Thimbleweed Park seikkailupelissä lähdetään selvittämään pikkukylässä tapahtunutta murhaa kahden liittovaltion agentin voimin. Agenteilla on omat salaiset tavoitteet ja pian murhatutkimus paisuu kuin lumipallo kun selvitetään kylän saloja.

Thimbleweed Parkin kohderyhmää tuntuu olevan 30-50 vuotiaat, jotka pelasivat nuorena Lucasartsin seikkailupelejä 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Käyttöliittymäkin on ihan samanlainen jossa on samanlaiset komennot. Komentojen paljoutta ei pidä pelästyä. Open ja close toimii lähinnä oviin. Talk to toimii lähinnä ihmisiin. Pull ja push ovat harvinaisempia ja niiden käytöstä yleensä vihjataan, kuten Ransome pelle sanoo että trampoliini on väärässä paikassa, jolloin sitä pitää työntää.

Tämä on ensimmäinen pelaamani perinteinen seikkailupeli, jossa on vaikeustasovalinta. Valinnat ovat casual ja hard. Valitsin ensin casualin, mutta parin tunnin jälkeen oli sellainen olo, että peli jotenkin karsittu ja vaihdoin hardiin. Hard vaikeustasoa ei pidä pelätä. Pelin sisällä voi soittaa HintTron 3000 vinkkipuhelimeen, joka tarjoaa vinkin aina siihen kohtaan mitä pelaa. Silloin kun pelasin itse 1990-luvulla seikkailupelejä, niin oli häpeä katsoa pelilehdestä vinkkejä vaan piti aina pyrkiä selvittämään puzzlet omin päin. Nyt minulla ei ollut mitään estoja vaan soittelin ahkerasti vinkkipuhelimeen. Kannattaa ennemmin ottaa hard vaikeustaso ja soittaa vinkkipuhelimeen kuin ottaa casual, jolloin puzzleja ei edes tule.

Laskurin mukaan mulla meni yli 15 tuntia läpipeluuseen, jos pelityyli on se että soittaa ahkerasti vinkkipuhelimeen jos vähänkin jumituttaa. Lopussa alkoi iskeä kyllästyminen ja tuntui että peliä on pitkitetty. En ole varma kuitenkaan mitä jättäisi pois. Casual vaikeus on sekin huono vaihtoehto. Pelin loputtua juoneen jäi isoja aukkoja. Loppua lukuunottamatta viihdyin hyvin pelin parissa.