Satumaailmassa asiat menevät päin honkia. Kääpiöt heittävät Lumikin pihalle, Punahilkan mummo rakastuu sudet kaataneeseen metsästäjään ja kansalaiset hylkäävät alasti linnansa parvekkeella kekkuloivan keisarin. Kovia kokeneet satusankarit saavat kuitenkin mahdollisuuden loistaa, kun kolmen karhun taianomainen puurokattila nyysitään ja Kultakutri alkaa kärsiä vakavista vieroitusoireista. Oikeuden toteutuminen vaatii litrakaupalla veriroiskeita ja kasapäin irtonaisia raajoja.
Lähtöasetelmat paljastavat varsin hyvin, ettei Fairytale Fightsissa ole kyse tavallisesta satumaailmasta. Playlogicin tuotos parodioi riemulla tunnettuja tarinoita ja pelejä. Pelaajat saavat valita hahmokseen yhden neljästä katkeroituneesta sankarista. Varastettua puurokattilaa lähdetään metsästämään varsin rauhallisissa merkeissä, mutta satumaisen värikkäät maisemat saavat nopeasti punaisen kasteen, kun pelaajan tielle astuneet tukkijätkät silvotaan palasiksi vauhdikkaissa taisteluissa.
Kehittäjät ylpeilevät Fairytale Fightsin verisyydellä estoitta. Ympäristöistä irtoaa aseiksi viivoittimia, kirveitä ja eksoottisempia tappovälineitä, joilla viholliset voi pistää kirjaimellisesti paloiksi tattia heiluttelemalla. Piruparat voi myös työntää turmioonsa esimerkiksi pyörivän silppurin syleilyyn. Onnistuneista hyökkäyksistä palkitaan häiritsevän suurella lähikuvalla, ja lahtausmittarin täytyttyä pelaaja saa luvan silpoa vastustajiaan entistäkin huolellisemmin. Taistelun tauottua sankarit liukuvat iloisesti verilätäköissä.
Ensimmäisen neljän tason perusteella Fairytale Fights ei ole monimutkainen peli. Tyylillisesti se tuo mieleen brittiläisen Raren tuotteet. Tarinaa kuljetetaan lyhyillä tekstipätkillä ja välinäytöksillä ilman puhuttua dialogia. Seikkailu etenee pääasiassa sivulta kuvatussa putkessa, joka ei anna tilaa tutkimusretkille. Välissä eteen tulee pomotaisteluita, eikä niissäkään hurmetta tai kummallisuuksia säästellä. Koitos saattaa koostua esimerkiksi miekkakalojen viskomisesta jättiläismajavan suuhun. Mättämisen ohessa väistellään sirkkeleitä ja muita tappavia esteitä. Kun kuolon kylmä koura korjaa pelihahmon, jatkuu toiminta nopeasti ilman takapakkia.
Yksin seikkaillessa jää kaipailemaan syvällisempiä toimintoja, vaikka suoraviivainen hakkaaminen alkoi kieltämättä tuntua kieron palkitsevalta. Neljän pelaajan yhteistyötilaan en ehtinyt vielä tarkemmin kajoamaan, mutta jo nähdyn perusteella voi helposti uskoa, että Fairytale Fightsin koukku on moninpelissä. Hieman Castle Crashersia muistuttava kaoottinen häslääminen saa uusia ulottuvuuksia, kun kaverilta saattaa huitaista pään irti – ihan vahingossa tietenkin. Oman vivahteensa pelitapahtumiin antavat muun muassa happoputelit, joita juomalla hahmo oksentaa syövyttävää nestettä vierustoverien niskaan.
Visuaalisen ulosannin perusteella ei välttämättä arvaisi, että Fairytale Fights pyörii kaljuista avaruusjääkäreistä tunnetulla Unreal Engine 3:lla. Toimiva teknologia on pantu pelissä onnistuneesti ennennäkemättömään käyttöön. Taustamaisemissa viljellään hauskoja yksityiskohtia, eikä paljon puhutusta tuhotusta kauneudesta ole tietoakaan. Ristiriitaisen satumaista tunnelmaa tuetaan seesteisellä kitaranäppäilyllä.
Esikatseluversiossa oli vielä joitakin ongelmia, jotka toivottavasti huomataan paikata lopulliseen tuotteeseen. Esimerkiksi tarkempaa liikkumista vaativat osiot aiheuttivat turhia kuolemia, kun hahmon sijainti suhteessa ympäristöön ei pysy aina selvänä. Lopputuloksen kannalta oleellisempaa on kuitenkin pelin tarjoama vaihtelu. Mikäli ympäristöt pystyvät antamaan virikkeitä koko kahdeksantuntisen seikkailun ajan ja huumoria uskalletaan tuoda vielä vahvemmin esille, voi lokakuussa olla luvassa hulvattomia moninpelisessioita Fairytale Fightsin parissa.
Fairytale Fights julkaistaan Xbox 360:lle ja PlayStation 3:lle 23. lokakuuta.
