Vuoren varjossa
Morta-vuoren juurella asustaa Bergsonien perhe. Saman katon alla elävät niin isovanhemmat, vanhemmat kuin heidän jälkeläisensäkin. On lastenhuonetta, kirjastoa, isoäidin työtilaa sekä varusteiden paranteluun tarkoitettua pajaa. Elämä rullaa omalla onnellisella painollaan, kunnes yllättäen synkkyys laskeutuu koko tienoon ylle. Pimeyden armoa antamattomat, eläimelliset joukot tappavat kysymättä ja ajavat lähialueen asukkaat – eläimet kuin myös ihmiset – kodeistaan. Bergsonit ovat toista maata noustessaan korruptiota vastaan: kolme luonnonhenkeä on vapautettava, jotta pahuutta vastaan saadaan edes pieni mahdollisuus.
Children of Morta on vahvasti tarinavetoinen, toisin kuin useimmat rogueliket. Juoni on suuressa osassa koko seikkailun ajan – niin välivideoissa kuin luolastojen ajoittaisissa kohtaamisissa – vaikka muuten teos luottaakin genren peruselementteihin. Satunnaisgeneroituun luolastoon lähdetään metsästämään loppupomoa, mutta matkalla kaadutaan monesti, kunnes voimat ja taidot ovat kertyneet riittävälle tasolle. Sankareiden aseistus pysyy vakiona, mutta apuvälineet ja magiikka antavat pelisessioille mukavasti vaihtelua.
Perhe on paras
Melkein kaikki perheenjäsenet ovat käytettävissä: jokaisella on omat yksilölliset kykynsä ja heikkoutensa. Osa luottaa raakaan voimaan lähitaistelussa, kun taas kauniimman sukupuolen edustajat taistelevat etäältä jousen tai tulipallojen kanssa. Tasokatot avaavat uusia kykyjä, nostavat ominaisuuspisteitä ja mahdollistavat monipuolisempia kombinaatioita. Pääaseen lisäksi jokainen hahmo hallitsee nopean väistöliikkeen – kaikki muut varusteet vaihtuvat lennosta tuurin ja kykypuun mukaan.
Sankarilla voi olla samanaikaisesti riimuja, taikajuomia ja maagisia voimia antavia reliikkejä. Liipaisinnappien taakse piilotetut erikoisiskut kestävät vain tovin, minkä jälkeen ne vaativat hetken aikaa uudelleengeneroitua. Onkin ehdottoman tärkeää osata säännöstellä perusiskuja ja tehokkaampia taikoja, jotta vihollismassat kaatuvat. Pahimmillaan vihulaisia iskee kiinni joka suunnasta isoissa massoissa. Joskus onkin parasta juosta vain karkuun ylivoimaisen voiman tieltä. Tapoista putoaa rahaa, silloin tällöin elinvoimaa ja muita harvinaisuuksia. Kuolema ei sen sijaan nollaa rahalipasta, mutta seuraavaan yritykseen on lähdettävä ilman erikoisvarusteita.
Tulipallo, tulipallo, tulipallo
Pelintekijät pakottavat (onneksi) kokeilemaan eri hahmoja. Muutaman tappion jälkeen pimeyden voimat korruptoivat myös sankareita, jolloin he vaativat lepoa. Jokainen hahmo on uniikki ominaisuuksiltaan. Alussa pelattavana oleva John-isä on keskitien kulkija: vahva muttei erityisen nopea miekkasankari, jonka kilpi auttaa vihollisten nuolitulen alla. Nuorempi polvi, Kevin ja Lucy, tarjoaa sen sijaan vikkelyyttä voiman sijaan, kun taas Thorilta vasaransa kopioinut Joey jakaa hitaalla, mutta laajalla kaarella iskuja.
Pelaajat varmasti löytävät joukosta suosikkinsa, ja omalla kohdalla etäältä iskevät sankarittaret tekivät suurimman vaikutuksen. Varsinkin Lucy kestää muutaman osuman ennen kuin hänen energiapisteensä alkavat laskea, ja kymmenet tulipallot yhdistettynä vahanukkemaiseen harhautustaktiikkaan antavat oivat lähtökohdat onnistumiselle. Lisäksi loppupomot on helpompi käsitellä kaukaa kuin näyttää miekkaa tappituntumalta. Oikea taktiikka on ehdottoman tärkeää massiivisia päävastuksia vastaan – muuten tiedossa on paluu kotitalolle haavoja nuolemaan.
Alueita on teemoittain yhteensä kolme, ja ne jaetaan lisäksi kolmeen osaan. Pelastettavat henget määrittävät pitkälti ympäristöjen ja vastusten ulkoasun. Vähäisestä kenttämäärästä huolimatta tekemistä riittää. Sokkeloisiin tasoihin on piilotettu niin aarteita, sivutehtäviä kuin myös tarinan kannalta tärkeitä kohtaamisia. Kertojaääni avaa Morta-vuoren tragediaa vakuuttavalla äänellä – Children of Morta on ennen kaikkea lämminhenkinen kertomus Bergsonien elämän haasteista, vaikka mukaan mahtuukin surua ja paljon, paljon taistelua. Eläväinen animaatiojälki takaa, että hahmoihin tykästyy ja heidän edesottamuksiaan seuraa mielellään.
Käsikirjoitus yllättää aika ajoin pelin universumia värittävillä tapahtumilla, oli sitten kyseessä orvoksi jääneen sudenpennun pelastus tai vain arkinen illallinen perheen kesken. Silloin kun eteneminen kompuroi ja samaan luolastoon palaa yhä uudestaan, pitävät tarina ja välivideot mielenkiinnon peliä kohtaan edelleen hengissä. Bergsoneista oppii välittämään.
Kaikin puolin komea
Children on Morta on hyvin saman tyylinen seikkailu kuin viime vuonna ilmestynyt Moonlighter. Värikäs ja kaunis ulkoasu houkuttelee sisään, napakka pelattavuus koukuttaa ja lopun hoitaa ammattitaidolla punottu klassinen tarina pahuutta vastaan. Tarjolla on lisäksi kaksinpeli, jolloin luoliin pääsee iskemään kaverin kanssa.
Jos jotain negatiivista on sanottava, niin vihollistyypeissä ei ole liiemmin vaihtelua ja yritys ja erehdys -toisto alkaa uuvuttaa jumitilanteissa. Lisäksi hahmogalleria on hieman epätasapainoinen varsinkin lähitaistelusankareiden osalta. Mutta loppujen lopuksi Children of Morta on nautittava kokemus ja mahtava lisä viimeaikaisten Dead Cellsin ja Rogue Legacyn jatkoksi. Elämänmakuinen ja kaunis, haastava ja palkitseva.
