Maranellon ori laukkaa taas
Segan kaupallisesti epäonnistuneen Dreamcast-konsolin pelit ovat jääneet alustallaan harvojen herkuksi. Siksipä laitteen pelivalikoiman helmiä on ilmestynyt uusille konsoleille. Useimpia Dreamcast-käännöksiä on samalla hiottu entistä parempaan terään, mutta toiset on jätetty pitkälti ennalleen. Ferrari F355 Challenge kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Autovalikoima on pelin vahvimpia valtteja, vaikka se niukaksi jääkin. Vaihtoehtoja on yksi, mutta F355-mallisella kilpurilla kelpaa ajella, vaikkei uusimmasta päästä olekaan. Pelihalleilta alunperin tuttu Segan tekele tiedetään harvinaisen vaikeaksi, mutta yksi menneiden vuosien parhaista autopeleistä Ferrari F355 Challenge on. PlayStation 2:lla se ei vain onnistu häikäisemään.
Valikot ovat antiikkisen oloiset ja hankalasti selattavat. Arcade-pelimuoto tarjoaa vapaavalintaisen kisan tai harjoitussession, jossa pääsee säätämään autoaan. Ratoja voi myös opetella selostajan neuvojen avustuksella. Mestaruudesta taistellaan kuudella radalla ja kolmella eri vaikeusasteella. Kaksinpeli on yksiselitteinen otsikko pelimoodille. PS2-version ainoaksi merkittäväksi uudistukseksi jää Great Driver Challenge -tila, jossa jaetaan pisteitä paitsi sijoituksesta myös näyttävistä ajosuorituksista. Mittariin kertyy pisteitä renkaiden savutessa ja ajettaessa vastustajan imussa. Ohitukset kartuttavat niinikään pistetiliä, josta virheet taasen vähennetään.
Vanhuus kangistaa
Ferrari F355 Challenge kohtelee kaltoin perusohjainta ajamiseen käyttäviä kuskeja. Napit saa kyllä valita kullekin toiminnolle sopiviksi, mutta ajosuunta jää nuolinäppäimillä tai vasemmalla tatilla hoidettavaksi. Kaasua ja jarrua ei saa määrättyä työttömäksi jäävälle oikeanpuolimmaiselle tatille. Pahin moka kontrolleissa on kuitenkin, etteivät käytettävissä olevat napit toimi analogisesti. Mistään väliaskelista ei siis ole tietoakaan, vaan kaasupoljin on joko pohjassa tai vapaana. Jarruttamisesta tämä tekee sitäkin työläämpää puuhaa. Johtuen Ferrari F355 Challengen luonteesta vakavana kilpa-autoiluna ilo ilman rattia jää lyhyeksi. Mainittakoon että ohjaimen tärinä on oletuksena pois käytöstä. Nämä kaikki seikat saavat Segan käännöstyön vaikuttamaan hutaisten tehdyltä. Dreamcastilla pelattavuus oli nimittäin ohjaimellakin kohdallaan eikä Pleikkari-kapulan pitäisi sinänsä olla yhtään kehnompi.
Haastetta Ferrari F355 Challengesta löytyy kerrakseen. Auton käyttäytyminen vaikuttaa aluksi arvaamattomalta ja ajotuntuma huteralta, mutta harjoituskierrosten kertyessä ohjattavuudesta oppii nauttimaan. Kisoissa ei pärjää riskejä kaihtamalla ja kärkisijoituksista taisteleminen vaatii keskittymistä. Onnistunut kurvi voi muuttua ulosajoksi pienenkin virheliikkeen seurauksena. Ajaminen on pahimmillaan kuin luistelua, minkä vuoksi auton saaminen lopulta hallintaan on niin palkitsevaa. Ferrari F355 Challenge ei anna anteeksi virheitä. Osuma vastustajaan tai seinään ei jää rankaisematta, sillä törmäily verottaa vauhtia. Kerrankin pelin nimestä löytyvällä challenge-sanalla on merkityksensä. Auto on riisuttu turhista kommervenkeistä, kuten peruutusvaihteesta.
Pelin ikä alkaa näkyä, etenkin kun PS2-versiota ei ole terästetty juuri yhtään grafiikan osalta. Värimaailma on varovainen ja hakee pikemminkin todenmukaista sävyä kuin karkkimaista pelinäkymää. Ferrari F355 Challenge pyörii sutjakkaan oloisesti, aivan kuten se teki jo Dreamcastin aikoihin. Laajakuvamahdollisuus tai 60 hertsin tila eivät nekään ole mitään uutta. Dreamcast puskee televisioruudulle jopa tarkempaa grafiikkaa. Vaikkei peli yllä ulkoasultaan hienoimpien kaahailujen tasolle, on se keskivertoa huolellisempaa jälkeä. Radat erottuvat toisistaan, joskin osaa vaivaa ikävällä tavalla yksityiskohtien puute ja lievä viimeistelemättömyys. Autot sopivat ympäristöönsä eikä pellin kiilto mene liiallisuuksiin. Alkuperäispainoksessa kuvakulmien rajoittuminen yhteen häiritsi joitakin pelaajia, ja siksipä niiden määrä on tuplattu. Nyt autoa voi käskyttää ulkopuolisen kameran turvin. Ferrari ärjyy aidonmukaisella nuotilla, mutta taustamusiikkina toimivan 80-lukulaisen kitararockin olisi saanut vaihtaa.
Hohto on himmennyt
Ferrari-kuskien paremmuusjärjestystä voi arvuutella kaikkiaan kymmenellä radalla. Italialaismerkistä kun on kyse, Monza on itseoikeutetusti yksi näistä. Kaarojen kulku on sen verran verkkaisempaa kuin formuloilla, että Monzan shikaaneissa on aivan uutta tuntua. F1-ratoja on tämän lisäksi Saksan Nürburgring, Malesian Sepang ja Japanin Suzuka. Jälkimmäinen on mahtunut mukaan kahteen kertaan, grand prix -mittaisena ja lyhyenä rinkinä s-mutkineen. Vähän jokaisen autopelin ratavalikoimaan tunkeutuva Laguna Seca on myös ajettavissa. Atlantan ovaali ja Long Beachin katurata löytyvät samaten Pohjois-Amerikasta. Ovaalia ajetaan myös Motegissa ja japanilainen Sugon rata on perinteisempää mallia. Joukon jatkoksi Ferrarin Fioranon testiradalle pääsee virittelemään autoaan, mutta useampaa menopeliä ei lähtöviivalle mahdu.
Ferrari F355 Challenge olisi voinut tarjota Gran Turismo 3 A-Specille todellista vastusta, mutta vasta pelin käsiinsä saatuaan huomaa, kuinka paljon sitä olisi voitu kohentaa. Sisältö on vähissä ja vuosia vanha peli alkaa vanheta jo silmissä. Sen juuret kolikkopelinä ovat selvästi esillä. Dualshockilla on mahdoton pelata tosimielessä, vaikka monet muut ajopelit on väännetty sillä läpi. Dreamcast-version omistajat saavat olla onnellisia omastaan ja PlayStation 2 -pelaajien lienee parasta pysytellä Gran Turismoissaan vauhdinnälän tyydyttämiseksi. Silti Ferrari F355 Challengen kunniaksi on sanottava, että lähemmäksi todellisen autokisan tunnelmaa voitontahtoisine osanottajineen ei pääse muissa peleissä vieläkään.
