MotoGP Ultimate Racing Technology
Nykyään jo lähes trendikkäimmäksi tavaksi tuoda peli markkinoille on muodostunut täydellinen anti-hype. Näitä niin sanottuja “ylläripelejä” kun tuntuu näkyvän enemmän kuin humalaisia juhannuksena. Climaxin MotoGP ei luultavasti ollut kenenkään ostoslistalla kuukautta ennen pelin julkaisua, mutta nyt peli on saanut “must-have” arvon monilta ajopeligenren ystäviltä. Onhan maailmassa varmasti niitäkin jotka haluasivat kunnon moottoripyörähurjasteluita, mutta pääosin pelimarkkinoilla autopelit vievät suurimman siivun. MotoGP ei ennakkoon kuulostanut mitenkään erikoiselta tai mullistavalta, vaan mikä onkaan totuus.
Realismia vai sen jäljittelyä?
Allekirjoittaneella ei kaksipyöräisellä ajamisesta ole kokemusta kuin pyörästä ja muutamasta moposta, mutta silti uskallan väittää MotoGP:n ohjausta erittäin realistiseksi. Luonnollisesti etu- ja takajarrun ero on erittäin huomattava, ja tähän kun lisää viellä vauhdin vaikutuksen jarrutuksiin ja ohjauksiin niin alkaa toimiva perusrunko ohjaukselle olla valmis. Kurvithan otetaan tietysti moottoripyörämäisesti kanttaen ja oikeilla ajolinjoilla voi napsia kierroksista pois useitakin sekunteja. Niin sanottu “realistinen ajomallinnus” tuo myös mukanaan haittapuolia. Kun pelin pisti ensimmäistäkertaa pyörimään meinasi itku tulla. Ohjattavuus tuntui aivan hirveältä ja yli puolet ajasta oltiin nurmikolla tai nurin, ja jos kierroksella pysyi yhdenkin kurvin tiellä oli aihetta juhlimiseen. Pieni pettyminen pääsi jo hiipimään takaraivoon, mutta sitten yhtäkkiä pääsin radan läpi ilman että renkaat olisivat käyneet kertaakaan nurmikolla ja voitinkin vielä kaiken lisäksi. Tästä innostuneena peli saikin kummasti lisäaikaa konsolin sisuksissa.
Jos mielestäsi padin napit tekevät kaiken väärin, on sinulla mahdollisuus valita ohjaustyyli periaatteessa 16 erilaisesta vaihtoehdosta. Eli ei aina ole viisainta tyytyä oletukseen vaan kannattaa katsella muitakin vaihtoehtoja, sekunnit ovat tärkeitä. Liipaisimien liikeradasta revitään taas kaikki irti, oikeaoppisesta jarrutuksesta kurviin tulee melkeinpä taidetta. Myös mukavana ja toistaiseksi aika harvinaisena herkkuna saa ohjaimen tärinätasoa säädettyä haluamakseen. Valikot ovat selkeitä ja loogisia, ja niitä tutkiessani törmäsin erääseen mukavaan ominaisuuteen joka on varmastikkin monelle widescreen tv:n omistajalle mieluinen. Moninpelissä kun saa splitscreenin valittua niin että kuvat ovat vierekkäin, eikä kuten yleensä, päällekkäin. Ja mainitaan nyt vielä se että muistitilaa tallennukset vievät 123 blokkia, kun esimerkiksi HALO:ssa vastaava vie 227 blokkia.
Ukkosta ilmassa
Grafiikaltaan MotoGP on tyylikäs ja erittäin toimiva. Tietysti kun peli on sijoittunut vain kilparatoihin on voitu napsasta muutamia polygoneja taustoista itse moottoripyöriin ja ajajiin. Älkää käsittäkö väärin, taustatkin ovat erittäin näyttäviä. Vesisadekkin on muutakin kuin vain tumma taivas, sillä se vaikuttaa myös ohjattavuuteen ja mukavana lisänä vesipisaroita lentelee “kameraan” joka parantaa fiilistä ja ns. siellä olemisen tunnetta. Ei myöskään ole kaikkein nerokkainta lähteä vesisateella hurjastelemaan aivan edellä olevan takarenkaaseen kiinni sillä näkyvyys on silloin jokseenkin heikko. Pilvet lipuvat taivaalla erittäin luonnollisesti kuten myös aurinko paistaa välillä aika ilkeästi silmään. Myös radanvarrella olevat jättiscreenit toimivat oikeasti eivätkä ole vain jämähtänyttä kuvaa tai videota. Kaikki pelin varjot ovat tehty huolella ja puut, rakennukset kuin kuskit ajopeleineenkin heittävät maahan omat tarkat varjonsa. Jos rata on kostea niin ajajista heijastuu jopa jonkinasteista peilikuvaa asfaltille. Ajajien liikkeet ovat erittäin realistisia aina kaasukahvan vääntämisestä kanttauksiin. Mukavana lisänä on mainittava kuljettajien olkapään yli vilkaisut ohituksissa ja nyrkinheilutukset sikaillessa. Kuvakulmiakin mukaan on pistetty 5 mutta eräiden kulmien käytännöllisyydestä voi olla montakin mieltä. Replay toiminto ja säätömahdollisuudet ovat sitä “ihan OK” tasoa, tarkoittaen että kaiken tarpeellisen voi tehdä mutta ei mitään erikoista. Lisenssien omistus antaa pelille myös hiukan uskottavuutta. Radan reunoja koristaa monien kansainvälisten yritysten logot, kuskit ja pärrät ovat myös oikeita.
