PlayStation 4- ja PC-versioon verrattuna Nintendon hybridikonsolille suunniteltu teos on kokenut pieniä muutoksia. Suurin lisäys on ehdottomasti 2D-pelitila, jossa seikkailu koetaan vanhojen Dragon Questien tapaan kaksiulotteisena. Muita uusia hienouksia ovat esimerkiksi japaninkielinen ääninäyttely sekä uudistettu oikean orkesterin soittama musiikkiraita.
Rakastettavien hahmojen riemuparaati
Tapahtumat sijoittuvat Erdrean-fantasiamaailmaan, jossa nimetön poikalapsi viettää iloisen huoletonta teinin elämää. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun nuorukainen saa tietää olevansa Luminary – legendaarisen sankarin reinkarnaatio. Kuolleiden vanhempiensa viimeisen toiveen mukaisesti sankari matkaa kohti Heliodorin kaupunkia etsimään lisätietoa menneisyydestään ja siitä kuka hän oikeasti on. Aluksi tarinaa luulee perinteiseksi fantasiahutuksi, mutta pikkuhiljaa se muuttuu hermoja raastavan jännittäväksi kertomukseksi. Tarjolla on kasoittain vauhtia ja vaarallisia tilanteita, eikä tylsistyminen pääse yllättämään.
Dragon Quest XI:n nimetön sankari saattaa vaikuttaa hieman tylsältä ja persoonattomalta, mutta onneksi hänen seuraansa liittyy liuta erittäin mielenkiintoisia ja värikkäitä hahmoja. Valokeilan varastaa usein hupsu velmuilija Sylvando, jonka hurjan hauskoja juttuja kuunnellessa hymy nousee väkisinkin huulille. Unohtumattomia hetkiä ja suuria tunteita pelaajalle tarjoavat muun muassa pieni ja pippurinen Veronica, hänen kiltti kaksoissiskonsa Serena sekä sinihiuksinen hulttiopoika Erik.
Hymyä huuleen, sanoi vihollinen, kun turpiinsa sai
Erdrean-fantasiamaailmassa seikkaillessa ei voi olla huomaamatta ympäröivien maisemien kauneutta. Kaikki niemet ja notkelmat näyttävät lumoavan värikkäiltä: Silmä lepää katsellessa kirkasvetisiä vuoristopuroja sekä vehreitä kukkaniittyjä. Maailmassa vilistävät otukset loistavat raikkaan erikoisella ulkonäöllään, ja koko ajan vastaan vaappuu koreita, toinen toistaan omituisempia olentoja.
Retropelien suurkuluttajat voivat halutessaan läpäistä vaikka koko luomuksen 2D-tilassa. Tämä mahdollisuus tuo mukanaan tuulahduksen klassisten Dragon Quest -pelien tunnelmasta, ja sarjan aiempien osien fanit tulevat varmasti nauttimaan pikseligrafiikasta suuresti.
Vuoropohjaisten taisteluiden alkeet oppii helposti, ja pelaaja saa päättää haluaako ohjata itse kaikkia hahmoja vaiko pelkästään omaa sankariaan. Iloisesti hymyilevien vihollisten mätkiminen sujuu rattoisasti, eikä satunnaisten kärhämien vaikeustaso tunnu kovinkaan korkealta. Pomotaistelut ovat usein kuitenkin huomattavasti vaikeampia, ja silloin kannattaakin olla itse kaikkien sotureiden kontrolleissa.
Sulosävelet soivat suoraan sieluun
Switch-version hienouksiin lukeutuu uudistettu musiikkiraita. Eeppiset soinnut on säveltänyt japanilainen legenda Koichi Sugiyama, ja esittäjänä toimii lahjakas Tokyo Metropolitan -sinfoniaorkesteri. Sulosävelet saavat pelin jo muutenkin niin mahtipontisen tunnelman nousemaan kattoon ja sen läpi. Soitanta pauhaa niin aidon kuuloisesti, että voisi luulla minikokoisen sinfoniaorkesterin musisoivan oman olohuoneen nurkassa. Vaikka upea musiikki saakin kylmät väreet kulkemaan pitkin selkärankaa, niin varsinkin taistelukohtauksissa soiva sama vanha musiikki alkaa joskus vähän kyllästyttämään.
Dragon Quest XI S: Echoes of an Elusive Age - Definitive Edition on varmasti yksi tämän aikakauden parhaista JRPG-peleistä. Teoksesta on miltei mahdotonta keksiä mitään negatiivista sanottavaa, sillä kaikki osa-alueet hipovat täydellisyyttä. Kutkuttavan jännittävä tarina, rakastettavat hahmot ja yllätyksien täyttämä, erittäin kaunis maailma tuottavat nautintoa kaikille aisteille, eikä ohjainta malttaisi laskea käsistään edes yöunien ajaksi. Onneksi tästä kaikesta ihanuudesta pääsee vihdoin nauttimaan myös Nintendon konsolilla.
