Into the Breach strategiapeli alkaa siitä, kun ihmiskunta on tuhoutunut. Ei hätää, mennään aikakoneella ajassa taaksepäin uuteen aikajanaan jos tällä kertaa onnistuisi ihmiskunnan pelastaminen.

Pelissä täytyy selvitä hengissä viisi vuoroa kestävä jättiläisötökkä invaasio. Kun vuorot ovat menneet, ötökät perääntyvät takaisin maan alle sinne mistä ovat tulleetkin. Suurin uhka ei ole se, että pelaajan ohjaamat mech robotit tuhoutuvat vaan se, että rakennukset tuhoutuvat ja sähköverkko kaatuu. Jos sähköverkko menee kokonaan nurin, ihmiskunta tuhoutuu ja saa kokeilla uudestaan onneaan uudella aikajanalla, jossa maailma on taas satunnaisgeneroitu uuden näköiseksi. Jos onnistuu lyömään vastustajan, katsotaan jos voisi päivittää mech robotteja ja siirrytään seuraavaan taisteluun, kunnes on lopputaistelun aika.

Sähköverkon puolustaminen on tosiaan etusijalla. Kone näyttää minne vexit eli jättiläisötökkä viholliset hyökkäävät seuraavalla siirrolla. Jos näkyy että vex hyökkää rakennuksen kimppuun, siihen täytyy puuttua. Tankki mechillä on sellainen ominaisuus, että kun se ampuu, niin se työntää vastustajan yhden ruudun eteenpäin. Tällöin voi käydä niin, että kun ampuu vexiä sopivasta kulmasta, sen hyökkäys epäonnistuu. Vexejä työntämällä ne voi saada myös hyökkäämään toisiaan vastaan, joten vastustajan sommittelu on hyvin tärkeää kun tekee siirtojaan. Jos näyttää siltä että ei voi estää hyökkäystä rakennusta vastaan, hätätapauksessa voi siirtää mechin ihmiskilveksi.

Kokeilin peliä ensin normaalivaikeudella ja otin aika pahasti pataan. Helpolla vaikeustasolla peli sujui paremmin, mutta helppo vaikeus ei muuta peliä räiskintäpeliksi, vaan vihollisten sommittelu on edelleen hyvin tärkeää tai muuten saa kokeilla onneaan taas uudella aikajanalla. Vuoroissa ei ole aikarajaa, joten niitä voi miettiä niin pitkään kuin haluaa. Pelinappuloiden sommittelu pelimekaniikan ansiosta peli on hyvin lautapelimäinen. En yleensä kommentoi pelien uudelleenpeluu arvoa, mutta tässä se on erittäin korkea.