Konsoleilla sarjan ensimmäinen osa debytoi edellisen sukupolven vallitessa, vuoden 2011 tienoilla. Silloin lopputulos jäi vielä vahvasti positiivisen puolelle. Reunat toki repeilivät ja ruudunpäivitys joutui koville, mutta tuon ajan rautaan suhteutettuna jälki oli hyväksyttävää. Crysis Remasteredin kohdalla ja 9 vuotta myöhemmin ei sen sijaan enää naurata – ainakaan Xbox Onen omistajia.
Taas tapellaan
Varsinainen sisältö on tismalleen sitä samaa kuin tähänkin asti. Tarkemman analyysin voi lukea täältä, mutta pikakertauksena: Pelaajan ohjastama sankari lähetetään suorittamaan epämääräistä pelastustehtävää pohjoiskorealaisen saaren maisemiin. Apuna urakassa toimii nanopuku, joka mahdollistaa häiveominaisuuksien ja panssaroinnin hyödyntämisen ohella yli-inhimilliset loikat sekä huiman juoksunopeuden. Liiallisen ylivoimaisuuden hillitsemiseksi puvun akusto lainataan ilmeisesti DualShock 4:sta, sillä sähkösyöppöjä herkkuja voi käyttää vain hyvin pieniä pätkiä kerrallaan.
Vihamielisen armeijan lisäksi vastaan asettuu ennen pitkää mystinen muukalaisjoukko, jonka turhan utelias tutkijaryhmä herättää typeryyksissään saaren uumenista. Lopulta kaikkia osapuolia vastaan soditaan sujuvasti yhtä aikaa. Juoni tai sen kerronta ei lukeudu pelin vahvimpiin puoliin, vaan Crysistä kehitettiin aikoinaan erittäin vakuuttavan tekniikan ja näyttävän ympäristön ehdoilla. Aluksi putkimaiselta vaikuttava räiskintä avautuu hiljalleen avoimen maailman kokemukseksi, ja pelaajalle annetaan enemmän valinnanvaraa lähestyä kahakoita joko pyssyt laulaen tai varjoista iskien.
Eihän se(kään) Crysistä pyöritä
Nykymuodin mukaisesti kokemusta saa muokattua joko mahdollisimman komeaa grafiikkaa tai sulavaa ruudunpäivitystä suosivaksi. Silmäkarkkiosastolle hamuavat pääsevät vieläpä valitsemaan nostetun resoluution sekä tulevaisuuden mystiikkaa huokuvan ray tracing -tilan väliltä. Molemmissa näissä silmät sulavat, mutta eivät toivotulla tavalla: meno on jo seesteisemmissä hetkissä varsin tahmeaa, ja hektisimmissä räiskintäkohtauksissa kokemus luisuu tyystin pelikelvottoman puolelle.
Performance-moodissa ruutu päivittyy siedettävämmin, mutta tällöinkin näkymien repeilyt sekä nytkähtelyt kertovat enemmän tai vähemmän epäonnistuneesta optimoinnista. Pelattavuus tuntuu kömpelöiden kontrollien vuoksi kankealta myös silloin, kun pelimoottori pysyy muutoin mukana tapahtumissa. Takkuista toimintaa on erittäin vaikea puolustella tai perustella millään verukkeella, sillä nykypäivän kilpailijoihin verrattuna peli näyttää lopulta melko keskinkertaiselta.
Toki pitkälle avautuvat maisemat hivelevät silmämunia etenkin pressikuvissa, mutta päälleliimatun oloisen kasvuston sävyttämässä viidakossa ja yksinkertaisissa hökkelikylissä samoillessa jäädään kauaksi genren piikkipaikasta. Aseäänet ovat sen sijaan yhä täyttä timanttia. Kunnon kotiteatterilla tai kuulokkeilla aggressiivinen pauke nostaa erinomaisesti taisteluiden fiilistä.
Kun Crysis Remastered keväällä julkistettiin, heräsi pinttyneen konsolistin päässä toive viimein päästä kokemaan peli täysin sulavana – ja samalla kaikki herkut tappiin asti viritettynä. Pakkohan Xbox One X:n tasoisen laitteen olisi pyörittää tätä vailla isompaa huolta, kun jo muinainen Xbox 360 suoriutui urakasta täpärästi pää pinnalla. Ikävä kyllä tällä hetkellä kokemus tuntuu pikemminkin siltä kuin alla olisi hädin tuskin minimivaatimukset täyttävä PC, joka yskii ja köhii kuolinkorinoissaan ylivoimaisen urakan edessä.
Nykykunnossaan Crysis Remasteredia ei voi suositella kenellekään. Kenties lopputulos saadaan parempaan kuosiin vääjäämättömien päivitysten avulla, mutta ikivanhan pelin remasteroinnin tapauksessa puolivillainen tekninen toteutus sapettaa tavallistakin enemmän. Kehnon kokonaisuuden kruunaavat vielä lukuisat bugit, kun esimerkiksi välivideot saattavat seota tyystin tai kokonaisuus jäätyy ihan muuten vain. Epäuskoinen googletus paljastaa, että ilmeisesti muilla alustoilla tilanne on pykälän valoisampi, mutta ainakin Xbox One X -version käännöstyö on hoidettu tyystin vasemmalla kädellä. Harmi sinänsä, sillä toimiessaan peli edustaa yhä vallan viihdyttävää räiskintää tekoälyn ongelmistaan huolimatta.
