Turok: Evolution

Neljäs tuleminen

Uuden konsolisukupolven Turok-peliä on väännetty pitkään ja hartaasti. Tämä tuskin jää kuitenkaan viimeiseksi kerraksi, kun GameCube-pelaajat kutsutaan teurastamaan liskoja esihistoriallisissa tunnelmissa, joskin varsin edistyneellä aseteknologialla höystettynä. Onhan Turok: Evolution jo neljäs osa saagassaan, joten miksipä pelien tehtailu tähän lopetettaisiin. Harva pelisarja on saavuttanut arvostuksensa yhtä heppoisin perustein kuin Turok. Paitsi että Acclaimin ammuskeluja on leimannut keskinkertaisuus, niiden taso on laskenut tasaisesti. Nintendo 64 -pelaajat muistelevat kuitenkin lämmöllä Acclaimin FPS-pelejä. Niiden heikkoudet olivat vain pieni harmi, sillä N64:n niukan pelivalikoiman tuntien vaihtoehtoja ei juuri ollut. Merkitseekö Turok: Evolution uuden nousun alkua vai uusia pohjalukemia, se on fanien tuomittavissa. Muille peli ei juuri mitään tarjoa, sillä se on täyttä Turokia alusta loppuun, hyvät ja huonot puolet mukaanlukien. Peli ilmestyy tällä kertaa niin Xboxille, PlayStation 2:lle kuin GameCubellekin. Game Boy Advance saa niinikään oman kaksiulotteiseen pompiskeluun jäävän versionsa.

Turok: Evolution palaa dinosauruksenmetsästäjien tarun juurille. Se kertoo, miten Tal'Set-intiaani päätyy arkkivihollisineen menneeseen maailmaan ja kuinka hän ansaitsee Turok-arvonimen. Vielä 1880-luvun villissä lännessä, Tobias Bruckner sotajoukkoineen tuhoaa Tal'Setin heimon jäseniä yksi kerrallaan. Bruckner kuitenkin ajautuu kaksintaisteluun Tal'Setin kanssa, mikä johtaa portin aukeamiseen dinosaurusten maahan (logiikalle voi heittää heti alkuun hyvästit). Kiistakumppanit putoavat rotkoon, joka vie heidät kauas toisistaan. Intiaanisankari löytää itsensä kyläläisten huomista, kun taas kapteeni Bruckner liittoutuu dinolordi Tyrannuksen kanssa.

Kirves käteen ja metsälle

Pelimaailma on järjettömän oloinen sekoitus jurakauden viidakkoa ja lordi Tyrannuksen liskosotilaiden suosimaa modernia sotataidetta. Kaikki metsissä liikuskeleva ei janoa Tal'Setin verta, mutta kaiken kimppuun voi itse hyökätä. Jättimäiset kasvinsyöjät toimivat mainiona suojana vihollistulelta, mutta kaikki villieläimet eivät ole yhtä leppoisia. Kirvesnuijan heilutus pysäyttää apinoiden joukkohyökkäyksen, mutta isommat elukat ovat jo vaikeampi vastus. Hauskemmista ulkokentistä sukelletaan välillä luolien syvyyksiin tai sisätiloihin. Vihollispesäkkeen käytävillä tunnelma ei ole kaukana Doomista, mutta viidakossa telmimisessä on erityinen hohtonsa.

Säätövalikko on kahlattu nopeasti läpi, sillä paljon ei valinnanvapautta ole liiennyt. Kontrollien osalta vaihtoehtoja on tasan kaksi, joista vain ensimmäinen kelpaa pelaamiseen. Oletuksena vasen tatti vie Tal'Setia eteen- ja taaksepäin sekä sivuaskelin, C-tikun hoidellessa kääntymisen ja näkökulman liikuttamisen pystysuunnassa. Tikut voivat vaihtaa osiaan, mutta jos liikkuu C:llä, voi A:lle määrätyn hyppynapin käyttäminen tuottaa vaikeuksia. Turok-peleihin on aina kuulunut pienimuotoinen tasohyppely, ja näin nytkin, joten A on kovassa käytössä. Vertikaalisen liikkumisen saa sentään säädettyä käänteiseksi erikseen FPS- ja lentotilaa varten.

