Hakkiz – "Laatu ei aina myy"

Paras Xbox-peli:




Panzer Dragoon Orta


(Sega / Smilebit)




"Lyhyestä virsi kaunis" kuuluu suomalainen sananlasku. Panzer Dragoon Orta on todellinen helmi Xboxin persoonallisuutta kaipaavassa pelivalikoimassa, vaikka se onkin kärsinyt uskomattoman huonosta myynnistä. Perinteitä kunnioittava raideräiskintä ei loista pituudellaan, mutta pelin ydin onkin perfektionismissa. Kuin vanhojen aikojen kaikuna peli on kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin addiktoiva ja jokaisen osuuden suorittaminen parhain mahdollisin tuloksin kasvattaa pelin elinikää tuntuvasti. Ponnisteluista pelaajaa palkitaan monipuolisilla Panzer Dragoonin universumia valaisevilla lisukkeilla, jotka aukeavat Pandoran lippaaseen. Kuin pisteenä i:n päälle mukana on myös alkuperäinen, kulttiklassikon maineeseen noussut Panzer Dragoon.




Panzer Dragoon Orta on kaikin puolin laadukas peli. Vanha peli-idea on tuotu nykyaikaan merkittävin kasvojenkohotuksin. Peli onkin sekä teknisesti että tyylillisesti Xboxin parhaimmistoa. Alkujaankin raudanlujaa pelattavuutta on monipuolistettu uusilla "siivillä", joilla jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Hyvien reaktioiden ohella nopeatempoinen peli vaatii myös kokemuksen myötä tulevaa taitoa hyödyntää eri siipiä oikeissa paikoissa, jotta suoritus olisi virheetön. Panzer Dragoon Orta kuuluu ehdottomasti Xbox-pelien eliittiin, ja se on suositeltava hankinta kaikille raideräiskinnöistä pitäville.




Paras Xbox Live -peli:




Project Gotham Racing 2


(Microsoft Game Studios / Bizarre Creations)




Xbox Liven pelivalikoima kasvaa kasvamistaan. Pitkään verkkopelipalvelusta puuttui kuitenkin autopeli. Hiljattain niitä on alkanut ilmestyä ja Microsoftin julkaisema Project Gotham Racing 2 on erottunut edukseen. Pelissä on kaikki mitä hyvältä autopeliltä voi vaatia. Ajotuntuma on miellyttävä, autot upeita, radat monipuolisia ja erinomaisesti toteutetun Live-tuen myötä vastaansa saa muutakin kuin vain koneen ohjaamia, samoja rutiineja toistavia koodinpätkiä.




PGR2 nauttii vahvaa suosiota Livessä - myös suomalaisten keskuudessa - joten peliseuraa löytyy aina. Online-pelituen ohella Live-tilastot ovat liitetty saumattomasti osaksi kattavaa yksinpeliä ja johtavien kuskien haamuautoja voi ladata omalle koneelleen opastamaan oikeiden ajolinjojen löytämisessä. Verkkopelaamisen arvoa nostaa se, että myös verkossa ajettavista kisoista saa kerättyä varallisuutta pankkiin, jota voi sitten käyttää uusien autojen ostamiseen. Lisäksi ladattavaa sisältöäkin pitäisi olla luvassa runsaasti, joten peli täyttää kaikki kriteerit ollakseen tällä hetkellä paras Xbox Live -peli.




Erityismaininta omaperäisyydestä:




Panzer Dragoon Orta


(Sega / Smilebit)




Xboxille ei liikaa omaperäisiä pelejä ole vuoden 2003 aikana ilmestynyt. Lopullinen valinta piti tehdä Panzer Dragoon Ortan ja Grabbed by the Ghouliesin välillä. Kumpikaan ei tarjoa oikeastaan mitään sellaista, mitä joskus aiemmin ei olisi tehty, mutta ne silti edustavat hieman harvinaisempia tyylisuuntauksia massapelien valtaamilla markkinoilla. Molemmissa on varsin omalaatuinen, vanhoja pelejä muistuttava ilmapiiri, mutta oma valintani kallistui Smilebitin tuotoksen puoleen siitä syystä, että pelin hahmot ja maailmat ovat mielikuvituksellisempia. Panzer Dragoon Ortan universumi on oiva sekoitus tekniikkaa ja myyttisiä luonnonihmeitä. Raideräiskintöjen hiipuvassa lajityypissä riittää vielä puhtia!




