Tunnettuun BattleTechiin perustuvia video- ja lautapelejä on pelailtu jo ties miten pitkään. PC:llä menestynyt Microsoftin MechWarrior-sarja on varmasti useimmille pelaajille näistä tutuin ja nyt Xboxinsa myötä ohjelmistojätti tuo BattleTechin massiiviset BattleMech-taistelukoneet myös konsolipelaajien ulottuville hivenen yksinkertaistetummassa muodossa. Xbox Liven odotetuimpana julkaisupelinä pelin kehittänyt Day1 Studios on varmasti panostanut MechAssaultissa varsinkin Live-pelaamiseen, mutta pystyykö peli tarjoamaan riittävästi vastinetta rahalle myös meille, joilla ei vielä ole mahdollisuuksia Liveen? Otetaanpa siitä selvää...
BattleTechin maailmaan
MechAssaultin tarinalta on turha odottaa mitään Metal Gear Solidin tyylistä kerrontaa ja huikeita käänteitä, mutta se toimii itse toiminnan ohessa riittävän hyvin linkittääkseen tapahtumat yhdeksi selkeäksi kokonaisuudeksi. Lyhyesti sanottuna alkutilanne on se, että pelaaja on yksi viimeisistä jäljellä olevista MechWarrioreista, jonka tehtäväksi on uskottu tekosillaan järjestystä häiritsevän "Word of Blake"-ryhmän pistäminen ojennukseen.
Parikymmentä tehtävää kattava yksinpelikampanja sisältää monentyyppisiä klassisia tehtäviä, kuten jonkin kohteen suojelemista, tiettyjen rakennusten tuhoamista ja viholliskuljetuksien estämistä. Tehtävät ovat sijoiteltu vaihtelevasti aina kaupungeista ja metsistä jäätiköihin ja hehkuvan kuuman laavan värittämiin ympäristöihin. Suunnittelultaan ne ovat onneksi hoidettu riittävän hyvin, ettei peli ala pitemmän päälle pahemmin toistamaan itseään. Ihan toimivan tekoälyn omaavia vihollisia ei kuitenkaan pysty enemmän tai vähemmän putkimaisissa kartoissa pakoilemaan, vaan MechAssault on selvästi rakennettu vain puhdasta toimintaa silmällä pitäen. Rajatut kartat tulevat tosin esiin oikeastaan vain siirryttäessä paikasta toiseen, sillä yleensä taisteluissa tilaa löytyy ympäriltä kiitettävästi. Pientä taktikoinnin poikasta voi yrittää esimerkiksi kaupungeissa, joissa valtavat rakennukset antavat hyvin suojaa vaikka silloin, kun jatkuva aseiden käyttö ja jetpack nostavat mechin lämmöt turhan korkealle.
Kävelevät panssariajoneuvot
Jokaiselta mechiltä löytyy vain kolme erilaista asetta: kevyt sarjatuliase, hakeutuvat ohjukset ja raskas tykistö. Jälkimmäinen on luonnollisesti eniten vahinkoa aiheuttava, mutta vastaavasti taas hitaimmin latautuva. Tehokkain tapa nitistää vastustajia onkin aseiden käyttäminen vuorotellen, eli sillävälin kun raskain ase latautuu, ampuu esimerkiksi muutaman ohjuksen ja vaihtaa sen jälkeen taas raskaimpaan aseeseen. Aseisiin voi löytää power-uppeja mm. joidenkin tuhottujen rakennusten jäänteiltä, jolloin niiden tulivoimaa saa lisättyä mukavasti. Pelissä ei voi tulla vastaan tilannetta, että ammukset loppuisivat, koska aseissa ei ole rajoitettu ammusten määrää, mutta onneksi sentään power-upeista on saavissa vain rajoitettu määrä tehokkaampia ammuksia. Muutoinhan ei niihin kaikkein vaikeimpiin lukeutuva - mutta toisaalta vaikeimmalla tasolla kokeneemmillekin pelaajille riittävästi haastetta tarjoava - MechAssaultin kampanja helpottuisi aivan liikaa ja peli olisi ohi alta aikayksikön.
Mechien suunnitteluun ei ole uhrattu hirveästi aikaa, sillä ne ovat niitä vanhoja tuttuja muista BattleTechiin perustuvista videopeleistä. MechAssaultissa mechejä ei kuitenkaan voi mitenkään kustomoida, mikä täytyy laskea selväksi miinukseksi. Onneksi uusia mechejä saa kuitenkin avattua sitä mukaa kun kampanja etenee ja näin lähes jokaiseen tehtävään voi valita uuden "leikkikalun" jolla rällästää. Vaikka mechit poikkeavat toisistaan niin kokonsa, kestävyytensä, aseistuksensa ja muiden ominaisuuksiensa osalta, tuntuu ajoittain siltä että ne olisivat hieman huonosti tasapainotettu, sillä yleensä pelissä pätee sananlasku mitä suurempi sen parempi.
