Valtakunnassa kaikki hyvin, kunnes...
Aveumin keskiössä on kuvaannollisesti iso haava, joka repeytyy isommaksi päivä päivältä. Se leijuu pimeänä varjona kaikkien viiden valtakunnan ympärillä, uhaten nielaista nämä yksi kerrallaan. Valtakunnan päättäjät eivät piittaa vellovista vaaroista, vaan rahoittavat ikuiseksi kuvaillun sodan kulkua. Sodan tärkein elementti on magia, jonka hallinnasta taistellaan.
Varsinainen tarina alkaa leppoisammista tunnelmista, kun teini-ikäiset Jak ja Luna puuhastelevat Serenin kaupungissa Robin Hoodia jäljitellen. Kaksikon välinen keskustelu antaa hieman osviittaa tulevaisuudesta, sillä pian 16 vuotta täyttävää Lunaa odottavat tuolloin suuret velvollisuudet, ja se koskettaa nuoren neidon läheisiä.
Hieman esimakua toiminnasta saadaan jo alkumetreillä, sillä Lunan tapaan Jak kykenee käyttämään maagisia voimia muun muassa pieniä palapelejä ratkaistakseen, sekä luonnollisesti vastustajien eliminointiin. Heti kärkeen pitää kuitenkin mainita, että osuminen tietyillä kyvyillä ei ole kovin helppoa edes kokeneelle ensimmäisen persoonan ampumapelejä harrastaneelle. Onkin erikoista, että pelintekijät eivät ole laittaneet minkäänlaista tähtäysavustusta valikkoon, ainoastaan liikkeiden nopeussäätimet.
...vallanhimo iskee ja kaaos on valmis
Jakin ja Lunan ollessa hoitamassa asioitaan Serenin ylle lankeaa synkkä ilmestys, kun Sandrakk-nimisen johtajan alus lipuu heidän ylitseen ja ilmahälytyssireenit varoittavat kansalaisia. Ennen pitkää koetaan myös ensimmäinen isompi kahakka, joka antaa maistiaisia siitä, miten kivaa magialla operointi voi parhaimmillaan olla.
Pahimman kaaoksen laannuttua sukelletaan toiminnan sijasta syvällisempään tarinan osuuteen, kun Jak huomaa olevansa yksin. Samalla hän käy mielessään läpi koko tunteiden kirjon, pohtien tulevaisuuttaan. Seuraavina hetkinä laadukkaasti tehdyt välivideot mainion ääninäyttelyn säestämänä rakentavat juonta pikkuhiljaa pala palalta, ja on aika suunnata kohti varsinaista seikkailua. Ennen haastavampia koitoksia Jak käy johtajansa kanssa läpi fiksusti toteutetun koulutusosuuden, joka opettaa tärkeimmät asiat kontrollien ja kykyjen osalta.
Vauhtia kuin Monzassa, mutta tärisevän kivireen kera
Jo ensimetrit antavat ymmärtää, miten vauhdikas kokemus Immortals of Aveum voi parhaimmillaan olla. Maisemat vaihtuvat tiuhaan tahtiin ja rauhallisia hetkiä on ainoastaan taisteluiden välissä, kun palataan omaan tukikohtaan harkitsemaan seuraavaa siirtoa ja juttelemaan oman väen kanssa. Samalla voidaan hyödyntää taistelukentiltä kerättyä valuuttaa sekä materiaaleja oman hahmon parantamiseksi.
Mikäli DOOM-julkaisun vuoden 2016 versio on tuttu, niin pidin sitä temponsa osalta suorastaan järjettömän nopeana. Moinen suorastaan pakotti pyrkimään vihollisten lähelle, että osuminen oli ylipäätään mahdollista. Huomasin hakevani samalla tavalla asetelmia myös Aveumin maailmassa tiettyjä aseita käytettäessä, sillä osumaprosentit pienemmän kaliiberin hyökkäyksillä eivät liiemmälti mairittele.
