Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Naisiin kohdistuva häirintä online-peleissä ja yleensä naispelaajien vähättely nousee aika ajoin otsikoihin. Aiheesta on tehty akateemisia tutkimuksiakin, joista yksi nousi jälkijättöisesti IFL Science -verkkosivuston uutisvirtaan.

Jo vuonna 2015 tehdyssä tutkimuksessa tarkkailtiin pelaajien käyttäytymistä 163 Halo 3 -pelin aikana. Tutkijat olivat nauhoittaneet sekä mies- että naisäänellä lausuttuja fraaseja, kuten "Tämä on kiva kartta", "Hieno osuma" ja "Hyvä peli, kaikki". Näitä lauseita käytettiin sopivissa tilanteissa taistelun tuoksinassa. Vastapelaajien reaktiot luokiteltiin positiivisiin, negatiivisiin ja neutraaleihin.

Vähemmän yllättävä havainto oli se, että harvoja tappoja saaneet mutta usein itse kuolleet pelaajat reagoivat tyypillisesti negatiivisemmin, mutta mielenkiintoista oli se, että negatiivisia kommentteja syydettiin havaittavissa määrin enemmän naispuolisiksi miellettyjen pelaajien suuntaan.

Aiempi selitys ilmiölle on yksinkertaisesti naisten tunkeutuminen aiemmin miehille kuuluneena pidetylle alueelle, mutta tämä ei auta ymmärtämään, miksi vain osa miehistä käyttäytyy vihamielisesti. Tutkimuksen hypoteesi oli, että käyttäytymistä selittää heikosti pärjäävien uroiden kokema statuksen menettämisen pelko. Erityisesti kilpailullisissa ympäristöissä naisten pärjääminen aiheuttaa keskivertoa heikommissa miehissä vahvan puolustusreaktion, joka ilmenee hyökkäävyytenä. Taitavammat miespelaajat puolestaan eivät koe asemaansa vastaavalla tavalla uhatuksi, mikä näkyy positiivisempana suhtautumisena.

Jotain tutkimuksen jälkeen tapahtuneesta muutoksesta kertoo se, että 189:stä pelien aikana tarkkaillusta pelaajasta yksikään ei ollut naispuolinen. Todennäköisesti nykypäivänä osuus on jo noussut, millä varmasti olisi vaikutusta tehtäviin havaintoihin. Jatkotutkimukselle selvästikin olsii tilausta.

Koko tutkimusraportin voi lukea PLOS ONE -julkaisusta.

Kirjaudu kommentoidaksesi