Onko siitä jo oikeasti kulunut viisi vuotta, kun piskuinen Moon Studios osui napakymppiin, kultasuoneen ja kaikkiin mahdollisiin ylistäviin vertauskuviin Ori and the Blind Forest -tasohyppelyllään? Jatko-osan odottelua helpotti onneksi niin alkuperäisen pelin uudelleenpeluuarvo kuin pieniä lisäyksiä kaavaan tuonut Definitive-versiokin – nyt on kuitenkin täysiverisen jatko-osan aika. Ori and the Will of the Wisps tarjoaa toisaalta niin ihanan tuttua, samalla taas todella isolla kädellä uudistettua Ori-seikkailua.
Virvatulia etsimässä
Henkiolento Orin ja tämän matkan varrella mukaan tarttuneiden kavereiden tarina jatkuu jotakuinkin suoraan debyyttipelin jälkimainingeista. Ori, tämän kasvattanut Naru ja sittemmin kuvioihin ilmestynyt Gumo elelevät leppoisasti pienen ja surumielisen Ku-pöllönpoikasen kanssa. Maan tasalla kasvanut surumielinen rassukka ei oikein ymmärrä lentämisen päälle, vaikka intoa olisi, joten jotain täytyisi luonnollisesti keksiä. Tästä käynnistyy kokijansa tunteiden vuoristoradalle vievä tapahtumaketju, joka vaatii nenäliinojen lisäksi ketteriä sormia ja ennen kaikkea raudanlujia hermoja.
Se joka liian vaikeaksi väittää, ei vain jaksa yrittää tarpeeksi
Mainiosta Xbox Game Pass -palvelustakin löytyvä Will of the Wisps on edeltäjänsä tavoin paikoitellen todella, todella haastava peli. Ori juoksentelee pakoon välillä suunnattomia lumivyöryjä, seuraavalla hetkellä valtavia pomovastuksia, eikä virheille suoda järin paljon sijaa. Onneksi Moon Studios on onnistunut jälleen rakentamaan oppimiskäyrän juuri nappiin, jolloin pelaaja oppii ohjainkapulan kaikille napeille ripotellut kontrollit vaivihkaa. Siinä missä alussa saattaa tuskastuminen iskeä jo simppelissä seinäloikinnassa, tarinan loppupuolella Ori sinkoilee alueelta toiselle sekunneissa, tyylikkäimmillään vielä maahan koskematta. Ja vaikka vaikeuksia tulisikin vastaan matkan varrella, jokin ihme Orissa koukuttaa kokeilemaan vielä sen kuuluisan yhden kerran – hemmetti, joissain kohdin monta kymmentäkin kertaa. Tallennuksestakaan ei tarvitse enää huolehtia itse pelin hoitaessa moisen lähes jokaisen vähänkin kinkkisemmän tilanteen jälkeen.
Moon Studios ei ole tyytynyt toisintamaan Blind Forestin sinällään todella hyväksi todettua kaavaa, vaan jatko-osaan on rutistettu huimat määrät uutta puuhasteltavaa. Valtava kartta on ripoteltu täyteen erilaista sälää, jonka avustuksella kehitetään Orin hurjasti laajentunutta kykyvalikoimaa tai vaikkapa rakennellaan omaa kotikylää paremmaksi paikaksi elää ja olla. Kartan perinpohjaiseen koluamiseen kannustetaan lisäksi lukuisilla sivutehtävillä, jotka nostavat mukavasti parrasvaloihin metsän muita persoonallisia asukkeja. Sukkelimmat voivat toki läpäistä perustarinan kymmenessä tunnissa, allekirjoittaneelta projekti vei vielä toiset mokomat, minkä lisäksi keräiltävää ja kartan hämäriä alueita on vielä odottamassa koluamista.
Jopa Bob Ross pakahtuisi
Will of the Wispsin taidesuunnittelu on kauttaaltaan ehdotonta huippuluokkaa, ja virvatulia saadaan etsiskellä satumaisen nätissä miljöössä niin PC:llä kuin Xbox Onellakin. Ympärillä oleva luonto elää jatkuvasti reagoiden myös Orin tekemiseen reilusti aiempaa monipuolisemmin. Piskuisen henkiolennon kirmailua sekä ilmassa taituroimia kieppejä ja pyörähdyksiä on kerrassaan nautinto katsella animaatioiden ollessa enemmän kuin kohdillaan. Kuvankaappaustoiminto tuntuu useimmiten turhalta lisältä, mutta Orin tapauksessa toinen toistaan tunnelmallisempia otoksia tekee mieli näpsiä lähes jatkuvalla syötöllä – kuten uutisen lopun galleriasta näkee.
Satumaista meininkiä komppaa Gareth Cokerin taianomainen ja alati tilanteen mukana elävä musiikkiraita (löytyy muuten Spotifystä, täältä), jota kuuntelee mielikseen myös koronapelon valtaamalla kotitoimistolla.
On myös ilahduttava huomata, miten Will of the Wisps on Microsoftin tapojen vastaisesti lokalisoitu tekstiensä osalta täysin kotisuomeksi. Kyseessä ei ole myöskään mikään vasemmalla kädellä saati Google Translatella tehty käännös, vaan esimerkiksi nimien ja paikkojen suhteen on käytetty mukavalla tavalla mielikuvitusta.
Bugit on tehty selätettäviksi
Valitettavasti Moon Studiosilla tuntuu joko aika, rahkeet tai käsiparit loppuneen kesken Will of the Wispsin teknisen toteutuksen saralla. Suoranaisia pelin kaatumisia sattui pariin otteeseen, minkä lisäksi Ori päätyi esimerkiksi kävelemään lammenpohjalle ja sinkoilemaan itsensä ympäristöön jumiin. Myös aivan liian hitaasti ruudulle ilmiintyvä kartta ja ajoittaiset ruudunpäivitysongelmat olivat omiaan rikkomaan hyvin soljuvan peliflow'n. Eniten harmaita hiuksia aiheutti raivostuttava, pahimmassa tapauksessa etenemisen estävä bugi, joka esti elämäkennojen keräämisen. Tämä taas aiheutti sen, että peli piti tahkota läpi aavistuksen vajavaisella energiamittarilla. Ensimmäisen päivän korjauspäivitys toki paransi tilannetta hieman, mutta pieniä teknisiä huolenaiheita tuppaa olemaan edelleen.
Kehittäjät ovat ilmeisesti tiedostaneet mahdolliset ongelmat ainakin jossain määrin, sillä pelaaja voi pahimmassa tapauksessa ladata pelitilanteensa lukemattomista aiemmista tallennuspisteistä – mikä Steamin bugiraporttiketjun perusteella tuntuisikin olevan varsin tehokas tapa selvitä ongelmista. Omaan bugiini en ole löytänyt ratkaisua vielä tähänkään päivään mennessä ja täydellinen 100 prosentin läpäisy antaa siis väkiselläkin odotuttaa itseään – perfektionistin painajainen siis joka suhteessa.
Toistaiseksi ylivoimaisesti vahvin vuoden peli -ehdokas
Mutta ei mithän hätää. Ori and the Will of the Wisps tekee valtaosan asioista niin julmetun hyvin, että pienen bugisuuden antaa heittämällä anteeksi. En olisi koskaan uskonut pienen henkiotuksen edesottamusten merkitsevän näin paljon kuin ne Orin tapauksessa tekevät. Kyllä tässä kaiken maailman siniset siilit ja italialaiset putkimiehet jäävät hyvinkin jälkeen Orin loikkiessa päistikkaa suoraan modernien tasohyppelyiden kärkipaikoille.