Myös äänet saavat peliin aivan uudenlaista eloa. Kun hurjastelet ensimmäisenä katsomoiden ohi kuuluu taustalta taputuksia, huutoja ja vihellyksiä. Jos sattuu ukkostamaan on siinäkin erittäin todelliset äänet, taivas välähtää ja vasta hetki sen jälkeen kuuluu kunnon jyrinät. Pelin omat musiikit ovat sitä keskinkertaista jumputusta mutta onneksi omien biisien soittaminen onnistuu. Moottoripyörien metelit eivät ole oikeastikkaan mitään herkkua joten siihen verrattuna menopelien äänet ovat varsin hyvät. Monet varmasti säätävät musiikkia astetta kovemmalle, jokainen tyylillään.
Yksinäinen, toistaiseksi.
MotoGP avaa Xboxille jälleen yhden uuden ala-genren, joten vertailupohjaa on hiukan hankala hakea. Varsinaisesti muista moottoripyöräpeleistä ei allekirjoittaneella ole kokemusta muutenkaan mutta pitää sanoa että paljon on tekemistä sillä tiimillä joka meinaa tehdä vastaavan pelin ja vielä parantaa sitä MotoGP:hen nähden. Genrenä moottoripyöräpelit ovat erittäin heikkoja kassapommeja ja MotoGP on varmastikkin monelle ostajalleen ensimäinen moottoripyöräpeli. Yleensä moottoripyöräpelejä verrataan helposti autopeleihin mutta mielestäni ero ainakin kyseisen pelin kanssa on suunnaton. Toivon että kirjoitukseni ei peloita ketään osotopäätöstä harkitsevaa, vaan tarkoituksenani on rohkaista koittamaan hiukan erilaisiakin pelejä jotka yleensä pääsevät yllättämään vain positiivisesti. Poikkeus vahvistaa säännön, MotoGP ei varmastikkaan istu aivan perheen pienimpien, vannoutuneiden roolipelaajien tai FPS pelaajien käsiin.
Huvia päiväksi vai useammaksi?
Yksinpelissä riittää tekemistä. Pelissä on niin sanottu uramodi eli Grand Prix series jota varten tehdään oma ajaja. Vaikka säädettävää ei ajajaa tehdessä olekkaan hirveästi saa ajajasta kumminkin aika yksilöllisen. Kun uusi sälli on tehty valitaan hänelle alkupisteet seuraaviin kykyihin; kääntyminen, jarrutus, nopeus ja kiihdytys. Nyt ajajasi on käytännössä valmis Grand Prix seriesiin mutta suositeltavaa olisi että ensin mennään Training-osioon ja koitetaan saada lisää pisteitä. Mitä enemmän kultaisia mitaleja saat suoritettua sitä parempi, mutta kannattaa kumminkin varoa ettei pääse hermot pettämään sillä muutamat näistä on etenkin alussa erittäin vaikeita. Ja sitten kun alkaa mitaleiden metsästys tympimään voidaankin lähteä jo ajamaan Grand Prixiä.
Ensin harjoitellaan, sitten aika-ajoihin ja sitten kilpailemaan. Harjoituksen ja aika-ajon saa luonnollisesti skipattua. Mitä paremmin menestyt Grand Prix osakilpailussa, sitä enemmän saat pisteitä käytettäväksi ajajasi parantamiseen. Grand Prix sisältää kolme vaikeustasoa, eli periaatteessa tutut helpon, normaalin ja vaikean. Pelissä on myös Quick race joka tarkoittaa sitä että nopeasti vain baanalle päristelemään. Eräs mielenkiintoinen modi on Arcade Championship jossa tarkoituksena on kerätä paljon tyylipisteitä. Pisteitä saa niin keulimisesta, radalla pysymisestä, sijoituksesta, “nakittamisesta” kuin ohituksistakin. Porkkanana pisteiden keräilyssä on erilaiset säädöt jotka aukeavat sitämukaa kun pisteitä ropisee. Yllämainitut säädöt ovat näitä perinteisiä rautalankamalleja, turbo-moottoreita, erilaisia huvittavia ääniä yms. Lähes kaikki mitä saa vapautettua pääsee tarkistelemaan “Extras” osiosta jossa myös mainitaan mitä pitää tehdä säädön avataksesi. Pelissä saa avattua myös erilaisia vaatteita ajajille ja erinäköisiä katteita moottoripyöriin. Ja tietysti pelissä on myös Time trials osio jossa sitten hiotaan niitä sekunteja pois.
Moninpelinä MotoGP tarjoaa jo yllämainitun splitscreenin, jossa tunteet pääsevät kuumentumaan etenkin jos kaveri pääsee kiilaamaan taistelun tohinassa nurin. Mukavana lisänä on myös system link kaapelituki, joka käytännössä tarkoittaa että tarvittavilla säädöillä peliä pääsee pelaamaan myös internetissä.
Lopuksi
Pelistä ei varsinaisesti löydy mitään huonoa, ohjattavuus tietysti pääsi aluksi pelästyttämään pahasti, mutta pienellä opettelulla saa mopon pysymään käsissä. Tietysti suosittelen että peliä testaisi jossain ennen ostopäätöstä, mutta etenkin MotoGP:n ollessa kyseessä ei voi mitään supermarketin minuutin tai kahden testausta suositella juuri tuon ohjauksen takia. Jotkut ovat päässeet haukkumaan peliä liian helpoksi jota on mielestäni hankala kommentoida, helppous kun on suhteellista. Jos omistat ennakkoluulottoman asenteen ja olet hyvää kilpapeliä vaille niin uskallan suositella MotoGP Ultimate Racing Technologyä. Arvosana muodostuu lauseista “Muutamalla parannuksella olisi täyden kympin peli. Pakko-ostos pelin lajityypistä pitävälle.”
