Nintendon uusin liikuntapeli on niin mainio kokonaisuus, että arvosanaksi voi läväyttää viisi tähteä viidestä. Helposti. Seuraava teksti sisältää siis kehuja.
Hiki lentää ja kunto kasvaa
Mikä Ring Fit Adventure oikein on? Kyseessä on liikuntapeli, joka tuo mukanaan Ring-Conin, tuon rinkulan muotoisen ohjaimen, sekä Leg strap -jalkaremmin. Välineet eivät ei toimi sellaisenaan, vaan kumpaankin niistä on kiinnitettävä toinen Switchin Joy-Con-ohjaimista. Yksi monitoroi ympyräohjaimen puristelua ja vetämistä, kun taas toinen seuraa vasemman jalan liikettä. Näillä eväin saadaan mitattua käytännössä kaikki oleellinen pelaajan liikkeistä.
Näillä eväillä tulee hiki
Ensiajatukset Ring-Con-pyörylästä ovat hieman kummastelevia. Voiko tätä tosiaan puristaa täydellä voimalla ilman sen hajoamista? Kyllä muuten voi. Rinkulaa voi puristaa vaikka täydellä jääkaappipakastimen kokoisen muskelimasan voimalla, eikä sitä saa rikki. (Netistä on nähty videoita.) Seuraava kummastelu liittyykin sitten siihen, onko tästä pyörylästä mihinkään, tuntuuko sen kanssa hyöriminen missään? Vastaus selviää jo ensimmäisellä pelikerralla: kyllä muuten tuntuu. Vaikka ensitesti ei ollut kovinkaan pitkä, pukkasi hiki silti pintaan, ja suuntana oli sen jälkeen suihku.
Nimike on parhaimmillaan noin 30-60 minuutin palasissa, joskin tunnin kohdalla hikeä saanee pyyhkiä otsalta kaksin käsin. Tämä kaikki on toki kiinni pelaajan itselleen asettamasta vaikeustasosta. Itse pumppasin haastenamiskaa kohti kaakkoa, jotta kropassa varmasti tuntuisi. Mutta kevyemmällä vaikeustasolla meno on niin ikään kevyempää – ja vähähikisempää. Asetuksia voi säätää oman makunsa mukaan varsin näpsäkästi.
Out of Breath of the Wild
Mainio ohjain sikseen, mitä pelattavaa tuotoksella on tarjottavanaan? Puuhaa riittää neljään pääkategoriaan, joista ykkösaktiviteetti on Adventure-moodi. Kokemus alkaa intro-klipillä, joka kertoo heppoisen tekosyyn liikuntailottelulle. Tarinasta ei jää paljoa kerrottavaa jälkipolville, mutta pahiksen roolin täyttävä Dragaeux on kyllä hupaisa bodaajademoni.
Tarinatilan pointtina on matkata läpi noin sadan kentän hölkäten, urheillen sekä vihollisia päihittäen. Liikkuminen, taistelut ja muut toimet hoidetaan kaikki omaa itseä liikuttamalla. Esimerkiksi eteenpäin liikkuminen kentissä hoituu hölkkäämällä paikallaan ja kädessä olevasta rinkulasta ilmapölähdyksien ampuminen hoidetaan puristamalla Ring-conia.
Kun vastaan tulee vihollinen, hypätään roolipelimaiseen taisteluun. Vihulaisilla on energiamittari, kuten myös pelaajahahmolla. Kumman puolen energia onkaan ensimmäisenä loppu, häviää. Pelaaja hyökkää omien liikkeidensä turvin, mitä seuraavat vastustajien iskut. Kuulostaa perinteiseltä roolipeliltä, eikö vain?
Mutta kas, pelaajan hyökkäyksetpä hoidetaan erilaisilla liikuntasuoritteilla. Vihulaisia kurmotetaan muun muassa kyykyillä, Ring-conia pään päällä puristelemalla, tekemällä joogaliikkeitä ja vatsalihasliikkeitä suorittamalla. Ja hyökkäys ei suinkaan tarkoita, että pelaaja toistaa kyseisen muuvin kertaalleen, ei suinkaan. Esimerkiksi kyykkäämishyökkäys pistää pelaajan laskemaan takapuoltaan maata kohti ensin hitaasti useammat kerrat, minkä jälkeen sama toistetaan nopeammassa tahdissa. Mitä kovemman vaikeustason on valinnut, sitä enemmän kyykitään.
Alussa käytössä on vain muutamat hyökkäykset, mutta valikoima kasvaa matkan varrella noin 40 erilaiseen. Parhaimmillaan vihollisten kurmottaminen on sen verran... viihdyttävää, ettei edes tajua liikkuvansa. Mitä nyt tulee kuuma ja hiki alkaa nousemaan pintaan.
Yksittäisen vihulaisen kukistaminen vie keskimäärin neljä hyökkäystä, mutta isommat pomovastuksen tapaiset köriläät vaativat enemmän kurmotusta. Voitetuista vihollisista sekä suoritetuista kentistä palkitaan kokemuspisteillä, joiden avulla sankarimme tai sankarittaremme kasvaa tasoja, kehittyy voimakkaammaksi ja ansaitsee uusia liikkeitä.