Vaan voihan murheenkryyni sentään, miten huonosti kokonaisuus on optimoitu liikkeen osalta. Nopean liikkumisen aikana maisemien ihailu on lähinnä masokistien puuhaa, sillä vaikutelma on kuin Jak vetäisi tärisevää kivirekeä perässään. Vauhtiin tämä ei vaikuta, mutta freimien rankka putoaminen jättää paikoin erittäin paljon toivomisen varaa, ja se häiritsee aidosti todella paljon. En yleensä ole kovin pikkutarkka moisen suhteen, mutta tässä optimointi on jäänyt valitettavan amatöörimäiselle tasolle.
Kiva kykyjen kavalkadi
Jakilla on käytössään eräänlainen voimakäsine, jossa on sinistä, vihreää ja punaista magiaa käyttäviä kykyjä. Siniset ammukset lentävät kauas, vihreä taas on eräänlainen sarjatuliaseen muoto keskipitkille matkoille ja punainen toimii haulikon tavoin. Erilaiset variaatiot on mukavan helppo omaksua, sillä yksi nappi vaihtaa kyvystä toiseen ja tulitusnappi huolehtii lopusta. Peruskykyjen ohella Jak pystyy myös siirtelemään isoja ympäristön objekteja ja tempaisemaan viholliset kakkostulitoiminnolla lähemmäksi itseään. Hurjempien vastusten sattuessa eteen varustepankista löytyy myös tuhovoimaisempia, manapisteitä käyttäviä taitoja.
Seikkailun edetessä Jakin kykypuuhun laitettavat pisteet avaavat uusia taitoja käyttöön, tehden nuorukaisesta pitemmällä aikavälillä melkoisen sotakoneen. Päivitykset ovat tarpeen etenkin isompia pomovastuksia kohdattaessa, mutta lähtökohtaisesti tasapaino taisteluissa on hyvällä tasolla jo perustaitoja käytettäessä, kunhan osaa liikkua ja suojautua riittävän hyvin. Hyvin tyypillisesti pomot kohdataan hieman pienemmällä ja vähemmän yksityiskohtia käsittävällä alueella, jolloin freimien pudotuksista ei tarvitse kärsiä niin paljoa.
Hyvää viihdettä muutaman illan ajaksi
Kovin pitkästä seikkailusta ei ole kyse, sillä pelitunteja ehti kertyä normaalitasolla reilut 20 ennen lopputekstien vyörymistä ruudulle. Nälkää kuitenkin jäi esimerkiksi juonta avaavien lippulappusten löytämisen muodossa, eikä vaikeustaso tuntunut missään kohtaa ylivoimaiselta, joten Electronic Arts on valinnut pelattavuuden haasteen sijaan. Jopa hyvin aggressiivisella ja osumia ottavalla tyylillä pärjäsi pääosin, eikä toistoja kertynyt liikaa.
Parasta Immortals of Aveumissa on ehdottomasti taistelu, sillä eri taitojen hallitseminen, nopea tempo, näyttävät hyökkäykset ja jatkuvat onnistumisen tunteet ovat usein läsnä. Myös elävän näköiset hahmot, pelitempoon sopiva musiikki ja tyylikäs ulkoasu tekevät julkaisusta paremman. Seikkailun juoni puolestaan soljuu omaa, tasaista tahtiaan näytöksestä toiseen, mutta ei herätä sen isompia tuntemuksia. Kohdattavat hahmot muistaa yleensä paremmin, mutta toimintapainotteisessa julkaisussa niihin ei ole panostettu samalla tavalla kuin esimerkiksi Dragon Age -pelisarjassa, ja pituudesta johtuen kovin suuria kytköksiä eri persooniin ei ehdi muodostua.
Ainoa musta pilvi koskee teknistä toteutusta, johon ei ole pystytty panostamaan samalla tavalla kuin muiden osa-alueiden kohdalla. Tämä on sääli, sillä muuten kyseessä olisi ollut kevyesti 4 tähden arvoinen julkaisu. Aveumin maailman seikkailuihin pitää kuitenkin suhtautua keskivertoa laadukkaampana, mikäli freimien putoilut eivät häiritse liikaa. Itse päädyin tällä kertaa kolmeen sakaraiseen.
Suositus kaikille nopean toiminnan ja magiapainotteisen taistelun ystäville.
