Polttopallon jatko-osa
Ala-asteelta tuttua polttopalloa päästiin kokeilemaan jo yhtiön edellisessä tuotoksessa, 2016 julkaistussa Stikbold! A Dodgeball Adventure -moninpelissä. Uusin julkaisu OddBallers muistuttaa aluksi hyvinkin paljon edeltäjäänsä, mutta nopeasti pystyy huomaamaan, että tällä kertaa kaikkea on vähän enemmän. Perinteisen polttopallon lisäksi tarjolla on esimerkiksi kananpoikien viskomista leikkuriin ja vastustajan bajamajan tuhoamista kala kättä pidempänä. Minkäänlaista tarinaa ei kuitenkaan OddBallersilla ole tarjota, mutta en sitä jäänyt kaipaamaankaan. Kyseessä on puhtaasti seurapeliksi tarkoitettu tuotos.
Tarjolla on kattava kokoelma omalaatuisia minipelejä, tarkalleen 18 erilaista kolmessa eri miljöössä. Pelaajat pääsevät mittelöimään joko toisiaan vastaan tai tiimeittäin muun muassa torvensoitossa, lampaan keritsemisessä ruohonleikkurilla tai kirotun bumerangin väistelyssä. Pelikattaus onkin siis melko ainutlaatuinen. Pelaaminen on aidosti hauskaa ja helposti melko kaoottistakin pelaajien säntäillessä pienellä areenalla. Erät ovat lyhyitä, yleensä vain muutaman minuutin mittaisia, ja niihin on helppo hypätä mukaan, vaikka aiempaa pelaajataustaa ei löytyisikään. Toisinaan kuitenkin sääntöjä ei kerkeä täysin sisäistämään, ennen kuin erä onkin jo ohitse. Jalkapalloa muistuttavassa minipelissä tekoälyvastustajat onnistuivat potkaisemaan pallon maaliin välittömästi erän alkaessa, ennen kuin itse kerkeää edes tajuamaan, että mitähän tässä juuri tapahtui.
Kuolon korjatessa erä ei kuitenkaan ole vielä ohi, vaan tippuneet pelaajat pystyvät osallistumaan peliin lähettämällä esimerkiksi myrkkypilviä tai liikkumista hidastavia rapuja muiden pelaajien kiusaksi. Tämä oli kiva lisä, vaikka toisinaan meno äityi aika hektiseksi sekamelskaksi, joka vaikeutti itse pelin seuraamista.
Normaalissa matsissa pelataan erilaisia minipelejä siihen asti, kunnes joku pelaajista onnistuu haalimaan itselleen seitsemän pistettä. Tällöin ottelu huipentuu viimeiseen erään, missä kukin vuorollansa saa koittaa selvitä läpi kentän viskottavista polttopalloista esimerkiksi kanaksi tai haiksi pukeutuneena. Voittaja saa maineen ja kunnian lisäksi myös enemmän kokemuspisteitä ja pelin sisäistä valuuttaa, jolla saa ostettua itselleen erilaisia asusteita. Niillä ei ole kuitenkaan pelaamisen kannalta muuta kuin viihdearvoa.
Matseja pystyy myös kustomoimaan haluamallaan tavalla. Seitsemän pisteen sijasta voi tavoitella myös pienempää tai suurempaa summaa, jolloin ottelun pituuteen pystyy tietysti vaikuttamaan. Minipeleistä saa myös halutessaan valita pelattavaksi vaikka vain omat suosikkinsa.
Kaverit kasaan ja menoksi
Pelaaminen onnistuu toki myös yksinkin, jolloin tiimi täytetään tekoälyhahmoilla. Yksin ollessa pelikokemus jää kuitenkin melkoisen ontoksi ja vaisuksi. OddBallers onkin ehdottomasti tarkoitettu koettavaksi muiden pelaajien kanssa. Testijakson aikana tuli pelattua yhden kaverin kanssa samalla sohvalla istuen, mutta pelaaminen onnistuu myös peräti kuuden pelaajan kesken, niin lokaalisti kuin verkon kautta. Yhdessä pelaaminen onkin helppoa, sillä OddBallers on saatavilla niin konsoleille kuin PC:lle ja tarjolla on alustojen välinen cross-play-ominaisuus. Tästä huolimatta onnistuin kuitenkin löytämään vain yhden ainoan kerran toisen ihmispelaajan verkon kautta. Tämän perusteella kannattaakin kanssapelaajat löytää ihan omin voimin, jotta pelistä saa sen parhaat puolet esiin. Testissä ollut Nintendo Switch -versio toimi useimmiten ongelmitta, mutta ajoittaista nykimistä esiintyi toisinaan, mikä aiheutti tahattomia kuolemia.
OddBallers toimi hauskana viihteenä kaverin kanssa muutamien iltojen ajan. Erilaisia minipelejä on tarjolla laidasta laitaan, ja jokainen löytääkin varmasti niistä omat suosikkinsa. Parinkympin hinnalla se ei lompakkoakaan liikaa kevennä. Ihan Fall Guysin tapaista ilmiötä tästä ei ehkä heti synny, mutta monet palaset loksahtelevat kyllä onnistuneesti paikoilleen. Pienistä puutteistaan huolimatta OddBallers tarjoaa rattoisaa viihdettä kaveriporukan illanviettoihin.