Vuosikymmenten jännitteet piirtyvät maailmankartalle havantoina, joihin vakoojamestarin on tartuttava maailmanpelastamisen nimissä.
Epäilyttävää aktiviteettia Eiffel-tornilla? Lähetä agentti paikalle. Kummallisia huhuja koskien ravintolaa, jonka olet selvittänyt olevan KGB-agenttien kantapaikka? Lähetä agentti paikalle. Salakuuntelussa kuultu paikka ja kellonaika? Lähetä agentti paikalle.
Pelaaja astuu maailmannäyttämölle joko länsivaltojen tai itäisen mahdin miehenä/naisena. Onneksi hän ei ole yksinäinen ratsastaja, vaan osa suurempaa järjestöä, jolla on sekä henkilöstöresursseja että konkreettista pääomaa – aktiivisesti maailmankartalle putkahtelevat tapahtumat kun vaativat molempia.
Agentti on tottunut useampaan hattuun
Työnsarkaa on verrattain paljon ja jokseenkin laidasta laitaan. Tehtävänä on oman päämajan palveluiden ja ominaisuuksien parantelu ja maailmalla olevien haasteiden selvittäminen. Tukikohdan lattioiden moppaaminen sentään on jätetty jollekin toiselle. Miljöö henkii parhaimmillaan Mad Men -televisiosarjan tyylikkyyttä, aikakautta, jolloin mies uskalsi aamupalaverin jälkeen kaataa itselleen viskin ilman tuomituksi tulemista.
Phantom Doctrinella on väkevä viehätyksensä ja vähänkään klassiselle agenttitouhulle lämpeävä voi sukeltaa syvään päätyyn happea kaipaamatta.
Kenttätehtävien väliin mahtuu myös arkisempia asioita. Henkilöstörekrytointia täytyy suorittaa, sillä agentit loukkaantuvat kentällä ja tuppaavat tarvitsemaan parantumisperiodin sairastuvalla. Samaan aikaan tiedusteluosasto kärsii miesvajeesta, kun eräs kenttätehtävä tarvitsi poikkeuksellisen hyvillä hoksottimilla varustellun henkilön osaamista pommin purkamisen muodossa.
Reipastahtinen rekrytointi, uhkakuvien tiedustelutoimet ja maailmalla reissaaminen on omiaan luomaan vaikutelman todellisesta agenttimiljööstä, jossa on tartuttava myös aseen kahvaan – ennemmin kuin myöhemmin.
Vakoojamestarin taistelukenttä on hänen korkkitaulunsa
Agenttitoiminnan ytimessä on selvittää yhteyksiä löydettyjen ja saatujen tiedustelutietojen välille. Tämä tapahtuu yhdistelemällä langoin tiedon muruja klassisella korkkitaululla. Tietoja voi kerätä pääasiassa kahdella eri tavalla: lähettämällä agentteja suorittamaan erilaisia tiedusteluoperaatioita maailmankartalla, tai etsiessä niitä kenttätehtävien aikana.
Löydetyt tiedot saavat asiat valkenemaan - ennemmin tai myöhemmin. Osittain napattu yhteydenpito voi sisältää tapahtumapaikan koodinimen, toisaalta saatu valokuva paljastaa henkilöitä ja kolmannesta lähteestä löydetty asiakirja kertoo tapahtuma-ajan.
Tiedusteluraporttien palasten yhdisteleminen on ajatuksena seksikkään agenttimaista, mutta käytäntö on kuitenkin yksiulotteista. Johtolankojen etsiminen on tietyssä mielessä tarpeeksi virtaviivaista, ettei kukaan jää jumiin, mutta samalla siitä häviää keksimisen ilo.
Pelaaja ei joudu tekemään suuria johtopäätöksiä tai varsinaisesti keksimään mitään minkään eteen, vaan edetä voi niin sanotusti kokeilemalla kaikkea - kaikkeen. Punainen lanka syttyy kun palaset loksahtelevat paikalleen, ja näin jostakin asiasta on riittävästi tietoa, jotta sen pohjalta voidaan toteuttaa suoria toimenpiteitä.
Lapiohommiksihan sekin sitten meni
Kenttätehtävien alussa omat agentit saavat tallustella kohteessa ympäriinsä siviilien elkein. Tehtävät on hyvä aloittaa tarkkailemalla ja tutkimalla alueita kohteen ympärillä. Yleisesti alueilla on kätkettynä erilaisia löydettäviä asioita, kuten esimerkiksi tiedustelumateriaalia tai käytännön hyödykkeitä luotiliivien ja kranaattien muodossa.
