Johdanto:
Rallisport Challenge pysytteli medialta piilossa aina julkaisun viimehetkille. Tämä tietysti vaikutti siihen että peliin ei kohdistunut mitään ennakkohypen paineita, ja se näkyy kyllä jäljessä. Tiimillä on ollut aikaa hioa pelin jokaista aspektia lähemmäs ja lähemmäs tavoitteitaan eli täydellisyyttä. Itse peli on varsin suoratoimista rallia, ja uskallampa luvata että rallipelejä pelanneet pääsevät Rallisporttiin nopeasti sisään. Älkää antako nykivän alkudemon pelästyttää (niinkuin se pelästytti minut) sillä itse peli ei ole mitään sen tapaistakaan.
Jyrkkä vasen ja heti perään loiva oikea
Kuten jo yllämainittuna, rallipelikonkarit oppivat rallisportin helpon ajotyylin erittäin nopeasti. Tästä esimerkkinä minun isäni, joka ei ole koskaan ennen pelanut mitään konsolipeliä, oppi ajamisen noin kymmenessä minuutissa. Ohjausta on sanottu hiukan arcademaiseksi, johon jokainen suhtautuu erilailla. Ohjaus reagoi mainiosti liipasimien ja tattejen herkkiin kosketuksiin, joten voimalla on väliä. Auto ei luonnollisestikkaan käänny kurvista kuin kurvista millä vauhdilla tahansa, joten jarrun ajoitus kuin myös käännöksen aloittamisen on erittäin tärkeää.
Sora ja muta lentää
RSC tarjoaa ratoja aina korkeista metsäisistä vuoristoteistä, jäisistä radoista, pitkistä hiekkadyyneistä, sateisesta metsästä jossa muta vaanii joka kurvissa aina kuiviin asfaltti pätkiin. Auto todellakin käyttäytyy jokaisessa maastossa erilailla, ja sen tuntee niin padin forcessa, kuin ohjauksessa. Kenttiä pelistä löytyykin 48 joka takaa ajettavaa pitkäksikin aikaa. Muutamaan otteeseen meni hermot kun heitin komealla slaikalla mutkaan, ja kolahdin nyrkinkokoiseen kiveen ja auto suistui tieltä raketin lailla. Eli hiukan liioiteltua ehkä, en tiedä sillä en ole ajanut koskaan 200 km/h kiveä päin. Toinen ärsyttävä piirre oli automaattinen radalle palaaminen. Joskus kun auto lensi tieltä ulos jätti kone nostamatta auton takaisin tielle, ja sinun pitää itse painaa valkoista nappia, kun taas välillä metrin oikaisu tien vierestä heittää sinut jo automaattisesti takaisin radalle, ja näin hukkaat tärkeitä sekuntteja. Rattia ei pelissä tullut ikävä, vaikka luonnollisesti hyvä ratti parantaisikin fiilistä.
Tekoäly ja kovalevyn syönti
Tekoälykuskit ajelevat varsin hyvin. Ehkä jopa liian hyvin. Itse en ainakaan ole nähnyt heidän spinnaavan ellen ole itse heitä töninyt. Toisiinsa ne törmäilevät erittäin harvoin, ja silloinkin yleensä vain jos minulla on asian kanssa jotain tekemistä. Vastusta ei easy-modilla tunnu saavan millään, mutta normalilla alkavat vastustajatkin tönimään omaa peräpumpperia. Rallisportissa uskaltaa tallennella haamuautoja ja uria, sillä haamuauto ja urat vievät 4-5 muistiblokkia. Vertailuksi HALO:ssa savet vievät 227 blokkia, ja 4 biisin musapaketti vie 1251 Blokkia.
Moottorin vai kissan murinaa?
