Nyt ruotsalainen Frictional Games haluaa jälleen kerran pelotella pelaajia. Amnesia: Rebirth on jatko-osa vuoden 2010 hitille. Se toimii samalla, hyväksi havaitulla kaavalla kuin edeltäjänsä, eikä mitään maailmaa järisyttäviä muutoksia ole tehty. Suurin ero lienee uusi päähenkilö sekä tapahtumapaikka.
Keskiössä jännittävä tarina
Amnesia: Rebirth sijoittuu vuoteen 1937, noin sata vuotta ensimmäisen pelin tapahtumien jälkeen. Eri alan asiantuntijoista koottu retkikunta on matkalla Pohjois-Afrikkaan, kun heidän lentokoneensa yllättäen tipahtaa alas. Ranskalainen arkeologi Tasi Trianon herää lentokoneen hylystä, eikä hänellä ole minkäänlaista muistikuvaa, mitä onnettomuuden jälkeen tapahtui. Muita retkikunnan jäseniä ei näy mailla eikä halmeilla, joten Tasi lähtee etsimään heitä polttavan kuumasta Algerian autiomaasta. Nainen löytää tiensä hämärän luolan suulle, ja astuttuaan syvemmälle pimeyteen hän huomaa, että jokin on pahasti vialla.
Juoni etenee aluksi melko rauhallisesti säilyen tiettyyn pisteeseen asti ennalta arvaamattomana. Tuon pisteen kohdalla koin valaistumisen ja ymmärsin heti, mihin suuntaan juoni on menossa. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut. Kertomus säilyi mielenkiintoisena, joskin hieman yllätyksettömänä, hamaan loppuun saakka.
Seikkailun aikana avataan runsaasti Tasin menneisyyttä, mikä tuo esille naisen persoonaa ja saa hänet tuntumaan inhimilliseltä henkilöltä, eikä vain kasalta satunnaisia pikseleitä. Nämä pienet informaation muruset auttavat pelaajaa myös ymmärtämään naisen ajatuksenjuoksua ja alustavat syitä hänen kyseenalaisten päätöstensä taustalla.
Liekki lepattaa vain hetken
Pelimekaniikat ovat tuttua kauraa edellisistä osista. Tasin täytyy tutkia maailmaa, ratkoa pulmia, väistellä vihollisia ja mikä tärkeintä, pysytellä poissa pimeästä. Jos sankaritar viettää liian kauan aikaa varjoissa, ottaa pelko nopeasti vallan. Tällöin ruudun reunaan ilmestyy mustia koukeroita, Tasi alkaa näkemään näkyjä sekä kuulemaan kammottavia kuiskauksia. Samoja tuntemuksia aiheuttaa myös kammottavien asioiden, kuten silvottujen, ruumiiden näkeminen. Pelin aikana kannattaakin siis mahdollisuuksien mukaan pysyä valojen loisteessa, sillä silloin oireet helpottavat.
Tasi pystyy kantamaan mukanaan tulitikkuja, joilla sytytellä seinillä komeilevia soihtuja. Näiden lisäksi reppuun voi nakata muutaman öljykanisterin lyhdyn polttoainelokeron täyttämistä varten. Ongelmana näissä vehkeissä on se, etteivät ne pala ikuisesti, ja esimerkiksi tulitikut sammuvat muutaman sekunnin kuluessa. Valonlähteitä kannattaa siis käyttää säästeliäästi. Tulitikkuja ja öljykanistereita lojuu ympäri maailmaa kuitenkin melko runsaasti – tosin ne ovat usein hyvin piilotettuja – eikä niiden puutteesta joudu kärsimään.
