Nintendo 64:n Turok: Dinosaur Hunter toi tullessaan vuonna 1997 jotain sellaista konsoleille, mitä ei oltu aiemmin nähty: FPS-räiskintäpeli antoi pelattavuudellaan, audiovisuaalisella ilotulituksellaan ja viihdyttävyydellään myös allekirjoittaneelle pakollisen syyn hankkia N64:n ja Turokin. Tämän enemmän sarjakuvalehdistään ulkomailla tunnetun hahmon tuominen pelimarkkinoille oli todellinen kultakimpale Acclaimille. Pelin kehitystiimi, silloinen Iguana Entertainment panosti todella vahvasti pelin tunnelmaan ja pelaajan ympärille luomaan vihamieliseen esihistorialliseen ympäristöön.
Tässä onnistuttiin liki täydellisesti ja peli olikin huikea menestys sekä Acclaimille, Nintendo 64:lle, että konsolipelimarkkinoille ylipäätään. Vain 007 Goldeneye myöhemmin samana vuonna kepitti Turokin menestyksessään FPS-puolella. Kolmen Turok-yksinpelin ja yhden moninpelin jälkeen Acclaim lähti kehittelemään uudistetun Acclaim Austin-tiimin (entinen Iguana Entertainment) kanssa Turok-sarjan uusinta osaa kaikille uusille konsoleille kunnionhimoisin tavoittein, siivittäen nostetta suurin purjein todella massiivisen mainoskampanjan avulla. Mitä peli sitten tarjoaa, se selviää seuraavassa.
I am Turok!
Turok: Evolution vie pelaajan aikaan ennen ensimmäistä Turok-peliä, vuoteen 1886, jossa intiaanisankarimme Tal'Set viimeisimpänä heimostaan pakenee Mexicoon USA:n sotajoukoilta. Verenhimoinen kapteeni Tobias Bruckner haluaa Tal'Setin ja heimon viimeiset haudan lepoon varsin väkivaltaisin keinoin.
Bruckner onnistuukin teloittamaan kaikki paitsi itse Tal'setin, jonka kanssa kaksintaistelu päätyy rytinällä maanalaiseen luolaan, täynnä mystisiä kirjoituksia ja kuvia. Tal'Setin vuotaessa taistelun tuoksinassa verta luolan lattialle, hän huomaamattaan aktivoi tuntemattoman portin ja tulee imaistuksi Kadonneille Maille (Lost Lands). Mystinen ennustaja TarKeen herättää ja parantaa Tal'Setin ja kertoo tämän olevan Turok, Kadonneiden Maiden suojelija ja vartija. Tätä kohtaloa Tal'Set ei halunnut. Hän kuitenkin kuuntelee traagisesta sodasta, joka käydään Kadonneiden Maiden sekä pahan hallitsijan Lord Tyrannuksen välillä.
Tal'Set saa selville, että Tyrannoksella on uusi sotakenraali, kenraali joka tappoi hänen heimonsa...Tobias Bruckner! Tobias ajautui myös Kadonneille Maille ja päätyi pahan palvelukseen. Tal'Set lähtee saman tien yhden miehen sotaan ja kostoretkelle miestä vastaan joka tuhosi hänen heimonsa...samalla tietämättään hän kuitenkin lähtee kulkemaan polkua, polkua joka johdattaa hänet kohti Turokia...tarina on sanalla sanoen "sarjakuvamaisen järjetön"...itse pelissä tarinaa kuljetetaan välianimaatiolla ja pääpaino on ryskeessä ja rytinässä.
Tuttuun Turok-tyyliin tarjolla on lukuisia aseita, vihollisia sekä paljon tarpomista, vipujen kääntelyä sekä mystisten artifaktien keräilyä. Uutuutena Acclaim on ympännyt peliin lentely-osion, jossa liidetään Quetzalcoatlus-nimisen lentoliskon selässä. Lisko on varustettu tuplatykeillä ja ohjuksilla, joilla ruimitaan tykkitorneja ja muita objekteja tuhannen päreiksi yhden ohjaintatin ohjastamana.
Tämä uusi osio on toteutettu kuitenkin erikoisen tylsällä ja mielenkiinnottomalla otteella pelaajan ohjatessa liskoaan puolivauhdilla, räiskien erilaisia vihollisyksiköitä vailla suurempaa ajatusta/logiikkaa takana. Sen lisäksi että lentojaksot ovat päälleliimattun oloisia ja uuvuttavia, lentojaksojen välillä peli lataa uutta lentokenttää eikä näin ollen saavuta yhtenäistä lentoepisodia, mikä olisi ollut varmasti mahdollista. Muuten Turok-pelin teema ja tapahtumat etenevät tutuilla viidakkopoluilla.