Ammuskelu käy oikeanpuolimmaisesta liipaisimesta. Sitä pohjassa pitämällä saadaan lisää ytyä esimerkiksi kranaatinheittoihin tai nuijalla lätkimiseen. Tappovempainta vaihdetaan B:tä ja Y:tä painamalla, kun taas X muuttaa joidenkin aseiden toimintoa. Kranaatti muuttuu siitä miinaksi ja vaikkapa jousipyssyyn voi ladata tavallisen nuolen sijasta räjähtävän tai myrkkyä sisältävän mallin. Haulikot ja pistoolit ovat FPS-genren perusvarusteita, mutta hienostuneemmista tarvikkeista mainittakoon kauko-ohjaten tuhoaan kylvävä robottihämähäkki. Silmitön väkivalta on Turok-sarjan tavaramerkkejä ja se nostaa myös Evolutionin osakkeita. Liskosotilaiden ruumiinrakenne tulee selville viimeistään, kun pääsee itse pilkkomispuuhiin. Väkivallan saa kytkettyä pois käytöstä, mutta tällöin menettää vaikkapa sen näyn, kun myrkytetty vihollinen oksentaa sisuksiaan.

Jos tartuttaa itseensä vastapuolen huomion, voi samantien lähteä karkuun. Tyrannuksen armeijassa on panostettu tarkkuuteen ja liskot ampuvat harvoin huteja. Siihen jääkin lahjojen esittely vihollisten osalta, sillä älyllään ne eivät loista. Ylivoiman edessä ne kyllä antautuvat, mutta suojautuminen on alkeellista ja liikkuminen ennalta-arvattavaa. Turok: Evolutionin kentissä on pituutta tarpeeksi, mutta leveyttä puuttuu. Ne tulee pelattua joka kerta samalla tavalla, mikä ei tuo pelille pitkäikäisyyttä. Kapeat alueet eivät myöskään anna riittävissä määrin sijaa taktikoinnille, joten Turok: Evolutionin kohtalona on jäädä yllätyksettömäksi räiskinnäksi. Aivotyön voi samaten todeta turhaksi. Vaikeustasoa nostavat harvaan jäävät tallennusmahdollisuudet.

Ilmojen halki käy lentäjän tie

Jollain uudellakin on soppaa maustettu, sillä Turok: Evolutionin 15 lukua jakautuvat perinteiseen FPS-räiskintään ja lento-osuuksiin, joissa hypätään siivekkään liskon selkään. Ensinmainittuja on onneksi valtaosa, sillä vaikka lentämisessä on tiettyä uutuudenviehätystä, ei toteutus ole täysipainoista jälkeä. Reitit ovat tunnelimaisia ja silloinkin, kun saa kaarrella vapaammin kohteita etsien, on ohjaus kehnoimmillaan. Lentoliskon nokka kääntyy vasemman tikun osoittamaan suuntaan ja Y-napista se kiihdyttää kulkuaan, kun taasen A:lla jarrutellaan. Liipaisimista oikea ampuu loputonta luotivirtaa ja vasemmasta laukaistaan ohjukset. Siellä täällä roikkuvat elukoiden ruhot kelpaavat energiamittarin täytteeksi. Ohjusarsenaali ei ole loputon eikä perustulitus tehokasta, joten myös aseistusta kohennetaan matkan varrella.

Radat ovat täynnä näkymättömiä seiniä niin yläilmoissa kuin alhaallakin. Tiukoissa paikoissa ei auta vaikka X ja B -napit kallistelevat quetzalcoatlusta kyljeltä toiselle, sillä kameran myöhästely takaa sen, ettei menoa ole helppo havainnoida. Kuvakulmaa voi vaihtaa kolmen eri etäisyyden välillä. Näistä lähin seuraa toimintaa tiukasti pilotin olan takana pysytellen, mutta jättää liian paljon ympäristöä näkemättä. Lataustauot keskeyttävät lentelyn ikävystyttävän usein, mutta toisaalta myös tallennuspisteitä on enemmän. Vaikka lento-osuuksissa on enemmän valittamisen varaa kuin kehuttavaa, ovat ne Turok: Evolutionin mahtipontisinta antia. Hurjien syöksyjen vauhdittamat ilmataistelut näyttävätkin rutkasti paremmilta kuin tuntuvat. Tosin ensin tekisi mieli tiputtaa taivailta radion kautta neuvojaan huutava apuri.

