Corca – "Yksi hyvä lisenssipeli ja vuosi on pelastettu"

Paras Xbox-peli:




SSX 3


(EA Sports / EA BIG)




Moni varmasti yllättyy valinnasta, sillä olisihan tarjolla ollut vaikkapa Star Wars: Knights of the Old Republicin, Project Gotham Racing 2:n, Rainbow Six 3:n kaltaisia megajulkaisuja vuoden 2003 Xbox-peliksi. Ylläolevat valinnat voisivat jokainen olla tittelin arvoisia ja kuten kollegoiden listauksista voi havaita, ne myös ovat. EA BIGin työstämään lumilautapelisarjan kolmanteen osaan, SSX 3:een päädyin monestakin eri syystä. Harvassa nykypelissä osataan tuoda aitoa pelaamisen iloa esille ja tätä halusin korostaa omaa valintaa tehdessäni. SSX 3 on kokonaisuudessaan suvereeni konsolitaustalle kunniaa tekevä arcadepeli, jossa viimeistelty audiovisuaalinen toteutus yhdessä sujuvien kontrollien kanssa tekevät pelaamisesta helposti omaksuttavaa ja hauskaa. Hurja vauhti, yliampuvat lautatemput, mielikuvitukselliset laskuradat, elävä äänimaailma ja yleinen "viileys" ovat pelin ehdottomia bravuureja. Ja kun SSX 3 on läpipelattu, voi ottaa suunnaksi vielä kertaalleen massiivisen vuorenhuipun ja lasketella koko vuoriston ylhäältä alas puolen tunnin maratoonimaisessa vapaalaskussa ja lyödä itsensä kanssa vetoa, onko jokainen salareitti ja nietos jo kertaalleen lautailtu...chillaillen.
SSX 3 on arcadepelin alkulähteellä, se riittää.




Paras Xbox Live -peli:




Project Gotham Racing 2


(Microsoft Game Studios / Bizarre Creations)




Autopelien ystäville joulunalusjulkaisu Project Gotham Racing 2 on unelmien täyttymys ja moni Xboxin omistaja pitääkin PGR2:sta oman konsolinsa "turismona", parhaana ajopelinä alustallaan. Eikä väittämä ole ilman pohjaa, sillä jo yksinpeli itsessään on tyylillä ja laadulla tehty tarjoten aimo nivaskan komeasti mallinnettuja peltihirmuja sekä runsaasti haastavaa pelattavaa eri ratojen ja kisamuotojen kera. Xbox Liven mukaantulo kuvioihin muuttaa kuitenkin virtuaalisen kilpa-ajoelämyksen kokonaan uudelle tasolle, parhaimmillaan kahdeksan ihmispelaajien vääntäessä rattia samalla radalla. Toiseksi verkkomoninpelaamista tukevaksi Xbox-autopeliksi Project Gotham Racing 2 on rautaa. Verkon yli pelaaminen on erittäin sulavaa, eikä häirikötkään pääse pilaamaan muiden ajoa joutuessaan haamuna vastapäivään kurvailemaan. Liven pelivalikot sekä kisojen alkusäädöt ovat monipuoliset tasaväkisten ajojen saavuttamiseksi ja tiukkojen kisojen tunnelma on näin ollen parhaimmillaan käsinkosketeltavissa. Runsaat ja helppokäyttöiset pelioptiot, toimiva kaverihaku sekä kattavat tilastot ovat yksi Live-konseptin tärkeimpiä osa-alueita nautinnollisen verkkopelikokemuksen takaamiseksi ja siinä PGR2 onnistuu tänä vuonna parhaiten.
Vielä kun saisivat näihin peleihin vihdoin ne kunnolliset vahinkomallinnukset...




Erityismaininta omaperäisyydestä:




Project Zero


(Microsoft / Tecmo)




Pelimarkkinoille tulee nykyään harvoin täysin originaaleja pelejä, mikä ei ole yltäkylläisessä peliteollisuudessa mikään ihme, sillä perusidealtaan simppelit ja toteutukseltaan vahvat pelijulkaisut myyvät konsolipuolella varmimmin. Kollegat mainitsivatkin jo pelijulkaisuista omalaatuisimmat, joten nostetaan yksi puolittain unohdettu kauhupeli uudelleen tapetille. Tecmon Project Zero on tuikitavallisen survival-horror -pelin kiteytymä puzzleineen, kolmannen perspektiivin kiinteästi liikkuvine kameroineen ja jäykähköine kontrolleineen. Mikä erottaa Project Zeron muista kauhupeleistä, on sen uhkaavat olennot. Olennot eivät omaa fyysistä olomuotoa, vaan kiusaavat haamuina ja henkinä pelaajaa jopa seinien ja ovien läpi. Tämä aspekti nostaa pelin jännitteen ja hampaankiristyksen uudelle tasolle, jota lisää pelin astetta karmivampi äänimaisema shokkitehosteineen. Yllätykset ja paniikki ovat astetta olennaisempana osana peliä kun pelaaja ei pääsekään oven taakse piiloon tai rappusia pitkin toiseen kerrokseen monsteria karkuun...ne tulevat perästä.
Pieni löytö kauhupeliksi, vaikkei huippulaatua kaikin osin olekaan.




