Clock Tower Rewind
Alkujaan Super Nintendolle julkaistu kauhupeli Clock Tower on Dario Argenton elokuville kumarteleva point-and-click-seikkailu, joka herätti aikanaan pahennusta hurmeisen väkivallan ja lohduttoman ilmapiirinsä ansiosta. Vaikka niin Super Nintendo- kuin PlayStation -versiot myivät kohtuullisen hyvin, lajityyppinsä pioneeri jäi kuitenkin nopeasti Resident Evil -sarjan jalkoihin. Vuosien varrella se on kuitenkin kerännyt vahvan fanikunnan ympärilleen, jotka muistelevat tönkköä selviytymiskauhua lämmöllä.
Limited Run Gamesin julkaisu ei siis edes yritä muuttaa jo hyväksi tunnettua tuotetta. Clock Tower Rewind on lähestulkoon sama peli, joka nähtiin melkein 30 vuotta sitten, mutta uusille tulokkaille on tarjolla päivitetty Rewind-pelimoodi, joka helpottaa elämää muutamilla nykyajan parannuksilla. Näitä ovat esimerkiksi rahtusen intuitiivisemmat ohjausmekaniikat, paremmat tallennusmahdollisuudet, sekä mahdollisuus kelata nimensä mukaisesti tarinaa taaksepäin, kun kuolema yllättää.
Rewindia testatessa pari asiaa yllättää kerta toisensa jälkeen. Ensimmäinen on se, miten upeasti pelin käsinkosketeltava tunnelma on säilynyt kaikkien näiden vuosien jälkeen. Pikseligrafiikat ovat toki vanhentuneita, mutta tästä huolimatta Clock Tower Rewind on ahdistava kokemus jopa nykypäivänä. Tarinan päähenkilöllä, Jenniferillä, ei ole mitään keinoja taistella häntä jahtaavaa murhaajaa vastaan. Ovat eivät pitele pahista kauaa, ja ainoa keino selviytyä on juosta henkensä edestä niin kauan, että saa edes hetken hengähdystaukoa jossain päin kartanoa. Nerokas pelisuunnittelu pitää pelaajan jatkuvasti varpaillaan. Jokainen huone antaa vain pienen hetken aikaa tutkia sen salaisuuksia, kunnes on aika siirtyä eteenpäin ja toivoa, ettei seuraavan oven takana odota noutaja.
Clock Tower Rewindia elävöittävät myös uudet välianimaatiot, sekä Silent Hill -sarjasta tutun Mary McGlynnin esittämä tunnusmusiikki. Demossa nähdyt päivitykset ovat kauttaaltaan laadukkaasti toteutettuja ja onnistuvat juuri siinä, missä hyvän remasterin pitäisikin onnistua. Ne tuntuvat siltä kuin ne olisivat aina kuuluneet tähän peliin.
Clock Tower Rewindilla ei ole vielä virallista julkaisupäivää, mutta Limited Run Games lupailee sitä loppuvuodeksi kaikille konsoleille ja PC:lle.
Gex Trilogy
Toinen demotuista peleistä on ihan kehityksensä alkupäässä ja testaamani versio oli hyvin aikainen Gamescomia varten tehty alfa-versio. Tästä huolimatta Gex Trilogy muistutti heti siitä, miksi vanhojen pelien kuratointi on niin tärkeää. Asenteiltaan ja vitseiltään auttamattomasti vanhentunut tasohyppely on yhä alansa merkkiteoksia, jonka pariin on ilo palata.
Alun perin vuonna 1995 julkaistu Gex oli Crystal Dynamicsin suora vastine Super Mario 64 ja Crash Bandicoot -peleille. Tasoloikat alkoivat vähitellen siirtyä pois kaksiulotteisista perinteistä, ja Crystal Dynamicsin tuottajat katsoivat ihmeissään, kun Nintendo ja Naughty Dog esittelivät uusinta teknologiaa vuoden 1997 E3-messuilla. Crash Bandicootissa oli villejä innovaatioita sen suhteen, mitä PlayStationista saatiin irti, ja Super Mario 64:ssä puolestaan oli huimia avoimia maailmoja, joita ei oltu nähty ennen. Gexin tarkoitus oli yhdistää nämä humoristiseen seikkailuun, joka samalla irvaili ison budjetin toimintaelokuville.
Mukaan palkattiin The Simpsons -sarjasta tuttu käsikirjoittaja Rob Cohen, joka kirjoitti pääosan liskolle sadoittain nasevia heittoja ja vitsejä, sekä löyhän tarinan, joka yhdisti erilaiset elokuvaviittaukset toisiinsa. Gex: Enter the Gecko julkaistiin alkuvuodesta 1998 ja heikoista arvosanoista huolimatta siitä tuli tarpeeksi iso hitti, että sille tuotettiin vielä yksi, entistä roisimpi jatko-osa.
Muutamaa vuosikymmentä myöhemmin, Gexin huumori on auttamatta vanhentunutta vuosituhannen vaihteen tökeröintiä. Sen vitseille nauraa puoliksi siksi, koska niistä tunnistaa parodian kohteen, ja puoliksi sen vuoksi, että toinen vaihtoehto olisi itkeä sen huonoudelle. Onneksi itse pelattavuus tuntuu yhä hauskalta. Kentät ovat yllättävän suuria, jopa nykypäivän mittapuulla. Niistä näkee, että 90-luvun lopulla kehittäjät vielä yrittivät löytää tapoja kertoa pelaajille, mihin heidän pitäisi mennä seuraavaksi. Mutta tästä huolimatta löytämisen ilo ei kertaakaan katoa pelisession aikana. Sen sijaan jokaisen keräilyesineen löytämisestä tulee pieni obsessio kuten Super Mario 64:n kanssa konsanaan.
Gex Trilogy hyödyntää Clock Tower Rewindin lailla Limited Run Gamesin Carbon Engine -alustaa. Sen suurimmat päivitykset kohdistuvat ruudunpäivityksen parantamiseen, joka oli alkuperäisessä pelissä parhaimmillaan heikkoa. Muista päivityksistä ei vielä hiiskuta, sillä trilogian julkaisua saadaan odottaa vielä pitkälle ensi vuoteen. Hyvin aikaisessa vaiheessa olevaa remasteria on kuitenkin jo nyt ilo pelata, vikoineenkin.
Gex Trilogy julkaistaan kaikille konsoleille ja PC:lle vuonna 2025.