Minkä dinosauruksenmetsästäjä itselleen voi

Grafiikan osalta Turok: Evolutionia on vertailtu Nintendo 64 -tuotoksiin, mitä tuskin voi pitää kohteliaisuutena. Ja totta onkin, ettei vihollismassaan ole polygoneja tuhlailtu. Räjähdykset tuovat kuitenkin kummasti eloa muuten niin kolkkoon ympäristöön, muusta melskeestä puhumattakaan. Värien käytössä on onnistuttu, mitä hillitty valaistus vain korostaa. Ruutu päivittyy siedettävään tahtiin ja piirtoetäisyyskin on ihan eri luokkaa kuin PS2:lla, vaikkakaan se ei joudu kauheasti koetelluksi. Pitkän kehitystyönkään jälkeen pelimoottori ei ole huippuunsa viritetty, vaan näköpiiriä on jouduttu kaventamaan. Maiseman vääristymisen huomaa selvästi kääntyessään. Turok: Evolutionin musiikki on kuin suoraan toimintaelokuvien kulta-ajalta - 80-luvulta revittyä orkesteritykitystä. Se sopii tahdittamaan menoa, sillä peli ei sekään ota itseään liian vakavasti. Ääniefektiosasto on sen sijaan tyrinyt pahemman kerran. Dinosaurusten tömistely pitkin tannerta kuulostaisi heikolta, ellei vihollissotilaiden englantia muistuttavia örinöitä olisi tehty vielä huonommin.

Turokeja ennenkin väsännyt Iguana Entertainmentistä Acclaim Studios Austiniksi nimensä vaihtanut porukka ei ole saanut uusimman pelin toteutusta aivan sille tasolle, mitä nykyisen konsolisukupolven julkaisuilta vaaditaan. Latausajat ainakin venyvät ennätyksellisiksi ja niitä on usein. Sarjan fanien kannattaa kuitenkin harkita vakavasti Turok: Evolutionin lisäämistä kokoelmiinsa. Vaikkei se ole mikään mullistava teos, on kysymyksessä kelvollista veren sävyttämää viihdettä. Menemättä sen kummemmin moninpeliin todettakoon, että perinteiset ottelumuodot tarjonnevat ajanvietettä vielä kiitettävän mittavan seikkailun saatua päätöksensä.

Turok: Seeds of Eviliin oli sisällytetty melkoisen hyvä moninpeli, mutta sarjan neljäs osa ei tarjoa yhtä tiivistä moninpelipakettia. Moninpelitasoja on 13 ja lähestulkoon kaikki niistä ovat aivan liian suuria. Neljälläkin pelaajalla yhteenotot ovat harvassa, kahdesta pelaajasta puhumattakaan. Moninpelin aseet ovat vain moninpeliin tarkoitettua jalkajousta lukuunottamatta samat kuin yksinpelissä. Ne on tosin varusteltu täyteen lisävarusteita, kuten pistooli, jossa on sniper-ominaisuudet valmiina. Vaihtoehtoja on moninpelissä vain muutamia, mutta ainoastaan deathmatch on pelattavan arvoinen. Mitään erikoisia säätömahdollisuuksia ei Turokista löydy, mutta mainittakoon lähes jokaisesta pelistä löytyvä one shot kills -moodi, jossa jokainen pelaaja kestää vain yhden osuman. Turok: Evolutionia ei kannata ainakaan moninpelin takia ostaa. Agent Under Fire tarjoaa paljon paremman moninpelin, ja ensi kuun alussa julkaistava TimeSplitters 2 on melko varmasti kaikin osin parempi moninpeli, kuin edellämainitut yhteensä. " Pisteet moninpelille: 6- ".