Pelissä ohjataan lutuisen näköistä hirviötä, joka vierailee ihmisesinemuseossa. Museo on jaettu minisaariin, joista pääsee toiseen rakentamalla puisen sillan toiseen saareen tai rakentamalla lautan, jolla pääsee matkustamaan kauemmas.

Jokainen saari on oma puzzlensa josta on päästävä eteenpäin. Yhdessä saaressa on kaikki tarvittava eteenpäin menoon, paitsi joissain harvoissa tapauksissa viereisestä saaresta on tuotava puuta. Liikkumistarvikkeita saa kun kaataa saarella olevia puita ja työntää tai kierittää niitä siltaa varten. Yksikään puu ei ole turha. Kaikki puut pitää hyödyntää jollain tavalla jotta pääsee eteenpäin. Puzzlen ratkaisun avain piilee melkein aina samassa ruudussa. Tässä ei ole kuten monissa seikkailupeleissä, että pitää vaihdella ruutuja jos on jäänyt jokin esine tai kokonainen huone huomaamatta. Tässä ratkaisu piilee siinä minkä näkee.

Pelinkehittäjä on nero. Pienistä rakennusaineista ollaan saatu aikaan laaja valikoima vaihtelevia puzzleja, joita joutuu miettimään tosissaan. Usein indiekehittäjillä on vähän köykäinen kenttäsuunnittelu verrattuna vaikka Nintedon kehittämiin peleihin, mutta tämän pelin kenttäsuunnittelu on parasta A-ryhmää.

Entäs ne museo esineet? Ne ovat varsin humoristisia, esim. television taikasauva, jolla pystytään manaamaan tai karkottamaan viihdettä. Taikasauvan hallussapito antoi voiman määrätä mitä koko joukko ihmisiä joutuu katsomaan, joten sauva oli kiistojen kohteena. Kerrankin ei tarvi valittaa että liian pieni fontti. Jos valitsee fonttikooksi very largen niin näkee lukea hyvin käsikonsolimoodissa.

Ei ihme että peli on voittanut lukuisia palkintoja.