Taistot ovat varsin nokkela tekosyy jumppailulle ja "lihastelulle". Joku voisi ehkä kuitenkin sanoa, että liikkeiden tekeminen ja vihollisia vastaan taistelu alkaa toistaa jossain vaiheessa itseään, mutta... niinhän treenillä on tapana noin muutenkin.
Toisaalta peli rajoittaa liikkeitä niin, ettei samoja muuveja voi tehdä jatkuvalla syötöllä. Jos on tehnyt kyykkyjä, pitää tämän hyökkäyksen lataantua hetken aikaa. Perin hyvin suunniteltu homma, sillä näin pelaaja ei voi toistaa samaa helppoa joogamaista liikettä jatkuvalla syötöllä, minkä lisäksi eri lihaksia tulee rasitettua hitusen tasapuolisemmin.
Koko tarinamoodin läpäisemiseen saa kulutettua pitkän pitkän ajan, kiitos kenttien hulppean lukumäärän. Eikä tätä peliä haluaisikaan pelata kerralla alusta loppuun.
Sivuaktiviteetit seikkailun sivussa
Quick Play -moodi tarjoaa nopeampia treenejä, jotka keskittyvät tiettyihin liikkeisiin tai lihaksiin. Ensimmäisenä tarjolla on yksinkertaisia suoritteita, joissa tehtävänä on esimerkiksi puristaa Ring-Conia niin monta kertaa kuin vaan pystyy 20 sekunnissa. Kuulostaa simppeliltä, mutta setin lopussa tuntee kyllä tehneensä jotain.
Toisena tarjokkaana on minipelejä, jotka pelillistävät eri liikkeet vaikkapa valamalla savesta ruukun kyykkyjen ja ohjaimen puristelun merkeissä. Näitä makupaloja on kelpo määrä, kaksitoista kappaletta. Ne eivät välttämättä voita tarinatilaa, mutta ovat tarpeeksi hupaisia viihdyttääkseen. Kolmantena viihdykkeenä ovat erilaisista liikkeistä koostuvat setit, jotka kohdistuvat vaikkapa käsiin, takapuoleen, selkään tai aerobiseen suoritukseen.
Minipeleistä sun muista on mahdollista tallentaa omat ennätykset talteen, jotta niitä voi vertailla kaverilistan muiden ringfittaajien kesken. Kilpailullinen aspektikin noin tavallaan siis löytyy.
Custom-otsikon alta voi puolestaan luoda itselleen oman yksilöllisen treenin kaikista tarjolla olevista liikkeistä. Varsinaista kuntokuuria tästä ei saa, mutta omat henkilökohtaiset treenisessiot ovat silti varsin näppärä ominaisuus.
Multitask Mode -tila on myös varsin vekkuli lisä. Innokkaiden fittaajien on mahdollista puristella Ring-Con-ohjainta myös pelin ja jopa itse konsolin ollessa poissa päältä. Painallukset aina 500 maksimiin asti lasketaan ja niistä palkitaan seuraavan kerran pelin käynnistyksen yhteydessä.
Kuntoilujuhlan tuntua
Ring Fit Adventure on hyvä alku tai lisä liikunnalle. Itse tykästyin siihen todella, todella, todella paljon. Uutukainen pieksee Wii-konsolilta tutun Wii Fitin helposti. Jos jotakin negatiivista pitäisi mainita, niin ehkä kaksi asiaa keksii. Jalkaremmi tuntuu välillä liukuvan pois jalasta, joskin kun tämän noteerasi ja kiristi remmin alun alkaen tarpeeksi kireälle, ei samaa ropleemaa enää tullut. Varsinaista kuntokuuria ei tosiaan ole tarjolla, kuten aiemmin tuli mainittua.
Mutta muuten pitää näyttää peukkua, kumpaakin. Pienetkin asiat tuntuvat olevan kunnossa, sillä peli jakelee vinkkejä oikeista asennoista, liikunnan ja levon tasapainosta ja vaikkapa nesteytyksestä. Tämän lisäksi seikkailutilan voi kytkeä hiljaiseen moodiin, jolloin paikallaan juokseminen korvataan polvien koukistamisella.
Myös tarinamoodin päätteeksi tehtävät venyttelyt keskittyvät enemmän vaikkapa käsiin, mikäli niitä on käytetty treenatessa enemmän. Tuntuu siltä, että meikein kaikkea on ajateltu. Hauskasti toisen Joy-Con-ohjaimen päädyssä olevaan infrapunakameraa käytetään tarinamoodissa pelaajan sydämensykkeen mittaamiseen. Näppärä toiminto, johon ohjaimen ei aiemmin ajatellut taipuvan.
Graafisesti nimike on mukavan värikäs ja parhaimmillaan tarinamoodissa jopa kaunis. Musiikkipuoli ei tosin ole jättänyt sen suurempia muistijälkiä, joskin Ring-hahmon kannustukset tarinan tuoksinassa ovat paikallaan.
Mutta jos tämän koko kattauksen vielä summaisi: Ring Fit Adventure on upea kokonaisuus, jota voi suositella kaikille liikkumisesta kiinnostuneille. Seikkailumoodi ja minipelit ovat täydellisiä hämäyksiä, joiden ansioista ei huomaa liikkuvansa tai puristelevansa ympyräohjainta hampaat irvessä. Tykästyin nimikkeeseen todella paljon. Upea kokonaisuus, palkankorotus tämän keksijälle.
