Joistakin peleistä vain välittömästi tietää tulevatko ne olemaan oma kuppi teetä vaiko eikö. Wandererin mahtipontisen kaunis alkumusiikki loi heti tunnelman, jonka ansiosta olin valmis uppotumaan omaani ja pelin maailmaan PSVR-kypärän sisällä. En tiennyt seikkailun juonesta, taiteesta saatika mekaniikoista mitään ennen pelin käynnistämistä, joten kaikki upeus tuli täytenä yllätyksenä. Oddboyn ja M-Theoryn kehittämä VR-aikamatkailu sai minut rakastumaan itseensä pienistä puutteista ja yskähtelyistä huolimatta.
Quantum Leapin ja Darkin kaltaisten tv-sarjojen innoittama Wanderer tutkii aikamatkustuksen toista ulottuvuutta aivan ominen juonenkiekuroineen.
Wandererin pääideana on vaatimattomasti estää sivilisaation romahtaminen. Tätä en halua avata enempää, sillä tarina on kovin kiehtova siihen sokkona sukeltaessa. Useisiin aiemmin kokemiini PSVR-elämyksiin verrattuna tyrmistyttävän komeasti toteutettu tarina vie tutustumaan menneisiin aikoihin, joihin kuuluu joitakin aivan aitoja historiallisia paikkoja tapahtumineen. Mukana on kuitenkin myös ilahduttavan jännittäviä postapokalyptisia puitteita ja futuristisia ympäristöjä. Kaikissa näissä tehtävänä on ratkoa välillä hämmentävänkin kinkkisiä pulmia ja arvoituksia sekä tutustua erilaisiin hahmoihin, joiden avulla matka voi ehkä taittua vaivattomammin. Kutsuisin Wandereria ennen kaikkea pulma- ja tutkimusseikkailuksi.
Jouhevaa vuorovaikutusta, mutta muutama katoileva esine
Monien muiden PSVR-pelien tavoin teknisiltä nikotteluilta ei vältytty tässäkään pelissä. Jouduttuani aloittamaan saman osion pariin otteeseen kokonaan uudelleen alusta, pidin muutaman päivän tauon hermojeni lepuuttamiseksi. Muuten siirtymät, vuorovaikutus peliympäristön kanssa ja tapahtumien soljunta sujuivat muikeasti, ja ohjaintoiminnot on Wandererissa toteutettu todella käyttäjäystävällisesti. Toisinaan lyhyenkin matkan liikkuminen vaatii tosin teleportaation käyttöä, mikä rikkoi ikävästi sitä kuuluisaa immersiota. Tälle silmänsä sulkemalla pelikokemuksesta saa kuitenkin erittäin tunnelmallisen ja mukaansatempaavan. Aikamatkailulla kikkailu on ihan mahtavaa, mutta se tuo omat haasteensa varsinkin huonomuistiselle. Jätinkö tavaran tälle laiturille, vai ehkä sittenkin aivan toiseen aikakauteen? Vai ehkä pöydälle siinä talossa, joka oli... jossakin? Tähän toi oman hämmennysmomenttinsa se fakta, että peli taisi hukata osan tavaroista ihan omin päin. Luultavasti ajasta toiseen siirtyminen aiheuttaa jonkinlaisia bugeja, jotka johtavat tavaroiden katoamiseen maailmasta.
Kokemisen arvoinen pulmailu hyvähermoisille
Noin 15 tunnin pelimatka oli kaiken kaikkiaan kannattava kokemus. Visuaalisesti hieno ja muhkealla äänimaisemalla rikastettu Wanderer tarjoaa välillä aavistuksen turhan mutkikkailta (tai ehkä aivoni kaipaavat vaan treeniä) tuntuvien pulmien kautta melkoisen mahtavan pakohuonekokemuksen omassa olohuoneessasi. Kohtalaisen hidastempoinen peli ei käy lyhytpinnaiselle, mutta palkitsee kärsivällisen kokijansa.
Hyvien pelien trophyjen metsästäjänä taidan liittää Wandererin siihen listaan, missä platina on napattava ennemmin tai myöhemmin. Sen tavoitteen eteen tarinan joutuu rymyämään läpi ehkä vielä kerran jos toisenkin, mutta sepä ei hidasta. Palaan mielelläni Wandererin mielenkiintoisiin VR-maisemiin. Kehittäjän mukaan Wanderer on suunniteltu kolmiosaiseksi sarjaksi, joten odottelen jatkoa enemmän kuin innolla.
