Muistitko pyyhkeesi?
Useita vuosia sitten, kun Nintendo 64 aloitti maailmanvalloitustaan, Nintendo julkaisi Wave Race 64 -nimisen vesiskootteripelin tälle nykyään jo kuolleelle
64 -bittiselle pelikonsolille. WR64 keräsi aikoinaan todella paljon ylistystä sekä kriitikoilta että pelaajilta itseltään, joten ei ollutkaan mikään suuri ihme, että kun Nintendo ensimmäisen kerran kävi mainostamaan 128 -bittistä GameCube -pelikonsoliaan, se halusi ehdottomasti lanseerata konsolin julkaisun yhdeydessä jatko-osan tälle Nintendo 64-aikojen hitilleen. Nintendo Software Technology (NST), mm. Ridge Racer 64:n väsännyt Nintendon sisäinen tekijätiimi, asetettiin tekemään tätä uutta peliä, jolle annettiin nimeksi Wave Race: Blue Storm.
Heti näin aluksi on ehdottomasti syytä todeta, että todellista jatko-osaa edellisestä pelistä odottaneet tulevat varmasti pettymään Blue Stormin tarjontaan. Wave Race: BS on nimittäin loppujen lopuksi vain puolittain jatkoa N64 -versioon ja se tarjoaakin hyvin samanlaista ratasuunnittelua, pelattavuutta sekä yleisilmettä kuin edeltäjänsä. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä täysin
huono asia, sillä Blue Storm pystyy tarjoamaan myös paljon, mistä WR64 ei ikinä pystynyt edes unelmoimaan. Samanaikainen nelinpeli, lennossa vaihtuvat dynaamiset sääefektit ja vieläkin pidemmälle hiottu täydellisyyttä hipova pelattavuus ovat vain muutamia esimerkkejä tästä.
Aloitetaan kuitenkin alusta. Visuaalisella puolella NST on ottanut GameCubesta hyvin paljon irti. Päähuomio grafiikassa keskittyy luonnollisesti veteen, joka onkin Blue Stormin visuaalisen yleisilmeen ehdoton huipentuma. Vesi liikkuu realistisesti, heijastaa ympäristöä aidon oloisesti ja sitä on muutenkin kerrassaan ilo katsella. Pinnan alla tapahtuu myös jatkuvasti, sillä kristallinkirkas vesistö paljastaa myös mereneläviä sekä koralleja ja muuta kasvillisuutta, joka vain osoittaa entisestään tekijöiden omistautumista graafiseen osa-alueeseen. Itse vesiskootterit ja ajajat on kaikki mallinnettu varsin erinomaisesti, kuten myös kaikki eri sääolot (niistä lisää hieman myöhemmin). Ainoa varsinainen
valittamisen aihe tällä osa-alueella löytyy taustoista, joista tuntuu puuttuvan aika lailla yksityiskohtia. Taustat ovat ehkäpä jäänne Nintendo 64 -ajoilta ja ne voidaan lanseerauspelille antaa anteeksi muun grafiikan ollessa sanalla sanoen loistavaa jälkeä.
Äänipuolella löytyy yli 45 eri laulua tunnelmaa piristämään. Vaihtelua siis löytyy aika lailla ja vaikka suurin osa lauluista onkin vain pieniä muunnelmia
muutamasta pääkappaleesta, tekijät ovat onnistuneet hakemaan tarpeellista vaihtelua eri musiikkien välillä. Selvää kuitenkin on, että itse ajamisen lomassa musiikki jää kokonaan taka-alalle, eikä sen soimista yleensä edes huomaa lainkaan. Ääniefektit ovat sensijaan mainioita vesiskoottereiden ääniä lukuunottamatta varsin luokatonta tavaraa. Yli-innokas kuuluttaja/valmentaja käy pidemmän päälle todella pahasti hermoille eikä itse pelihahmojen "aksentitkaan" sieltä parhaimmasta päästä ole. Kaikki tämä päätyy lopulta siihen, että audiovisuaalinen kokonaisuus laskeutuu lähinnä keskinkertaiselle tasolle. Cube pystyy varmasti parempaankin.