Valtavien mechien kontrollointi on tehty arcademaisen helpoksi, sillä aivan kuten Halossa, vasemmalla tatilla liikutaan ja oikealla tähdätään. Oikea liipaisin hoitaa ampumisen ja vasemmalla liipaisimella voi vaihtaa seuraavaan aseeseen. Aseiden valinta onnistuu myös X, B ja Y -nappuloilla, mutta allekirjoittaneelle liipaisimen käyttö oli luontevampaa, koska silloin ei tarvitse irroittaa otetta tähtäyksestä. Niillä mecheillä, joilla on jetpack käytettävissä, voi myös lentää lyhyitä matkoja painamalla vasemman tatin pohjaan. Koska tekijät eivät ole tavoitelleet pelissä mitään simulaatiomaista kokemusta, ei pelistä löydy muita kamerakulmia kuin mechin takaakse asetettu vinkkeli. Ohjaamonäkymän puuttuminen on varmasti joillekin pienoinen pettymys PC:n MechWarrioreiden rinnalla, mutta onneksi oikean tatin liikkeiden mukaan reagoiva 3rd person -kamerakulma sentään toimii hyvin ja antaa erinomaisen kuvan pelitapahtumista.
Livettömän moninpelaajan moninpelit
Pelin moninpeliominaisuudet ovat kattavat, sillä onhan MechAssault yksi tärkeimmistä, ellei tärkein Xbox Liven julkaisupeleistä. Mutta koska palvelua ei ole Euroopassa saatavissa vielä muutamaan kuukauteen, joudumme tyytymään perinteiseen split-screenillä tai System Linkin kautta pelaamiseen. Offline-pelimuodoista löytyvät kaikki samat moodit kuin Live-peleissäkin aina Destructionista Last Man Standingiin ja niiden tiimipohjaisiin variaatioihin. Niiden lisäksi on vielä eräänlainen selviytymismoodi, Grinder, jota ei pääse syystä tai toisesta Liven kautta paukuttamaan. Siinä pelaaja voi ottaa joko yksin tai kavereidensa kanssa mittaa jatkuvalla syötöllä päälle lappaavista vihollismecheistä ja katsoa miten pitkään taidot riittävät. Loppujen lopuksi lyhyehkön yksinpelikampanjan rinnalle on kasattu ihan kivasti moninpelattavaa, ettei peli unohdu pelihyllyn perukoille aivan hetkessä. Kaiken pelistä saa tosin irti vasta Xbox Liven kanssa, joka todennäköisesti moninkertaistaa pelin eliniän. Verkkopelaamisen lisäksi MechAssaulttia voi myös laajentaa Liven kautta uusien karttojen ja mechien voimin.
Tekniikan ihmeellinen maailma
Teknisesti MechAssault on melko hyvin onnistunut, vaikkei se tarjoakaan parhaimpiin Xbox-peleihin nähden aivan kaikkein yksityiskohtaisimpia pelimaailmoja. Kaikki pelistä löytyvät rakennukset ovat tuhottavissa maan tasalle ja ympäristöistä löytyy muutenkin ihan mukavasti interaktiivisuutta. Esimerkiksi puut syttyvät palamaan, sillat sortuvat ja kalliot murskautuvat tykistötulen voimasta.
Visuaalisesti pelin parasta antia ovat ehdottomasti massiiviset
erikoistehosteet. Esimerkiksi ohjus lasiseen pilvenpiirtäjän seinään lennättää
ilmoille tuhansittain pieniä lasinsiruja ja vihollismechin tuhoutuessa syntyvä
järisyttävä räjähdys on paitsi tappava kaikille sen lähellä suojatta oleville,
myös yksi näyttävimmistä räjähdystehosteista koskaan. Mechit ovat niinikään
varsin mukavasti mallinnettuja pienimpiä yksityiskohtia myöten ja laadukas animointi
herättää ne eloon. Risuja sen sijaan saa utuiset ja melko värittömät ympäristöt,
jotka luovat peliin hieman alakuloisen ja suttuisen vaikutelman. Ruudunpäivitys
ei ole aivan sitä sulavinta luokkaa, mutta pysyy onneksi melko tasaisena koko
pelin läpi. Parempaan olisi kuitenkin varmasti päästy, jos peliä olisi viimeistelty
pidempään.
Pelin äänitehosteet ovat Dolby Digital 5.1:llä nautittavaa kuultavaa, kun esimerkiksi ohjusten lähestymisen pystyy kuulemaan oikeasta suunnasta samalla kun räjähdykset potkivat subwooferiin uutta eloa. MechAssault sisältää myös dynaamiset, tilanteen mukaan muuttuvat musiikit, jotka koostuvat pääosin hyvin peliin sopivista soundiltaan agressiivisista kappaleista. Peli ei valitettavasti tue omia soittolistoja, mutta toisaalta tämä on ymmärrettävää juuri tuon dynaamisuuden takia.
Taiston tauottua ja pölyn laskeuduttua
Kokonaisuudessaan MechAssault on hyvä peli. Sen suurimpia vahvuuksia on kautta linjan onnistunut toteutus, eikä se petä oikeastaan millään osa-alueella. Vaikka pelistä ei ilman Xbox Liveä kaikkea hupia irti saakaan, on se silti suositeltava hankinta kaikille suoraviivaisesta toiminnasta kiinnostuneille Xboxin omistajille. Yksinpelikampanja tosin on ohi liian nopeasti, joten jos et aio Xbox Liveä tulevaisuudessa hankkia tai pelata peliä esimerkiksi System Linkin kautta, kannattaa edelliseen virkkeeseen suhtautua pienellä varauksella.
