ansaitaan vastustajia kolaamalla ja joukkuetovereita avitetaan väliaikaisilla suojakentillä. Erikoiskyvyn aktivoiminen tiputtaa auton perästä pieniä seinämiä, jotka hidastavat vastustajien matkantekoa.
Osa menopeleistä soveltuu paremmin aggressiiviseen ajotyyliin ja osa oman ryhmän tukemiseen. Jälkimmäisen toteuttaminen on käytännössä huomattavasti haastavampaa, sillä kuten kaikki joukkuepelit, toimii Onrush parhaiten tutussa ja koordinaation mahdollistavassa seurassa. Voittoa tavoittelevan pelaajan ei kannata olla turhan ylpeä sattumanvaraisten tiimikavereiden kanssa, vaan jättäytyä suosiolla taaemmas esimerkiksi kolmen saman puolen päristelijän pyrkiessä väkisin läpi kapeasta portista.
Jäykän ilmava ohjaustuntuma tuo perinteisen arcade-kaahailun sijasta mieleen avoimen maailman toimintapelit. Kaksipyöräiset erottuvat kontrollien osalta edukseen, mikä on toki oikeutettu korvaus heiveröisyydestä, mutta senkin huomioiden autojen liikehdintä on piirun verran liian kankeaa. Täydellisen nautinnon tiellä seisovat ajoittain myös erilaiset ihmeellisyydet, kuten ajoneuvon räjähtäminen päreiksi varsin vaatimattomista osumista, vaikka vauhtia ei olisi nimeksikään.
Nyt mennään metrikaupalla ohi portista, mutta hei, sormi share-napilla on vaikea ohjata.
Kilo kaahailua kahden hinnalla
Ratavalikoima luo kelpo ympäristön rähinöille, ja reittien kantavia teemoja ovat valtavat hypyt sekä letkeän leveälle asetetut reunat. Maisemien vakuuttavuutta tukee tasaisen siisti ja paikoin näyttävä ulkoasu, johon kilpailujen aikana muuttuvat säätilat ja vuorokaudenajat tuovat vaihtelua. Pelaajilla on mahdollisuus valita 60 fps:n ja terävämmän piirtojäljen välillä, joista ensimmäisenä mainittu johtaa ylivoimaisesti parempaan ajokokemukseen. Xbox Onen perusversiolla pelaavat joutuvat tosin tyytymään vain 30 ruutuun sekunnissa.
Sama laadukas linja jatkuu valikoihin asti, jotka toimivat sulavasti ja ovat niin värimaailmaltaan kuin tyyliltäänkin mukavan raikkaat. Teknisen toteutuksen viimeistelee kisojen tunnelmaa kohottava rockista, popista ja dubstepistä rakennettu ääniraita, joka sopii pelin henkeen vallan mainiosti.
Boostin käyttäminen ilmassa saa menopelin laskeutumaan nopeammin ja toivon mukaan liiskaamaan vastustajan alleen.
Yksittäisissä pikapeleissä posottamisen lisäksi eväät ovat kuitenkin vähissä ja kokonaisuus on pitkälti koettu parissa illassa. Simppelit mekaniikat yhdistettynä pelillisten muokkausmahdollisuuksien uupumiseen kääntävät kiinnostuskäyrän nopeasti alaspäin. Rälläyksestä ansaitaan toki kokemuspisteitä, kerätään tasoja ja suoritettavana on pidemmän tähtäimen haasteita, mutta palkinnoiksi pukatut skinit ja nimikyltit eivät kanna pitkälle. Täysihintaisen teoksen tulisi tarjota enemmän syvyyttä kaikilla osa-alueilla.
Ytimessä on silti parhaimmillaan maistuvan intensiivistä, hieman hiomista kaipaavaa ja mallikkaaseen audiovisuaaliseen toteutukseen käärittyä autosotimista, jota voi käyttää lääkkeenä hetkelliseen toiminnantarpeeseen. Jos arvosteluasteikko taipuisi puolikkaisiin tähtiin, lisäisin sellaisen Onrushille mielelläni.