Let the lame begin
Tal'Set aloittaa urakkansa vuoristoisen viidakon uumenista, aseinaan vain piikkinuijamainen lyöntiase sekä jousipyssy. Jo ensimmäinen kenttä edetessään kertoi, ettei kyseessä ole entisten Turok-pelien tasoinen räiskintäeepos. Jostain merkillisestä syystä lähes kaikki Tal'Setin liikkumista ja toimintoja tukeneet äännähdykset ja ärähdykset on jätetty pois, ja kiipeäminenkin on muuttunut ykkösosan tyylikkäästä kameran puolelta toiselle keinahtelusta ja ähkimisestä, suoraksi ja äänettömäksi "kiskoilla" nousemiseksi. Veteen pulahtamisen efekti on todella vaisu ja nousemisen armotonta hapenhaukkausta ei kuulla sitäkään. Tämän lisäksi ensimmäisessä kentässä vastaan tuli kaksi bugia: muutaman kerran ilmestyi puoli kuvaa peittävä "vesihuntu" ruudulle vaikka Tal'set oli jo veden pinnalla.
Tämän lisäksi rantamaalla vastaan kirmanneet krokotiilit uiskentelevat omassa elementissään paljon hitaammin kuin maalla, tyypillistä krokotiileille? Tal'Setin ohjaaminen on sekin hieman epätarkkaa/hiomatonta. Nopeat ja hienosäätöä tarvitsevat kohdistukset eri korkeudella oleviin kauempiin vihollisisolentoihin saattavat tuottaa vaikeuksia, eikä liikeherkkyyden säätämisestä ole apua. Muut kontrollit toimivat onneksi mallikkaasti eikä ongelmia ole. Tärinäpuoli on ok, joskaan aseet eivät juuri värähtelyä tuota ja muutamien vihollismatelijoiden askellus voisi tuntua ohjaimessa paremmin.Kokonaisuudessaan Tal'Set on jätetty pelihahmona niin torsoksi, että ihmetellä pitää Acclaim Austinin motiiveja karsia/pelkistää sankarinsa Turokin tuttu monimuotoisuus aivan minimiin.
Tekoälyä älytetään
Dinosaurusten, erilaisten matelijoiden ja muiden ilkimysten kovasti hypetetty tekoäly ei anna suurta illuusiota pelaajaa varpaillaan pitävästä vihamielisyydestä, vaikka suojautumisia, vetäytymisiä ja lisäjoukkojen hakuyrityksiä nähdäänkin. Varsinkin velociraptorit ovat turhankin suoraviivaisia ja rynnistelevät pelaajan kimppuun ilman suurempaa taka-ajatusta. Mitään saartamista tai monesta suunnasta hyökkäämistä ei nähdä ja tämä on sääli, sillä peliin olisi voitu saada kosolti jännitystä laumassa saalistavista matelijoista.
Liskoilla on tapana myös törmäillä puihin ja kivikkoihin tehden niistä varsin kömpelön näköisiä. Tekoälyn pahimmat puutteet tulevat kuitenkin esiin pitkillä etäisyyksillä, jolloinka esim. vihollissotilaat eivät reagoi millään tavalla jos heitä ammutaan vaikkapa jousipyssyllä 100 metrin päästä poskeen. Saati vihollisen omat joukot reagoi, jos vierestä kollega kupsahtaa ilman päätä maahan. Tämän lisäksi nähdään muutenkin aivan liikaa paikallaan jököttäviä vihulaisia ja nämä aspektit pudottavat rajusti taistelemisen uskottavuutta ja jättävät lupaukset paperin asteelle.
Paljon puhetta ja todella vähän villoja
On varsin ikävä tehtävä jatkaa kritiikkipuolella, mutta myös visuaalisella osastolla olisi parempaan pystytty...äkkiseltään katsomalla pelimaailman varsin jännittävän näköinen viidakkoympäristö runsaine kasvillisuuksineen paljastuu tarkemmalla katsomisella yksityiskohdiltaan varsin pelkistetyksi, kenttäsuunnittelun jäädessä senkin varsin innottomaksi ja lineaariseksi. Kasvillisuutta on onneksi hyvin peittämään suoraviivaista väylää ja erilaiset lehvästöt ja osa pensaista heilahtavat varsin tyylikkäästi niiden ohi liikkuessa. Erinäköistä vipeltäjääkin liikkuu niin maassa kuin ilmassakin, antaen lisäeloa ympäristöön. Puita/palmuja pystyy kaatamaan ja satunnaisesti tästä on myös hyötyä vihollisia nitistäessä. Vesi ja putoukset sen sijaan ovat kaukana kimaltelevan säihkyvästä pinnastaan ja eläväisestä olomuodostaan. Kaukaa katsottuna putoukset muistuttivat tökerösti valkoisia paksuja palkkeja ja putouksenkin läpi liikkuminen tuntui varsin elottomalta. Huh huh.
