Petri Katajan blogi
Viimeisimpänä tähän käsittelyyn ovat päätyneet helpotuksen tunnetta aiheuttanut Bravely Default II, häpeää nostattanut Mega Man Zero sekä sulavuudellaan ihastuttanut The Legend of Zelda: A Link Between Worlds.
Viime vuoden loppumetreillä lopputeksteihin asti pamahti Ring Fit Adventure, tuo suorastaan nerokas liikuntapeli, joka pelasti korona-ajan liikuntahetket. Ja joka hämmensi toimituskollegaa.
Nintendomaista kekseliäisyyttä
Ring Fit Adventure on Nintendon Switch-konsolille julkaistu kuntoilupeli. Homman keskiössä on rinkulan muotoinen Ring-Con-laite, jota pelaajan on määrä puristella ja venytellä. Switchin tutuista Joy-Con-ohjaimista toinen kiinnitetään tähän rinkulaan, kun taas toinen laitetaan remmin avulla reiteen kiinni.
Rinkulavempele on suorastaan nerokas. Sen venyttely ja vanuttelu ruudulla näkyvien ohjeiden mukaisesti saa hien pintaan todella tehokkaasti, kunhan vaikeustasoa ei pidä liian kevyellä. Itse pistin haastetason suhteellisen korkealle, jotta kropassa varmasti tuntuisi. Ja kyllä muuten tuntuikin.
"Nimike on parhaimmillaan noin 30-60 minuutin palasissa, joskin tunnin kohdalla hikeä saanee pyyhkiä otsalta kaksin käsin", lukee vuoden 2019 arvostelussa.
Tuotoksen pääasiallisena viihteenä on tarinamoodi, jonka juoni on yhtä huttua, mutta sen tarkoituksena onkin vain toimia jonkin sortin tekosyynä liikkua. Bodaajademonin päihittämiseen keskittyvä moodi tarjoaa noin sata kenttää, joiden läpi juosta (jalassa oleva Joy-Con mittaa pelaajan jalan liikkeitä), puristella ja vetää Ring-Conista etenemisen sitä vaatiessa ja ottaa yhteen erilaisten vihollisten kanssa.
Taistot ovat kuin roolipelissä konsanaan, mutta hyökkäysliikkeetpä toteutetaan liikkumalla. Yksi liike voi vaatia pelaajaa tekemään kyykkyjä, toinen vetämään rinkulaohjainta kuin jousella ampuen ja kolmas on joogaveneilyä. Noin esimerkkeinä. Käytettävissä on oiva valikoima muuveja, joita voi vieläpä kehittää roolipelimäisesti entistä vahvemmiksi. Niin ja vihollisia sekä pomovastuksia päihittämällä ja muita toimia tehden ansaitaan kokemuspisteitä. Kovin on roolipelimäistä.
Mukaan vielä minipelit ja myöhemmin mukaan ympätty rytmipelimoodi, niin ei tätä kokonaisuutta voi olla kehumatta.
Nintendo todellakin kehitti nerokkaan tuotteen, joka saa hien pintaan kuin huomaamatta. "Seikkailumoodi ja minipelit ovat täydellisiä hämäyksiä, joiden ansioista ei huomaa liikkuvansa tai puristelevansa ympyräohjainta hampaat irvessä", summaa tuo aiemmin mainittu arviomme.
Pelattiin kun ei muuta voitu
Erityistä kiitosta omalta osaltani joudun antamaan Ring Fit Adventurelle siitä, että se toimi oivana liikuntamuotona silloin, kun joka mahdollinen paikka oli suljettuna koronan takia. Ei ollut pääsyä kuntosalille, ja ulkona oli niin kylmä, että juoksulenkille ei ihan ykkösvaihtoehtona halunnut mennä.
Noita aikoja ei mieluusti muistele, hyh. Rinkulaseikkailu ei aivan kuntosalia korvannut, mutta se tarjosi silti oivaa liikuntaa noina aikoina, kun ei paljoa muuta pystynyt. Se oli ainakin itselläni varsin oiva lisä kahvakuulan ja painojen ohella.