Aallot paiskautuvat kallioon
Kaikkein tärkein osa-alue eli pelattavuus on onneksi tekijöiden hallussa huomattavasti audiovisuaalista puolta paremmin. Alla oleva vesiskootteri tuntuu reagoivan aaltojen vaikutukseen kiitettävän realistisen tuntuisesti ja muutenkin meno on varsin miellyttävän oloista etenkin pienen harjoittelun jälkeen. Alussa nimittäin ohjaus tuntuu hieman liiankin vaikealta etenkin N64:n Wave Racea pelaamattomille, mutta vanhat veteraanit sekä ahkerat harjoittelijat ovat varmasti kuin kotonaan Blue Stormin ohjaussysteemin kanssa. Edellisen osan peruselementit ovat kontrollipuolella tallella eli tikusta ohjataan skootteria, A on kaasu ja B on jarru. Muita nappuloita käyttämällä voi suorittaa tarvittaessa tiukkoja käännöksiä ja näppäinyhdistelmiä tekemällä voi aina hyppyristä ajettaessa tehdä erilaisia temppuja. Uutta edelliseen osaan nähden on kuitenkin uusi turbosysteemi. Viiden peräkkäisen radalla olevan poijun ohitettuaan pelaaja saa käyttöönsä ylimääräisen turboboostin, joka aktivoidaan Z-, X- tai Y -nappulaa painamalla. Turbon kanssa kokemattomilta pelaajilta ajokki karkaa kuitenkin helposti käsistä, joten ekstrakiihdytyksen käyttö kannattaa yleensä säästää suorille. Myös ohjauspuoli on selvästi suunniteltu WR64 -veteraaneja silmälläpitäen ja niiden edellistä osaa pelaamattomien, joilla tarvittavaa kärsivällisyyttä täydellisten ajolinjojen hakemiseen ei ole, kannattaa pysyä tästä uutuukaisesta mahdollisimman kaukana.
Varsinaista pelaamista ei ole ainakaan allekirjoittaneen makuun riittävästi. Normal-, Hard- ja Expert-vaikeusasteilla varustetun Championship -moodin lisäksi tarjolla on yksittäistä kisaa, aika-ajoa, moninpeliä, harjoitusta sekä stunttimoodia. Päähuomion saava mestaruuskisa on kuitenkin muutaman tunnin pelailun jälkeen läpäisty onnistuneesti nousevasta vaikeusasteista huolimatta ja ratojakin on vain kymmenkunta. Onneksi jokainen rata on eri vaikeusasteilla hieman erilainen ja mukana olevat eri sääolotkin tuovat valikoimaan hieman vaihtelua. Pelattavaa ei kuitenkaan ole riittävästi varsinkaan, jos huippupisteiden tai -aikojen metsästys ei kiinnosta. Yksinpeli on nopeasti hoideltu, mutta onneksi moninpeli pelastaa hieman elinkaarta.
Edellämainitut sääolot ovat Wave Race: BS:n ehdoton huipentuma. Yksittäisissä kisoissa, temppumoodissa ja aika-ajoissa sään voi valita haluamakseen, mutta mestaruusmoodissa säätila ei ole pelaajan hallinnassa. Normaalin poutasään lisäksi tarjolla on mm. kevyttä vesisadetta, rankkasadetta tai kunnon myrskyä. Jokainen noin kymmenestä tasosta vaihtelee aina melkoisesti eri sääolojen vallitessa ja tämä tuo lisää mielenkiintoa muuten niin lyhyeen elinkaareen.
Skootteri pomppii
Kaikkiaan Wave Race: Blue Storm on kaikesta hehkutuksesta huolimatta aivan liian samanlainen Nintendo 64-edeltäjänsä kanssa ja vaikka se tarjoaakin muutamia varsin mainioita uudistuksia, niin peruskaava pysyy yhä samana. Kyseessä on kuitenkin varsin mainio ajopeli ja edellisten osan ystävien
kannattaa ehdottomasti napata peli mukaansa hyllystä. Ei kuitenkaan kannata odottaa mitään uutta tai mullistavaa, vaan tuttua ja turvallista ajelukokemusta.
