Kauhunväristyksiä-blogissa käsitellään populaarikulttuurin kauhuteemaista tarjontaa.
Viime vuoden lokakuussa arvostelin sarjan edellisen osan Little Hopen. Ihastuin tuohon Salemin noitavainoista ammentavaan mestariteokseen suin päin sukkelaan, ja se nousikin yhdeksi suosikikseni kauhupelien saralla. Sarjan ensimmäinen luomus Man of Medan minulta on vielä kokonaan kokematta, mutta eiköhän sekin tule vielä jonain sateisena ja synkkänä päivänä läpäistyä.
Sotaa, sotaa ja enemmän sotaa
Tuleva House of Ashes sijoittuu Irakiin vuoteen 2003. Amerikkalaiset erikoisjoukot on lähetetty autiomaahan etsimään joukkotuhoaseita, mutta maanjäristyksen seurauksena sotilaat tipahtavat maan alle hautautuneeseen sumerilaiseen temppeliin. Kaikkihan me tiedämme mitä muinaisissa temppeleissä tapahtuu, ja eipä aikaakaan kun sotilaat joutuvat verenhimoisten olentojen vainoamaksi. Tunnin pelaamisen perusteella ei juonesta pysty oikeastaan sanomaan juuta tai jaata, mutta pienen vilauksen valossa tekeleen kertomus vaikuttaa perinteiseltä selviytymiskauhumössöltä. Odotan kuitenkin, että The Dark Pictures -sarjan tapaan pelin loppupuolella paljastuu jokin maailmaa järisyttävän jännittävä käänne, joka saa pelaajat haukkomaan happea kauhistuneena.
Itselleni suurin turn off House of Ashesissa on sotateema. Peli ajoittuu Irakin sodan aikaan, ja tämähän tarkoittaa sitä, että koko ajan jokaisen nurkan takana raikuu rätätätäpumpum-ääni. Aiemmista osista tuttu karmaiseva pelon ilmapiiri on edelleen etäisesti läsnä, mutta teoksen yllä lepää silti toimintapainotteisen räiskintäpelin tunnelma. Muutenkin aavikko ja muinainen, pimeä temppeli tapahtumapaikkana saa minut nyrpistämään nenääni kyllästyneenä, sillä sain tarpeekseni autiomaan kauhuista viime vuonna pelaamani Amnesia: Rebirthin kanssa.
Eihän tässä mikään kiire ole
Teknisellä tasolla suurin muutos aiempiin osiin verrattuna on se, että tällä kertaa kamerakulmaa pystyy itse vapaasti liikuttelemaan. Muutoksella on pelkästään positiivisia vaikutuksia, sillä nyt maailmaa pääsee tutkiskelemaan vähän vapaammin. Jos jostain pitää napista, niin pientä ärsytystä aiheuttaa hahmojen kankea ja hidas liikkuminen. Esimerkiksi rappusia alas käveltäessä sankareiden vauhti hidastuu melkein olemattomiin, mikä on toki ymmärrettävää: eihän kukaan halua kaatua rappusissa ja lyödä päätään. Mutta eh, hopi hopi eteenpäin, kiitos!
Tunnin pelaamisen perusteella tulin siihen päätökseen, ettei House of Ashes ole minua varten. Toivottavasti The Dark Pictures -antologian seuraavan osan teema on jokin minulle vähän mieluisampi, sillä sarjan pelit tuovat piristävää vaihtelua ja vähän erilaista pelattavaa kauhugenreen.
The Dark Pictures Anthology: House of Ashes ilmestyy näillä näkymin 22. lokakuuta PC:lle, PS4:lle, PS5:lle, Xbox Onelle sekä Xbox Series S|X:lle. Julkaisua odotellessa kannattaa lukaista kehittäjien ja Petrin mietteitä tulevasta teoksesta täältä.