No jos ei ympäristö vakuuttanut niin varmasti paljon puhutut liskot pelästyttävät ulkonäöllään pelaajan pahanpäiväisesti? No eip. Liskojen ja muiden otuksien ulkonäössä on tapahtunut kyllä graafinen "konsolipäivitys" mutta mitään shokkia ei liskon tai vihulaisen näkeminen saa aikaiseksi. Esim. velociraptorin animaatiot eivät juurikaan ole kehittyneet sitten Turok 1-2 osien ja tämä on iso miinus jos puhutaan 3-5 vuotta vanhoista edeltäjistään. Kaikista isoin moka on kuitenkin tehty vihollisten fysiikkamoottorin puolella. Enää matelijaparat eivät lennä komeissa pitkissä verikaarissa esim. kranaattien räjähtäessä, vaan ponkkaavat elottomasti ilmaan pudoten samantien tönkösti alas...miksi tämäkin erinomaisen näyttävä osa-alue on muutettu huomattavasti lopputulokseltaan edeltäjäänsä heikommaksi?
Milläs se dino tällä kertaa niputetaan?
Aseita jokaisessa Turok-sarjassa on ollut kiitettävästi uusien innovatiivisten tappovälineiden kera ja tässä onneksi Turok: Evolution ei poikkea kaavasta, vaikkakin tavallisista tappovälineistä puuttuu se entisenlainen iloinen ryske ja viihdyttävyys. Liekinheitintä on kuitenkin huomattavasti entrattu ja nyt sen käyttö on jopa ruudunpäivityksellisesti yhtä juhlaa. Vihollisotilaat ravaavat ilmiliekeissä ympäriinsä pelaajan kurmottaessa näyttävällä liekkimerellä perään. Liekit tummentavat myös seiniä ja jäävät toviksi palamaan kohteeseen, lisäten näin aseen tehovaikutusta. Uusista aseista mainitsemisen arvoinen on ehdottomasti myös "hämähäkkiase", jonka Tal'Set voi heittää lattialle kameran siirtyessä tämän jälkeen metallisen kauko-ohjattavan hämähäkin silmiksi ottaessaan tämän samalla hallintaansa. Pelaaja voi ohjata tätä pientä apulaista kuinka pitkään tahansa, vieden sen vaikkapa vihollisjoukkon tuntumaan ja laskea myrkyllistä kaasua tai räjähtää, tai vaikkapa päästää huomiota herättäviä ääniä Tal'setin liikkumista helpottamaan. Erinomaisen loistava lisä ja Turok-aseistuksen ehdoton helmi.
Äänipuoli on yllättäen vaisumpi, mitä Dolby Digital 5.1-ääneltä voisi odottaa. Lähes kaikista aseista puuttuu munakkuus ja jopa ydinlataus-ase antaa todella tehottoman kuvan itsestään, antaen subwooferille herätystä vasta jälkijyrinöillään. Ympäristön äänet ovat ok ja pientä eloa on myös takatehostepuolella ajoittain. Vihollisötököiden tallustelu on varsin vaisua ja matelijoiden murinat, örähtelyt ja muut voimakkaat äänitehosteet loistavat poissaolollaan, kun juuri ne olisivat lisänneet ja tuoneet peliin kaivattua tunnelmaa. Pelin muutamien välivideopätkien ääninäyttely ja äänenlaatu on sekin varsin ala-arvoista ja ääni tulee vahvasti irrallaan ympäristöstään, kuin suljetusta kopista puhuttuna. Entisten Turokien loistava viidakkomusiikki on sekin muuttunut teemaltaan, eikä onnistu lisäämään pelifiilistä aiempiin osiinsa verrattuna.
Moninpeli ei sekään menestystarina ole, mutta tarjoaa runsaasti kohtuutoimivia kenttiä ja aseistusta pitäämään mielenkiintoa yllä, ainakin tovin yksinpelin jälkeen. Pelin ruudunpäivitystä kokonaisuudessaan voi pitää erittäin vakaana. Jotain hyvää sentään.
Jurakauden katajaan kapsahtaa
Turok: Evolution on hyvä esimerkki siitä, että valtavasti ennakkohypetetty peli ja sen lukuisat kehutut ja mainostetut ominaisuudet voivat todellisuudessa olla mitä tahansa...peli on kaikin tavoin pettymys. Pelin piti uudistaa sarjaansa, tai ainakin säilyttävää entisen tunnelmansa ja viihdyttävän pelattavuutensa. Vaan kylmää vettä tuli niskaan ja kunnolla. Pelin jokainen osa-alue on kuin varjo entisestään, ja ikäänkuin Acclaimin tiimi olisi unohtanut mistä sarjassa on kyse ja millä tavalla pelisarjaa kehitetään eteenpäin.
Lukuisat kriittiset huomiot pelistä ovat armottomia, mutta tärkeitä varsinkin aiempia osia pelanneille vertailua varten. Muille pelaajille Turok: Evolution on kiteytettynä keskitason viimeistelemätön toimintapeli tarjoten ok-dinotoimintaa ok-dinopaketissa. Ja jos vertailut entiseen Turok-sarjaan eivät ole kehuttavia, niin vertailut Haloon olisivat jopa masentavia. Turok: Evolutionia ei voi suositella kuin fanaattisimmille Turok-faneille ja epätoivoisesti uutta actionpeliä etsiville.
