Varikolla sattuu ja tapahtuu
Ties millä eri nimillä ympäri maailman markkinoitava TOCA Race Driver on uusin tekele Codemastersin viitisen vuotta jatkuneessa pelisarjassa. Ensimmäinen Touring Car Championship nojasi virallisine lisensseineen brittiläiseen rata-autoiluun. PlayStation ykköselle julkaistu World Touring Cars tarkoitti että reviiri kattoi koko maapallon, mutta ilman oikeita talleja ja kilpailuja. TOCA Race Driveriin on saatu tavoiteltavaksi oikeita mestaruuksia, joista Saksan DTM on ainakin merkillepantava. Autonvalmistajat kuten Lotus, Alfa Romeo ja Mercedes Benz ovat antaneet luvan romuttaa mallejaan 42 kappaleen verran.
Jo nimi enteilee pahaa, ja TOCA Race Driverin pääosia näyttelevät tosiaan kilpakuskit, poiketen useimpien ajopelien persoonattomasta otteesta. Menestyspaineiden riivaaman Ryan McKanen haalareihin hyppääminen tarkoittaa huonotasoisen saippuaoopperan seuraamista starttien välissä. Kohtaukset on toteutettu ihan hyvin, vaikkei varikkoalue ole draaman kannalta näyttävin lavastus. Muiden pelintekijöiden valitsemassa kasvottomuudessa on puolensa, sillä mieluummin sitä näkisi oman nimensä tulosluettelon kärjessä kuin Ryan McKanen juhlimassa voittoa. Eri pelitilojen välillä sukkuloidaan McKanen toimiston kautta. Käyttöliittymä paljastuu hankalaksi, mutta sen kanssa oppii elämään. Kunhan muutama luokka ja eri puolille maailmaa sijoittuva sarja on koluttu läpi, hämöttää autourheilun ilmeinen huippu varsin lyhyessä ajassa. TOCA Race Driverilta olisi toivonut kovempaa ponnistelua vaativia tavoitteita. Tarina on siis täyttä turhuutta eikä pelin pitkäikäisyyttä voi laskea Ryan McKanen seikkailujen varaan, mutta muuten TOCA Race Driverin puitteet ovat kunnossa.
Helppoa ja hauskaa
Codemastersin kaahailut tunnetaan letkeästä ajotuntumastaan ja samoilla linjoilla jatkaa myös TOCA Race Driver. Perusteiltaan ajaminen on todenmukaista puuhaa, mutta renkaat savuavat tavallista enemmän ja kontaktia otetaan vähän joka välissä. Autojen käsittely ei silti ole lasten leikkiä, vaan raskaat kaarat lähtevät tarpeen tullen heittelehtimään. Korjausliikkeet tulevat luonnostaan, mutta autonsa voi löytää pyörähtäneenä radan laidaltakin. Sopiva sekoitus tiukkaa taistelua ja rentoa ratinkääntelyä erottaa TOCA Race Driverin heikommista rata-autoiluista ja tekee siitä vakavamielisiä tuotoksia helpommin lähestyttävän. Kuvakulmat ovat tutut, mutta ohjaamonäkymässä liiankin suuri osa televisioruudusta täyttyy auton rakenteilla ja ajaminen hankaloituu. Sivuille vilkuilu ei sen paremmin helpota radalla pysymistä, muttei olekaan välttämätöntä.
Ensimmäinen täräytys rengasvalliin ikkunoiden särkyessä säpäleiksi lupaa hyvää. Autot keräävät vauriota, joka näkyy paitsi klommoina pellissä myös irtoavina osina, aina ovista ja renkaista lähtien. Kolarit ovat näyttäviä ilmassa kieppuvine autoineen. Vastustajat tekevät virheitä yhtä lailla kuin pelaajakin, joten tapahtumia riittää. Lähtökiihdytyksen tietokonekuskit hallitsevat ylivoimaiseen tapaan. Kepulikonstit ovat valitettavan hyödyllisiä, sillä mutkia voi oikoa nurmikon kautta ja jarrutusmatkaa lyhentää törmäämällä edelläajavan perään. Taistelu voitosta on ohi vasta, kun pyörät alkavat irrota akseleistaan tai menopeli jää katolleen radan sivuun.
Ratavalikoima on erittäin kattava ja moottoriurheilun ystävä löytää monta tuttua kisapaikkaa. Ison-Britanniasta on nykyisen grand prix -näyttämön Silverstonen lisäksi mukana esimerkiksi Doningtonin nopea rata. Legendaarisen Brands Hatchin mutkia pääsee kiertämään täysimittaisella radalla. Pohjois-Amerikkaan sijoittuvista radoista löytyy jarrupolkimen työttömäksi jättäviä ovaaleja ja Mexico Cityssä voi kuulla historian siipien havinaa. Australian Bathurst korkeuseroineen tuo kilvanajoon vaarallisuuden tunnetta. Ruotsi on kotimaisittain lähin vierailtava maa. Formula ykkösistä tuttuja areenoita, entisiä ja nykyisiä, löytyy kosolti, ja jokainen rata 38 vaihtoehdosta on ansainnut paikkansa pelissä. Saarivaltion peltomaisemia tuli kynnettyä kyllästymiseen asti pelisarjan ensimmäisissä osissa, joten Codemastersin idea laajentaa aihepiiriä Ison-Britannian vakioautosarjaa laajemmaksi täytyy todeta jälleen hyväksi.
Rumaa ja rockia
Ensimmäisellä PlayStationillä TOCA-pelit olivat aivan Gran Turismojen kannassa mitä näyttävyyteen tuli. TOCA Race Driveria ei silti voi verrata tällä osa-alueella Gran Turismo 3 A-Speciin joutumatta pidättelemään naurua. Ympäristöä on koristeltu säästellen ja kun tyhjää tilaa on radan laidalla paljon, kärsii vauhdintuntukin. Sekin vähä, mitä horisonttiin piirtyy, pomppii ikävästi esiin. Pyöriihän TOCA Race Driver sentään sutjakasti, joten pelistä voi nauttia vaikka se jääkin graafisesti vähän vajaaksi kokemukseksi. Musiikki on helppo jättää huomioimatta autopeleissä, mutta TOCA Race Driverissa siihenkin on tarinauudistuksen myötä panostettu. Ääniraidalla pauhaavat Iggy and The Stoogesin ja Ashin kaltaiset bändit sulassa sovussa.
TOCA Race Driverissa on samanlaista hurjapäisyyttä ja riskinottoa kuin oikean elämän rata-autoilussa. Kuitenkin se on vain päivitys edeltäjäänsä World Touring Carsiin mielenkiinnottomalla tarinalla. Näillä lähdökohdilla olisi odottanut edes teknisesti loppuun hiottua tuotetta, mutta peli pettää etenkin grafiikan osalta. Sen tavoittelemaa valta-asemaa ei TOCA Race Driverille siis voi luvata, mutta vaihtelu virkistää tässäkin genressä. Ratoja on enemmän kuin riittävästi ja kilpa-auton ratissa on helppo päästä alkuun.