Näitä asioita tärkeämpää on kuitenkin pistää merkille, että missä aseistetut viholliset partioivat ja missä taukohuoneessa viihtyy suurin määrä siviilejä. Anonyyminä liikkuminen katkeaa nopeasti jos pelaajan agentti huomataan siellä, missä tämä ei saisi olla tai tämän nähdään kolkkaavan jonkun tainnoksiin. Siinä missä hiippailussa ja salaa asioiden penkomisessa on oma viehätyksensä, myös taistelut ovat luonteva osa agenttien elämää. Tehtävät eivät mene pieleen, vaikka joudutaankin turvautumaan paukkurautoihin.
Kiinni jääminen tarkoittaa lähes poikkeuksetta taistelemista. Alueen vartijat lähtevät tulemaan kohti, ja yleensä hälytykset tietävät myös lisäjoukkojen saapumista alueelle jonkin ajan kulttua. Taktiset osiot ovat toteutettu perinteitä kunnioittaen, mutta mukana on myös muutamia omia kehitysideoita.
Taisteluita on virtaviivaistettu perinteisestä nurkkien takana kykkimisestä, eivätkä muutokset ole olleet täysin onnistuneita. Merkittävin taistelumekaniikan toimintatapa on se, että lähtökohtaisesti agentit osuvat aina kohteisiinsa ampuessaan – tavallaan ihan loogista jos ajatellaan, että agentin oletetaan olevan keskivertoa parempi käyttämään asetta. Kysymykseksi tässä järjestelmässä jää se, että kuinka hyvin/pahasti osutaan.
Vastapainona puntarissa on agenttihahmojen ympäristöjen tiedostamisen taito (awareness), joka saa ne asettumaan joko parempaan tai huonompaan suojaan tulitaisteluissa. Se, että joku agentti näyttäisi olevan täysin kulman tai esteen takana ei tarkoita sitä, etteikö siihen voisi osua.
Agentin tilanteentaju vaikuttaa paljon siihen, että sattuuko ja kuinka paljon. Tämä alleviivaa sitä, että aseet ovat vaarallisia tekipä niillä mitä tahansa. Elokuvissa aukaistun auton oven takana voi olla turvassa luotisateelta, mutta oikeassa elämässä jo pienikaliberiset käsiaseet lävistävät oven.
Taistelumekaniikka epäonnistuu siinä, että kuinka paljon luoteja agentit kestävät – sekä ne hyvikset että pahikset. Touhu on pahimmillaan kuin huonosta 80-luvun toimintaelokuvasta, jossa rakennuksen kaikki koiraa pienempi irtaimisto ammutaan tuhannen palasiksi ennen kuin vastapuoli kellistyy. Agentit kestävät aivan liikaa ammutuksi tulemista, joka taistelee sitä saavutettua mielikuvaa vastaan siitä, että aseet olisivat vaarallisia.
Liikkuminen tehtäväalueilla ei muutoinkaan aivan yllä villeimpiin mielikuviin, sillä oma agentti saattaa todeta suljetun ikkunan läpi rymistelyn olevan parempi tapa mennä huoneeseen kuin ikkunan vieressä auki oleva ovi. Yksikään vastapuolen toimija ei ole nähnyt ikkunasta läpi hyppäävän henkilön toimia kertaakaan niin epäilyttävinä, että tarvitsisi tulla kyselemään meiningin perään saati tehdä hälytystä.
Kertoo hieman koruttomasti sen, että millä tasolla pahimmillaan peli toimii.
Mielikuvat pysyvät mielikuvina
Mad Men -televisiosarjan tyylikkyys, Alias-sarjan lennokkuus, XCOM-pelien taktisuus ja ripaus James Bondia kuulostaa kieltämättä vähintäänkin herkulliselta sopalta.
Agenttipelin osa-alueet ovat tarpeeksi mielenkiintoisia, että pelin pariin tulee palattua helposti. Siinä yhdistyy tietyssä mielessä erilaisia taktiikkapelejä herkullisissa puitteissa. Musiikki on tunnelmallista ja visuaalinen anti ajankuvalleen uskollinen. Suoraviivaisella ammuskelulla on oma kannattajajoukkonsa siinä missä hiippailijoiden veljeskunnallakin. Maailmanhallitsijan urasta haaveileva saa suorittaa maailmankartalla sydämensä kyllyydestä.
Pelin ongelma on siinä, että sen eri osa-alueet eivät tunnu täyteläisiltä. Kenttätehtävät ovat harmittavan yksioikoisia ja samat strategiat toimivat aina. Johtolankataulun kanssa asiat vasta yksinkertaisilta tuntuvatkin: senkus kliksutat ilman epäonnistumisen riskiä. Sama vanha tarina: olisi ollut parempi keskittyä yhden asian tekemiseen hyvin kuin sählätä liian monen palikan kanssa. Eniten pelistä saavat irti agenttimeiningin ja strategiakliksujen ystävät.
Phantom Doctrine on keskinkertainen peli, jonka hyvät ideat painavat puntarissa yhtä paljon kuin sen huonot toteutukset.