Kaikenlaisia kauhuja
Varjojen kätköissä vaanii pelottavan tunnelman lisäksi muitakin kamaluuksia. Kiusana ovat hirviöt, joita vastaan ei pysty taistelemaan kiväärein tai miekoin. Mörön kohdatessaan Tasilla on kaksi vaihtoehtoa: hän voi joko yrittää juosta niiltä karkuun tai piilotella varjojen syleilyssä. Molemmissa toiminnoissa on hyvät ja huonot puolensa, ja kannattaa harkita tarkkaan, mitä keinoa milloinkin käyttää. Itse lähdin hirviöitä nähdessäni juoksemaan paniikissa sinne tänne, ja usein nämä karkuretket päättyivät seinään tai kuolemaan. Esimerkiksi säkkien siirtäminen ovien edestä hiirtä liikuttamalla tuntui kovin hankalalta, kun kuulokkeista kuului kammottavaa örinää ja vauhdikkaita juoksuaskelia.
Amnesia-pelisarjan tavaramerkki ovat aina olleet fysiikkaan perustuvat pulmat, ja näin on tälläkin kertaa. Kaikki puzzlet ratkotaan siirtelemällä tai yhdistelemällä erilaisia esineitä. Vaikka toimintaperiaate on aina sama, tuntuvat ongelmat mukavan erilaisilta, eikä kahta samanlaista pulmaa tule vastaan. Vaikeustasoltaan aivopähkinät ovat keskinkertaisia. Mietintämyssyn joutuu monesti laittamaan päähänsä vähän pidemmäksi aikaa, mutta pulmien ratkaisut ovat varsin loogisia. Joskus pelko ja pimeydestä kaikuvat äänet saavat puzzlet kuitenkin tuntumaan vaikeimmilta kuin ne oikeasti ovat.
Korvia huumaavia ääniä
Erittäin taidokkaasti rakennettu äänimaailma ansaitsee kehuja, ja parhaan kokemuksen saadakseen Amnesia: Rebirth kannattaa pelata kuulokkeet korvilla. Itse ihastuin erityisesti musiikin käyttöön erilaisissa tilanteissa: Juoksin peloissani karkuun hirviöltä ahdistavan, nopeatempoisen musiikin säestämänä. Pääsin turvaan pieneen huoneeseen, ja salpasin oven tiukasti kiinni. Pian musiikki muuttui mieltä rentouttavan rauhalliseksi. Sykkeeni laski normaalille tasolle, ja kohta uskalsinkin taas syöksyä kohti uusia kauhuja.
Tapahtumapaikkana autiomaa on varsin antoisa. Seikkailun aikana nähdään vaihtelevia maisemia aina auringon valossa kylpevistä vehreistä keitaista pilkkopimeisiin muinaisten sivilisaatioiden rapistuneisiin raunioihin. Ulkonäöltään teos ei ehkä nykypäivän mittareilla ole sieltä parhaimmasta päästä, mutta ei möröiltä karkuun juostessa maisemia oikein ehdi ihailemaankaan. Välillä vastaan tulee myös pieniä grafiikkabugeja, kuten seinien läpi tunkeutuvia mörrimöykkyjen päitä.
Ota rennosti ja hengähdä hetki
Seikkailun onnistunut rytmitys antaa pelaajalle välillä myös hengähdyshetkiä. Suurin osa ajasta vietetään hämyisillä alueilla, joissa synkeä ilmapiiri on koko ajan läsnä. Toisinaan kuitenkin päästään samoilemaan aurinkoisessa ulkoilmassa ja saadaan lyhyt tauko siitä ahdistavasta pelon tunteesta. Pieni rentoutuminen tulee oikeasti tarpeeseen, sillä osa pelialueista on todella tukalia.
Amnesia: Rebirth vie pelaajan tunnelmalliselle matkalle pimeyden ja valon rajamaille. Vaikkei teos ole aivan yhtä pelottava kuin edeltäjänsä, niin tarinallisesti se kuitenkin yltää reilusti niitä korkeammalle. Kauhunhetkiä koetaan kyllä aivan tarpeeksi, mutta liialta säikäyttelyltä (onneksi) säästytään. Tunteiden täyttämä kertomus naisen vinkkelistä kerrottuna ei tee vaikutusta ihan jokaiseen, joten jos kaipaat enemmän toimintaa ja vähemmän tarinaa, ei Amnesia: Rebirth ole sinua varten.