RSC:n musiikillinen anti on muutamaa biisiä lukuunottamatta erittäin laadukasta. Ja pitää myös muistuttaa Xboxin omasta kovalevystä, sillä RSC:tä saat pelattua omien musiikkien tahdittamana, joka ei ole mitään muuta kuin plussaa. Moottorin murina oli liian hiljaista, vaikka sitä saakin äänivalikosta säädettyä kovemmalle, oli äänet silti hiukan laimeat. Kyllä sitä turbon ujellusta olisi kehdannut kuunella kovemminkin. Jokaisella autolla luonnollisesti on oma mörinänsä. Kartturi oli myös kiitettävästi ajantasalla. Mitä nyt välillä huudahti nuotteja turhan aikaisin, mutta parempi aikaisin kuin myöhään. Puhe on selkeää, tosin fiilistelyt puuttuvat. Kovemmassa mälläyksessä kartturi tokaisee ponteettomasti "watch the car".
Ruusuja vai risuja grafiikalle?
Pelin grafiikkaa on ylistänyt monet tahot, ja pitää kyllä sanoa että pakko siihen on yhtyä. Maisemat piirtyvät kauas ja tarkasti, tosin niitä ei ajossa oikein ehdi ihastella, mutta onneksi on replay videot jossa maisemaa saa katsella ihan rauhassa. Parhaimpia graaffisia hienouksia on muun muassa jääradat, joista auringonpaiste heijastuu tarkasti luoden erittäin vahvan bump-mapping fiiliksen. Tai kun paahdat yli 200 km/h auton levyisellä vuoristotiellä, jota tienreunassa kasvavat puut varjostavat ja ohjausvirheen takia pudotusta tulisi helpostikkin useitakymmeniä metrejä. Havahdut vain siihen kun huomaat puristavasi padiä rystyset punaisena pitääksesi auton tiellä.
Myös satunnaisesti ohi pyrähtävät linnut tuovat peliin lisää syvyyttä. Sahalaitoja tai kuvan välkkymistä ei pelissä esiintynyt. Muutenkin grafiikka pyörii todella sulavasti eikä mitään hyytymisiä ollut ainakaan yksinpelissä havaittavissa. Ainut graaffinen ongelma johon törmäsin oli se että pitkä nurmikko tulee auton konepellin läpi tietyllä kuvakulmalla pelattaessa. Eräänä hienona, tosin aika vähäpätöisenä seikkana, pitää mainita auton likaantuminen. Lähdössä kromi ja maalipinta kiiltää, mutta odotas vain kun on mutainen metsäpätkä takana. Myös kolarointi rikkoo autosta laseja, ja ruttaa peltiä, mutta auton käyttäytymiseen se ei vaikuta, toisin kuin pelin takakannessa sanotaan "Koe auton aiduntuntuiset kolhut, kuten peltivauriot, rikkoontuneet lasit ja suorituskyvyn aleneminen".
Mullistava peli vai vain "päivitys"?
Itse rallipeleihin RSC ei tuo oikeastaan mitään uutta. Pitää kumminkin muistaa että tämä on Xboxin ensimmäinen rallipeli, ja RSC on jo niin pelottavan hyvä, että saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Monista peleistä tuttu "play more = get more" pätee myös RSC:een, eli suomeksi se tarkoittaa että kun etenet uramodissa, saat avattua uusia ratoja ja uusia autoja. Ratojen avaus toimii jokaiseen pelin moodiin, eli rallisprinttiin, mäkikisoihin, rallicrossiin ja jääratoihin. Ja tietysti omia aikoja saa paranneltua omassa time-attack-modessa. Pelissä saa pelattua yhteensä jopa 29 yksilöllistä autoa.
Lopuksi
RSC ei taatusti tule pettämään ketään rallipelien faneista. Xboxin julkaisupeliksi peli hipoo täydellisyyttä. Muutamia vikojakin pelistä löytyy, mutta jos niitä vertaa pelin positiivisiin puoliin ei jää epäselväksi miksi peliä on kehuttu. Itse en ole vielä päässyt pelaamaan isommalla porukalla, joten sen fiiliksistä en osaa tarkemmin sanoa. Vielä. Itse pelinä RSC ei tuo genreensä varsinaisesti mitään uutta, mutta kummasti vain RSC vetää tv:n ääreen yhä uudestaan ja uudestaan.