Erityismaininta grafiikasta:




Soul Calibur 2


(Electronic Arts / Namco)




Dreamcastille tehty alkuperäinen Soul Calibur oli henkeäsalpaavan näyttävä taistelupeli, joka kestää vertailua edelleen mihin tahansa nykyiseen taistelu- tai mätkintäpeliin. Ja vaikkei Namcon jatko-osa samaa harppausta tee toistamiseen, ei pelistä pahaa pääse sanomaan vieläkään. Yksityiskohtien määrä sulavan hahmoanimaation ja terävän kuvan kanssa on kiistämättömän mykistävä näky varsinkin isolla näyttölaitteella. Kun mainittavaa sahalaitaisuutta tai muita graafisia lapsuksia ei ole, on kuva puhdas ja pelaaminen silkkaa arcademäiskeen juhlaa.
Peukut Namcolle konsolien parhaasta taistelupelistä ja upeasta teknisestä toteutuksesta.




Erityismaininta äänistä:




Lord Of The Rings: Return Of The King


(Electronic Arts / Electronic Arts)




Taru Sormusten Herrasta -elokuvasarjan voimakas äänimaisema on saatu häkellyttävällä tavalla tähän trilogian viimeisimmästä osasta kääntyneeseen peliin mukaan. Mahtipontinen elokuvamusiikki säestää leffasta tuttujen näyttelijöiden kanssa pelaamisen tiivistä tunnelmaa ja itse tehosteäänet ovat viimeisteltyä mestarityötä. Varsinkin Dolby Digital 5.1-äänijärjestelmän omistavat saavat laitteistonsa kautta vastinetta koko rahan edestä. Isoimpien taisteluiden loputon miekkojen kalske, tuskaisat huudot, erilaiset räjähdykset, jyrähdykset sekä muut tehosteet hätkähdyttävät kokeneempaakin pelikonkaria ja imaisee pelaajan takuuvarmasti peliin sisään. Pelien äänimaisema on yksi aliarvostetuimpia osa-alueita pelikehityksessä, kun nimenomaan juuri se kiinnittää pelaajan huomion läsnäolon tunteeseen tai sen puutteeseen.
Lord Of The Rings: Return Of The King -pelin kokonaisvaltainen, loppuun asti hiottu äänimaisema luo vahvaa tunnelmaa ja antaa itse pelille lopullisen silauksensa. Näin se toimintapelin äänimaisema hoidetaan, erinomaista.




Positiivisin yllätys:




Top Spin


(Microsoft Game Studios / Pam Development)




Ranskalaiset taitavat muunkin kuin jalkapallon peluun ja patonkien pureskelun. Tästä osoituksena ranskalaisen kehitystiimi Pam Developmentin sekä Microsoftin yhteistyönä valmistunut Top Spin, joka nosti loppuvuonna 2003 ilmestyessään tennispelit kertaheitolla pelimedian suurimmaksi puheenaiheeksi sitten Segan Virtua Tenniksen. Kuin puskista tullut Top Spin otti selkeästi vaikutteita Segan mestariteoksesta pelimekaniikan ja visuaalisen tyylin osalta, mutta osasi lisätä myös paljon pelillisiä oivalluksia massiivisen uramoodin sekä Live-verkkopelituen oheen. Näiden lisäksi tasapainoinen pelattavuus, aidot pelaajat, monipuolinen pelaajageneraattori sekä autenttinen äänimaisema tekivät kokonaisuuden, johon ei moni pelaaja osannut varautua. Vaikka Live-moninpelioptiot sekä muutamat tekniset epäkohdat jättävätkin toivomisen varaa, on Top Spin ehdottomasti viime vuoden positiivisimpia peliyllätyksiä ja samalla yksiä laadukkaimpia sporttijulkaisuja vuonna 2003.
"It's not just another tennis game...it's a tennis game with balls!"




Pahin pettymys:




Dead To Rights


(Namco / Namco)




Aina silloin tällöin markkinoille ilmestyy pelijulkaisuja, jotka tarjoavat jotain omaperäistä tuttuun pelityyppiin. Namco toi vuoden alusta Dead To Rights -toimintapelin, joka yhdisteli kiivaan räiskintähenkistä ammuskelua sekä poikkeuksellisen brutaaleja lähitaisteluotteita K18-ikärajamerkinnän hehkuttamana. Dead To Rights tarjosikin synkän kostotarinan ja mainostetuissa aseistariisumisotteissa olisi ollut ainesta jopa modernin toimintaelokuvan actionkohtauksiin, mutta kovaotteisen toimintapelin lopullinen sisältö ja kokonaistoteutus on varsin kesy esitys. Pelisankari Jack Slaten henkilökohtaisesta kostomotivaatiosta isänsä kuoleman puolesta ei oteta juuri mitään irti pelitarinan kehittyessä, eikä pelkistetty graafinen ulkoasu vaatimattoman kenttäsuunnittelun ohella anna pontta toimintaspektaakkelin raameihin, mihin olisi taatusti ollut Namcon tasoisella pelitalolla edellytyksiä.
Activisionin True Crime: Streets of LA -peli toistaa yllättävän paljon Dead To Rightsia aseellisen toimintansa osalta ja molempia yhdistääkin tuhkauurnalla samat teesit: "Paljon porua, vähän villoja."