Miltä nyt tuntuu?
Keskiössä on jälleen uramoodi, joka ottaa vuosittain pieniä askeleita lähemmäs lajin kiemuroiden realistista kuvausta. Harmittavasti tallin saa itse valita, eikä minkäänlaisia testiajoja pestin saamiseksi järjestetä. Kärkitiimin kelkkaan hyppääminen tietysti houkuttaa monia, mutta yksinäisenä schumina piikissä ajaminen muuttuu pitemmän päälle melko tylsäksi. Parhaimmillaan kisat ovat keskikastin autolla, jolloin joutuu ohittelemaan ja taistelemaan sijoituksista. Autoa kehitetään uran edetessä, joten sinne kärkeenkin on mahdollisuuksia, kunhan vain jaksaa painaa määrätietoisesti hommia. Kerrottakoon, että mukana on nyt myös mahdollisesti kausittain vaihtuvat säännöt, joten kaikkia kehityspisteitä ei kannata laittaa esimerkiksi moottoriin. Jos voimanlähteet päätetään laittaa uusiksi seuraavalla kaudella, kehitystyö menee todennäköisesti hukkaan.
Uutuutena uramoodissa on haastattelut, jotka tuntuvat pahimmillaan juuri niin turhauttavilta ja tyhjänpäiväisiltä kuin voi kuvitella. Kysymyksiin ei ole pakko vastata, mutta oikeat sanat voivat antaa puhtia taustatiimin toimiin. Sama toimii tietysti toiseen suuntaan, eikä omaa tallia välttämättä kannata mollata. Uutuus ei ole täysin toimiva, sillä haastattelija saattaa kehua ajoa, vaikka kisa olisi päättynyt seinään. Kysymykset tuntuvat muutenkin välillä todella epäsopivilta tilanteeseen ja ”no comment” muuttuu pian automaatioksi. Tämä on harmi, sillä juttutuokioilla voi olla suuria vaikutuksia esimerkiksi sopimustilanteeseen: toiset tiimit arvostavat urheiluhenkisiä jäämiehiä, kun toiset taas haluavat riveihinsä kunnon showmiehiä.
Suoraan ajamiseen vaikuttavista uudistuksista on syytä mainita ERS (Energy Recovery System), jota voi nyt itse säätää kesken ajon. Useita erilaisia moodeja sisältävä järjestelmä kerää energiaa talteen, jota voi hyödyntää vaikkapa ohitustilanteissa. Kisoihin tulee mukavasti lisää taktisuutta, kun käytössä on ERS, bensaseoksilla kikkailu sekä tietyissä paikoissa avattava takasiipi. Oikein käytettynä järjestelmillä voi ratkaista voittotaistelun.
Takametsien Damon Hill
Taitojaan voi uramoodin ohella koettaa erilaisissa kausitiloissa. Nykyisen sarjan ohella tarjolla on esimerkiksi pikakisoja sekä kilpailua klassikkoformuloilla. Tämän lisäksi on erillinen haastemoodi, jossa muun muassa ohitellaan ja ajetaan muita takaa eri aikakausien kilpureilla. Eikä siinä vielä kaikki, sillä hermojaan voi kiusoitella vaihtuvien nettihaasteiden parissa.
Valitettavasti moninpeliseuraa ei ennen julkaisua löytynyt, mutta Codemastersin tuntien homma toimii vähintään kohtuullisesti. Nettipuolen kohokohtana tullee totutusti toimimaan kausimoodi, johon mahtuu mukaan reilusti kavereita. Säännötkin ovat todella vapaasti muokattavissa ja ajoapujen käyttöä voi rajoittaa mielensä mukaan.
Renkaat, nuo kuskin parhaat kaverit
Ajokit, säät, lämpötilojen vaihtelut sekä tallien voimasuhteet on mallinnettu loistavasti. Ferrari on Ferrari ja Mclarenin suoranopeus ei edelleenkään vakuuta. Erityistä kiitosta ansaitsee renkaiden toteutus. Hyvin lämmitetyillä pehmeillä kumeilla ajaminen tuntuu suorastaan nautinnolta ja auto kulkee kuin liimattuna tien pintaan. Kylmillä nakeilla luistelu puolestaan muistuttaa nuorallakävelyä, varsinkin jos omaa ajotyyliään ei malta mukauttaa tilanteeseen sopivaksi.
Ajaminen on maukas sekoitus simulaatiota ja arcadea. Arvostelu tehtiin ohjaimella, mutta tuntuma on loistava, olipa alla nykyaikainen huipputekninen formula tai vuoden 1996 Williams. Ratin ja polkimien hommaaminen ei ole välttämätöntä, vaikka ainahan hommaan tulee realistisempi ote, kun käsillä on kunnon ajovermeet. Mikäli homma ei meinaa luonnistua kummallakaan, ajoapuja lisäämällä ei tarvitse oikeastaan edes jarruttaa. Sääntöjä sekä apuja voi muokata jopa kesken uramoodin, mutta vaikeustasoa ei voi alun jälkeen muuttaa.
Katsokaa tätä meteliä!
Aiempien vuosien yhtenä ongelmakohtana toiminut tekoäly on jälleen mennyt eteenpäin tarjoten reilun vastuksen, mutta viilattavaa piisaa edelleen. Kierroksella ohitettavat tai aika-ajoissa köröttelijät eivät vieläkään osaa väistää järkevästi. Virtuaali-Vettel saattaa ensin ajaa sivuun ja hidastaa, mutta singahtaa heti perään takaisin ajolinjalle, jolloin törmäystä ei voi välttää.
Audiovisuaalisesti paketti toimii hienosti. Kisaviikonloppujen televisiomainen toteutus tuo mukavaa tunnelmaa ja ulkoasu on hahmomalleja lukuun ottamatta erittäin kaunista katseltavaa. Kuskien toteutuksessa riittää petrattavaa, sillä ukot eivät edes käyttäydy realistisesti. Muovinaamainen Kimi tuulettaa ykkössijaa kuin mikäkin Hamilton, vaikka oikeasti mies on palkintokorokkeellakin melko rauhallinen.
F1 2018 on loistava. Näin siitä huolimatta, että mediauudistus ei vakuuta ja tekoäly törttöilee edelleen. ERS, lisenssien hyvä hyödyntäminen ja eteenpäin mennyt ajomallinnus takaavat hauskan, haastavan ja palkitsevan formulakokemuksen.