Otin tuotoksen äskettäin uudelleen käsittelyyn, koska tiesin, että maali ei olisi kaukana. Olin jäänyt omassa tarinarypistyksessäni oletettavasti viimeiselle kolmannekselle, joten matkan määränpää näkyi jo käytännössä horisontissa. Kyllähän tämä kokemus piti saada kunnialla loppuun, vaikka matkaa finaaliin olikin lopulta yllättävän paljon. Useamman viikon liikuntasessioiden verran itse asiassa.
Ja kyllä, tämän pelin voi pelata läpi, lopputeksteihin asti, loppuun. Tämä tuntui hämmentävän ainakin yhtä toimituksemme jäsentä, joka yllättyi viestistä, jossa mainitsin päässeeni pelin läpi. "[H]uhhuh, Ring Fitinkö voi pelata läpi", kuului Jaakon tarkka lainaus.
Toki! Ring Fit Adventuren läpäiseminen ei tosin ole ihan pikkujuttu. Noin sata kenttää, joita ei voi millään pelata kovin montaa putkeen, koska kyseessä on liikuntapeli, niin kyllähän tähän aikaa saa kulutettua. Päivässä se pari kenttää ja muutamat tarinakartalla olevat minipelit tai taisteluareenat päälle ja se riittää yhden session sisällöksi vallan mainiosti.
Eniten tekemistä tuntui riittävän viimeisessä tarinan maailmassa, jonka muutamiin kenttiin sai käytettyä kosolti aikaa. Ja se viimeinen pomotaisto ei sekään ollut ihan parin minuutin operaatio! Fiksu jos olisin ollut, niin olisin melkeinpä säästänyt viimeisen kentän isoine taistoineen yhdeksi yksittäiseksi pelisessioksi. Mutta kun loppuun lopulta pääsi, oli olo sen mukainen. Hikinen meinaan. Voin suositella, mikäli oma taival on vielä kesken.
Liikuntaan koko matkan aikana kului pelin ilmoituksen mukaan 32 tuntia 56 minuuttia ja kahdeksan sekuntia. Ei huono! Kunhan ei mieti, että tuo aikamäärä jakaantui noin neljälle vuodelle. Kaloreita kului arviolta kuulemma 8 477, mikä oletettavasti vastaa noin kahta mehulasillista. (En tiedä kaloreista tuon taivaallista.) Juoksua/hölkkää sen sijaa tuli tehtyä noin 74,5 kilometrin verran, kun taas Ring-Conia tuli puristettua hulppeat 21 910 kertaa.
Tekemistä olisi vielä lopputekstien jälkeenkin, joten jos ja kun sellainen olo tulee, niin palannen rinkuloimaan jälleen kerran.
Pienenä lisäyksenä loppuun, että Jaakko kertoo itse pelanneensa Ring Fit Adventurea noin kaksi kuukautta, jonka jälkeen laiskuus voitti ja fittailu jäi kesken, luultavasti ikiajoiksi. Olisi kuulemma laatupeli vekkuleine ohjaimineen myynnissä!
Ei tätä voine kehua tarpeeksi
Jos tällä tekstillä olisi jokin isompi pointti, olisi se tämä: Ring Fit Adventure on loistava liikuntapeli. Jos salille meneminen ei napostele, mutta jotain liikunnallista haluaisi tehdä, on tässä oiva vaihtoehto. Asia ei ehkä tullut selville vuoden 2019 arvostelun otsikossa, vaikka se olikin niin höpö, että se kannattaa tässä mainita: Kun olet kuntoillut Ring Fit Adventurella 14 päivää, on kulunut kaksi viikkoa.
Kyllä näin oivan teoksen ilosanomaa levittää mieluusti. Siitäkin huolimatta, että itsellä tarinan kokemisessa meni lähemmäs neljä vuotta.
Ja siitä huolimatta, että aiheutin Jaakolle hämminkiä.
Lisää aiheesta:
