Capcom ja Disney yhdessä jälleen
Vuosia takaperin ennen kuin Capcom tuli tunnetuksi Resident Evil -pelisarjastaan, yhtiön tärkeimpiä tuotteita pelirintamalla oli Walt Disneyn lisensseillä varustetut pelit. Nämä NES- ja SNES -pelikonsolien valtakausilla ilmestyneet pelit pohjautuivat yleensä Disneyn piirroselokuviin ja Suomessakin pyörineisiin tv-sarjoihin. Olipa kyseessä Ankronikka, Hopon Poppoo tai vaikkapa Tikun ja Takun pelastuspartio, olivat nimet Capcom ja Disney samassa pelipaketissa yleensä laadun tae. Nyt monien vuosien jälkeen Capcom on päättänyt ryhtyä leikkiin uudestaan itsensä Nintendon kanssa Magical Mirror starring Mickey Mouse -pelin voimin, jota esiteltiin ensimmäistä kertaa Space World 2001 -messuilla pelkän videomateriaalin turvin. Tuolloin perinteiseksi tasoloikaksi luultu Magical Mirror osoittautui myöhemmin point-and-click -tyyliseksi seikkailupeliksi, joita entuudestaan edustaa esimerkiksi LucasArtsin lukuisat pelisarjat, joista Monkey Island juolahtaa nyt ensimmäisenä mieleen. Jos kyseisestä peligenrestä sattuu pitämään, ei rahojaan silti kannata tähän peliin mennä heti tuhlaamaan, sillä kuten arvata saattaa, Magical Mirror starring Mickey Mouse on suunnattu perheen pienimmille cubisteille.
Peli lähtee käyntiin alkuanimaation turvin, jossa yöunille käyneen Mikin makuukammarin peili alkaa käyttäytymään oudosti muuttuen jonkinmoiseksi portiksi, josta ilmaantuu outo kummitus. Samaisella hetkellä Mikki kokee ruumistairtaantumiskokemuksen ja lähtee seuraamaan tuota kummajaista peilin sisälle. Pian hän huomaakin, että ainoa keino päästä takaisin omaan lämpöiseen petiin on samaisen peilin kautta, joka hänen epäonnekseen menee kuitenkin rikki. Peilin sirpaleet lentelevät ympäri pelialueena toimivaa kartanoa ja Mikin täytyy kotiin päästäkseen kerätä osaset takaisin paikalleen. Monipuolisempaa juonentynkää saa pelistä hakemalla hakea, vaikka riesana onkin edellä mainittu kummitus, joka tekee Mikki-pololle kiusaa aina tilaisuuden tullen. Onkin sinänsä harmi, ettei hahmon vaiherikasta taustaa olla hyödynnetty pelissä juuri ollenkaan, vaan Mikki esitetään ihmeellisesti äänteleväksi idiootiksi, joka käyttää aivokapasiteettiaan puoliteholla. Kauaksi jää sarjakuvien yksityisetsivän rooli, kun television aukaiseminenkin tuottaa hiirulaiselle harmaita hiuksia. Vaikka välianimaatioitakin on paljon, eivät ne varsinaisesti keskity muuhun kuin Mikin alituisiin toilailuihin. Yksi pelin ongelmista onkin, ettei välillä tiedä onko kehittäjien tarkoituksena ollut tehdä Magical Mirrorista animaatio vai peli.
Hiuli hei, huolta nyt ei...
Koska kyseessä on point-and-click -seikkailu, on sille ominaista, että itse päähahmon sijasta liikutetaan valkoista hansikasta, joka toimittaa kursorin virkaa. Sitä liikutellaan ohjaussauvalla halutun kohteen luo ja A-napin voimin käsketään Mikkiä siirtymään kyseiseen paikkaan. Mikäli esinettä voi tutkailla tarkemmin, muuttuu hansikas suurennuslasiksi, jonka jälkeen Mikki joko kerää esineen tai pähkäilee sen tarkoitusta. Pelisysteemi on yhtä simppeli miltä se kuulostaakin, mutta jostain käsittämättömästä syystä Mikkiä voi liikutella vain tiettyjen tavaroiden tai paikkojen luokse. Tämä tarkoittaa sitä, että halutessasi et voi esimerkiksi siirtyä keskellä huonetta, mikäli siinä ei ole minkäänlaista kiintopistettä. Perheen pienempien kannalta tämä voi olla ihan hyväkin juttu, sillä sen avulla erottaa helposti turhat esineet tarpeellisista. Vanhemmille pelaajille tämänkaltainen helpottaja on varsinaista myrkkyä, sillä edes pelin vaikeamman vaikeustason pähkinät eivät ole muutenkaan kovin isoja paloja purtavaksi. Tämän lisäksi peliä ei ole pituudella pilattu, sillä läpipeluu onnistuu vähänkin aktiivisemmalta pelaajalta muutamassa tunnissa.
Ruudun ylälaidassa on joukko tähtiä, jotka eivät suinkaan tarkoita Mikin elinvoimaa, vaan niillä on täysin oma tarkoituksensa. Mikin tutkaillessa tiettyjä esineitä, voi siimahännän kustannuksella hiukan pilailla ja pilan suorittamiseksi tarvitaan aina tietty määrä tähtiä. Pilojen suorittaminen onkin tärkeä keino edetä pelissä, sillä usein niitä tekemällä löytyy tarpeellisia esineitä, kuten avaimia lukittuihin oviin tai vaikkapa peilin sirpaleita. Tosin jotkin pilat eivät aina tuota toivottua tulosta, joten kannattaa aina harkita mihin tähtiään käyttää. Aina kun pilan voi suorittaa, alkavat ruudun reunat ja yläruudussa olevat tähdet välkkyä, ja tämän ilmiön aikana on siirrettävä kursori yleensä joko Mikin tai esineen kohdalle ja vahvistettava A-napilla pilan suorittaminen. Tätä seuraa yleensä animaatio, jossa näytetään teon seuraukset. Näitä tilanteita tulee vastaan kuitenkin sen verran tasaiseen tahtiin, että pelaaminen tuntuu jäävän usein toissijaiseksi. Joidenkin pilojen seurauksena saattaa päätyä myös jonkin Magical Mirrorin yksinkertaisen minipelin pariin, joissa Mikki pääsee kokeilemaan taitojaan niin lentäjänä, tanssijana, lumilautailijana kuin kitaristinakin. Mukana on myös tehtävä, jossa täytyy rikkoa tynnyreitä Street Fighter -tyyliin tulipalloilla ja Dragon Punch -iskuilla. Loppujen lopuksi nämä tehtävät eivät tarjoa vähänkään vanhemmille pelaajille suurempaa haastetta, eikä toteutuskaan aina päätä huimaa. Ne kuitenkin onnistuvat luomaan muutoin hidastempoiseen peliin edes jonkin verran vauhtia.
Söpöilyä siellä, söpöilyä täällä
Graafisesti Magical Mirror on ihan siedettävän näköinen peli, joka on onnistunut luomaan itselleen piirrosmaisen ilmeen ilman cel-shading -grafiikkatekniikan apua. Disney-peliinhän tämä sopii kuin nyrkki silmään, vaikka peli ei näytäkään mitenkään erikoiselta muuhun pelitarjontaan verrattuna. Ei peli rumakaan ole, eikä ruudunpäivityksessä tai muissakaan graafiseen ilmeeseen liittyvissä seikoissa ole juurikaan valittamista. Pelin ainoat hahmot, Mikki ja kummitus, ovat molemmat animoitu ihan edustavan näköisiksi. Tosin Mikin ylivilkkaat ilmeet saattavat käydä välillä hermoille, eikä siimahäntäinen ystävämme olekaan loppujen lopuksi siimahäntäinen hiirulaisen hännän ilmeisesti unohduttua kehittäjien mielten syövereihin. Itse kartanon ympäristöt eivät kuitenkaan ole kovin vaihtelevia ja useat huoneet muistuttavatkin melkoisesti toisiaan. Poikkeuksiakin on, kuten esimerkiksi kartanon Resident Evil -henkinen eteishalli. Pelin omalla grafiikkamoottorilla toteutetut välianimaatiot eivät myöskään sen kummempia reaktioita pelaajassa herätä, vaikka eivät nekään rumia ole. Harmi vain, etteivät animaatiot ole yhtä monipuolisia ideoidensa suhteen kuin Disneyn lyhytanimaatiot, vaikka yritystä kuitenkin on. Tältä osa-alueelta peliä ei kuitenkaan pelasta The Matrix -elokuvasta saadut vaikutteet, joita mukana on useita. Suurin moka kuitenkin tällä saralla on se, ettei videoita voi halutessaan mitenkään ohittaa - muutenhan peliajasta vähenisi puolet pois!
Musiikkipuoli on sitä hilpeää rallatusta, jota Disney-peliltä voi odottaakin. Tämä on joko hyvä tai huono asia henkilöstä riippuen, mutta allekirjoittaneelle ei hirveämmin syntynyt negatiivisia tai positiivisiakaan mietteitä pelin melodioista. Samaa ei voi sanoa äänipuolesta, joka menee reilusti pakkasen puolelle Mikin päästellessä ärsyttäviä huudahduksia vähän väliä. Täytyypä Mikin rallatella jopa kävellessäänkin, joten television äänenvoimakkuutta tulee helposti käännettyä muutamaa astetta pienemmälle. Ongelmana on sekä ääninäyttelyn laatu ja sen vähäisenkin dialogin ainainen kierrätys - samat lauseet tulee nimittäin kuultua läpipeluun aikana useamman kerran kuin sietokyky sallii. Toisaalta pelin toisella roolihahmolla, kummituksella, on vielä vähemmän dialogia otuksen ääntelemisen ollessa suurimmilta osin pelkkää hihitystä.
Kerro, kerro kuvastin - miksi olet ruudussa telkkarin?
Pelin läpäisy ei vaadi kaikkien peilinpalasten keräystä, mutta pelin pariin voi aina halutessaan palata läpipeluun jälkeenkin. Kartanoon on ripoteltu myös erilaisia esineitä, joita voi löytämisen jälkeen ihastella tarkemmin pelin lopputekstien jälkeen paljastuvassa huoneessa. Läpäisyn jälkeen pelin alkuvalikkoon ilmaantuu myös pelihuone, jossa voi pelata kaikkia minipelejä ja katsoa välianimaatioita. Kaiken tämän lisäksi voit piilotella läpäisemässäsi pääpelissä haluamiisi paikkoihin erilaisia hattuja, joita voit lähteä itse etsimään. Kyllä, ajattelette melko varmasti aivan samaa kuin minäkin… Nämä pikku bonukset tuskin herättävät kenessäkään sen suurempia ilon kiljahduksia, eivätkä ne välttämättä jaksa kiinnostaa edes siinäkään määrin, että pelin pariin palaisi vapaaehtoisesti.
Magical Mirror tukee yhdessä Game Boy Advancen Magical Quest starring Mickey & Minnie -pelin kanssa Nintendon GameCube / Game Boy Advance -linkkikaapelia, mutta tätä ominaisuutta eivät varmaankaan kovin useat pelaajat pääse hyödyntämään. Kaapelin tarpeellisuus pelimarkkinoilla on vielä nykyään sen verran vähäinen, ettei sen ostaminen ole varmaankaan kovin monessa mielessä juolahtanut, mutta eiköhän tilanne ole tulevaisuudessa muuttumaan päin. Itseltäni puuttuu itse kaapelin lisäksi myös vaadittava GBA-peli ja toistaiseksi myös itse Game Boy Advance, joten en valitettavasti päässyt testaamaan tätä ominaisuutta.
Jos olet lukenut tämän arvostelun, olet lukutaitoinen ja se tarkoittaa ettet kuulu pelin kohdeyleisöön. Mikäli suunnittelet ostavasi perheen pikkuväelle hauskaa peliä, kannattaa harkita kahdesti laittaako euronsa tähän peliin. Magical Mirror nimittäin sisältää loppujen lopuksi vain muutaman tunnin verran pelattavaa, eikä sen point-and-click -systeemi välttämättä aukea helposti kovin nuorille. Capcomin, Nintendon ja Disneyn välinen yhteistyö ei tuottanut toivotunlaista hedelmää, mikä on sinänsä harmi ottaen huomioon mitä tästäkin olisi voinut syntyä. Loppujen lopuksi tämänkaltaisille peleille on vähänkään vanhemman ihmisen vaikea antaa arvosanaa, mutta jos Mikki Hiiri on lastesi keskuudessa kuuma nimi, suosittelisin ennemmin etsimään aiheeseen liittyvää materiaalia kaupan peliosaston sijasta hyllystä, jossa lukee "lasten videot".