Erityismaininta grafiikasta:




Otogi: Myth of Demons


(Sega / From Software)




From Softwaren kehittämä Otogi: Myth of Demons on positiivinen yllättäjä. Ennakkoon siltä ei odotettu juuri mitään, mutta lopullinen tuote paljastuikin varsin vauhdikkaaksi japanilaiseen mytologiaan perustuvaksi toimintapeliksi. Pelimekaniikka itsessään on hyvin pitkälti vastaavista peleistä tuttua peruskamaa, mutta se, mikä erottaa Otogin massasta, on pelin loistelias visuaalinen tyyli. Xboxin tarjoamaa vääntöä on käytetty ennakkoluulottomasti mitä erikoisempiin tehosteisiin, jotka välillä täyttävät koko ruudun häikäisevällä värien baletillaan tehden muutenkin ihan kivan näköisen, tuhoutuvilla ympäristöillä varustetun pelin katsomisesta silkkaa iloa. Otogi luo toiveita Japanissa hiljattain ilmestynyttä jatko-osaa ajatellen. Toivottavasti peli saataisiin pian Eurooppaan.




Erityismaininta äänistä:




Max Payne 2: The Fall of Max Payne


(Rockstar Games / Remedy)




Äänirintamalla riittää tunkua. Yhä useammat pelitalot havaitsevat toimivan äänimaailman suuren merkityksen pelin tunnelmanluojana, mikä myös kuuluu. Lähes tasapäisiä ehdokkaita olisi jazzaavasta Voodoo Vincestä EA:n rokkaaviin urheilupeleihin tai PGR2:n kauniisti kehrääviin moottoreihin. Yksi on silti ylitse muiden: kotimainen Max Payne 2: The Fall of Max Payne. Ensinnäkin musiikki on suoraan sanottuna sykähdyttävää. Remedyllä on ollut tyylitajua säestää pelin maailmaa aivan jollain muulla kuin katu-uskottavalla lisenssiroskalla. Jousisoittimilla väännetty melodia on samaan aikaan sekä uhkaavan synkkää että äärimmäisen surullista kuultavaa sopien pelin Film Noir -henkeen kuin napa mahaan. Kokonaisuutta täydentää tasokas ääninäyttely, jonka ansiosta jokaisen hahmon ääni on juuri sellainen kuin sen voisi kuvitella olevan. Myös äänitehosteet ovat kauttaaltaan korkeatasoisia aina munakkaista räjähdyksistä hienostuneisiin aseiden ääniin. Erinomaista, Remedy, kerrassaan erinomaista.




Positiivisin yllätys:




Metal Arms: Glitch in the System


(VU Games / Swingin' Ape Studios)




Ensi kertaa kun kuulin Metal Armsista, peli ei herättänyt juuri minkäänlaisia tunteita. Yksi pieni robotti, raskas aseistus ja kiljoona pahista odottamassa romuttamolle pääsyä. Tylsää – tai sitten ei. Loppuvuodesta kauppoihin ilman mitään ennakkokohua ilmestynyt Metal Arms oli suurenmoinen yllätys. Peli ei ole niin perinteinen kolmannen persoonan rämistely kuin voisi luulla, sillä mukaan on sekoitettu sopivissa määrin kevyttä tasoloikkaa ja minipelejä. Glitch hallitsee lisäksi monia hieman erikoisempia temppuja, sillä vaarattoman näköinen robo voi esimerkiksi hakkeroitua vihollisten tietojärjestelmiin ja kaapata jonkin vihollisen hallintaansa. Myös monenmoisten ajokkien kuskaaminen onnistuu. Metal Arms erottuu muista robottirymistelyistä edukseen astetta humoristisemmalla toteutuksella ja tarinan kannalta oleellisimmat robotit ovat jopa yllättävän persoonallisia.




Pahin pettymys:




Enter the Matrix


(Atari / Shiny Entertainment)




Enter the Matrix on peli, jota ennakkoon hypetettiin jopa toimintapelit täysin mullistavaksi kokemukseksi. Kriittinen pelaaja luonnollisesti jätti selvästi yliampuvat väitteet omaan rauhaansa, mutta Enter the Matrixin keskinkertaisuus oli silti karvas pettymys allekirjoittaneelle. Matrixin sinänsä mielenkiintoista universumia olisi voitu hyödyntää pelissä paljon paremmin kuin EtM:ssä on tehty. Peli on kenttäsuunnittelultaan ja tehtäviltään tylsä, eikä tekoäly kelpaisi edes tavaratalon liukuoviin. Lisäksi kontrolliongelmat, pahanlaatuiset bugit ja todella vaatimaton graafinen ilme syövät pelin viihdyttävyyttä. Aivan toivoton tapaus Enter the Matrix ei ole, mutta pelin hyvät puolet rajoittuvat pääasiassa vain kalliiseen lisenssiin.




« Edellinen sivu    Seuraava sivu »