Vuonna 2023 suomalaiset luultavasti häviävät jälleen Euroviisut, konsolisodissa jatkavat samat riitapukarit, ja Dead Space saapuu taas kerran taloudellisen kurimuksen keskelle. Uusintapainos ei tyydy pelkästään ehostamaan ulkoasua, vaan avaruuskauhuilua remontoidaan entistä pelottavamman kokemuksen toivossa myös konehuoneen puolelta.
Veristä lihaa vanhojen luiden ympärille
Temmellyskenttänä toimivan USG Ishimuran louhinta-alukselle on lisätty uutta tutkittavaa, ja pelaajia kannustetaan aiempaa enemmän metroidvaniamaiseen etenemiseen. Esimerkiksi sankarin kasvavat turvaluokitukset availevat hiljalleen uusia reittejä lukituille herkkukätköille, sekä mahdollisuuksia suorittaa pieniä sivutehtäviä. Samalla aseiden ja asun päivityspuut ovat entistä laajempia, mikä tekee resurssien perässä kirmaamisesta jopa hyödyllistä, etenkin korkeammilla vaikeusasteilla.
Tutkiskeluelementtiä korostetaan antamalla Isaacille käyttöön rakettireppu painottomia tiloja varten. Vasta jatko-osissa nähty ominaisuus on erinomainen muokkaus alun perin niin kovin kankeiden loikkimiskohtausten elävöittämiseksi. Vapaamman liikkumisen avulla nurkkien nuohoamisesta tulee enemmän sääntö kuin poikkeus myös ilman painovoiman rajoitteita.
Niin ikään merkittävänä muutoksena päähahmo Isaacille suodaan tällä kertaa ääninäyteltyä dialogia alkuperäisen mykkäkoulun sijaan – tunnelman kannalta hieman riskaabeli muutos hoidetaan onneksi ammattitaidolla ja kokemusta syventäen. Fiilistä luodaan audiopuolella muutenkin entistä räväkämmillä tempuilla, kun olan takana paukahtelevat putkistot tai muut epämääräiset sihinät pyrkivät pitämään pelaajan varpaillaan. Kehittäjät malttavat kuitenkin rajoittaa yllätysten toistumistiheyttä sopivan matalaksi, ettei säikyttely turruta.
Ehta uudistus
Pienemmistä ja suuremmista muokkauksistaan huolimatta Dead Space Remake tuntuu tutulta vajaan 15 vuoden huilitauon jälkeen. Uudistustyötä voi toisin sanoen pitää onnistuneena, kun lopputulos vaikuttaa pitkälti sellaiselta, millaiseksi alkuperäisen kullatuissa muistoissaan mieltää. Teknisellä puolella jo aiemmin mainittu äänimaailma on se vahvin lenkki immersion luonnissa. Pelin kanteen pitäisikin miltei laittaa vaatimus kunnollisesta kotiteatterista tai kuulokkeista täyden kokemuksen tavoittamiseksi.
Graafinen ilme on sekin pääsääntöisesti kiitettävällä tasolla. Etenkin valojen ja varjojen dramaattinen leikki miellyttää silmää, ja ehdottoman suositeltavassa perfomance-tilassa meno on suurimmaksi osaksi odotetun sulavaa. Ainoastaan loppupuolen ruuhkaisemmissa lahtajaisissa konsolin ruuti saattaa kostua hetkellisesti. Kokonaisuutta rokottavat hieman myös satunnaiset resoluutiobugit. Valtaosa testin aikana ilmenneistä kosmeettisista ongelmista saatiin kuitenkin liiskattua päivityksellä, joka tuskin jäi viimeiseksi.
Modernisoitu pelattavuus on niin sulavaa kuin ahtaisiin käytäviin sijoittuvassa ja hahmon takaa koettavassa kauhuilussa kehtaa toivoa. Toisaalta myös viholliset ovat aiempaa aggressiivisempia, mikä tasapainottaa haastetta. Pelin isoimpana jippona toimii edelleen raajojen irrottaminen pelkän yksioikoisen räiskeen sijaan. Päähän osoittelu ei ole Dead Spacen maailmassa se tehokkain keino pysäyttää päälle rynniviä perusmörköjä, vaan avaruuden painajaisten matkaa tyssää vasta huolellisella leikkelyllä.
Omintakeisen asekatraan peruspilarina toimiikin alkumetreiltä saakka hommaan erikoistunut plasmapistooli, jolla kyseiset toimenpiteet onnistuvat brutaalin tehokkaasti. Vaikka matkan varrella aseistusta monipuolistetaan kiitettävästi, resurssienhallinta ja ammusten hallinnointi toimivat genrelle tyypilliseen tapaan tärkeässä roolissa aina loppuun saakka.
Selviytymistä kauhuja ja vipuja vastaan
Dead Space on parhaimmillaan nimenomaan alkupuoliskonsa ajan. Pelaaja on kummitusaluksen hyytävistä tapahtumista yhtä pihalla kuin huoltoryhmän mukana saapunut Isaac, minkä vuoksi tunnelma pysyy herkullisen painostavana. Viholliskohtaamisten rytmi pidetään maltillisena, ja tyystin uuden ympäristön tutkiminen muodostuu aina kuumottavaksi.
Noin 15-tuntisen seikkailun viimeisillä hetkillä kehittäjien mopo keulii hieman turhan hanakasti toiminnallisempaan pöpelikköön, kun miltei kaikki isommat huoneet suorastaan tulvivat päälle rynniviä kammotuksia. Vaikka sankarin aseistus on tässä vaiheessa monipuolisempi, ei panoksia välttämättä siunaannu virtuaalireppuun samalla tahdilla. Tämä johtaa vääjäämättä joka ikisen nurkan ja kaapiston koluamiseen krediittien tai ammusten toivossa, mikä rikkoo osaltaan etenemisrytmiä sekä immersiota.
Ajoittain seikkailun ehtoopuoli tuntuu myös aavistuksen keinotekoisesti pitkitetyltä, kun Isaacin matkaa hidastetaan jatkuvasti takavasemmalta ilmestyvillä teknisillä ongelmilla, mitkä korjaantuvat kääntelemällä vipuja aluksen toisessa kolkassa ilman sen suurempaa logiikkaa. Samanlaisiin temppuihin syyllistyy valtaosa peleistä, mutta jostain syystä tällä kertaa kontrasti paremmin iskevään alkumatkaan tuntuu keskivertoa isommalta.
Kokonaisuustena Dead Space on kuitenkin yhä erinomainen kauhutoiminta, jonka läpäisee mielellään. Tuotantoarvot ovat uutukaisessa lyönnissä, peli tarjoaa erittäin kuumottavia tilanteita ja tarinan parissa viihtyy pienistä rytmitysongelmistaan huolimatta erinomaisesti. Haastetta ja lisätunteja kaipaaville mukana on vielä new game plus -tila. Uudelleenjulkaisuna kyseessä on vallan onnistunut teos, jota voi suositella niin alkuperäisen faneille kuin ylipäätään kauhupeleistä pitäville untuvikoille.
