Gears of War 2:n uudet taistelukentät

Gears of War 2 sai ensimmäisen karttapakettinsa monien yllätykseksi jo joulukuun puolivälissä. Noin kymmenen euroa kustantava Combustible Map Pack koostuu kolmesta kentästä: ränsistynyt Flood, epäsymmetrinen Fuel Station ja PC:ltä tuttu Gold Rush. Uusien karttojen pelaaminen rajoittuu ainakin toistaiseksi yhteen playlistiin, joka tulee näkyville laajennuksen ostamisen jälkeen.

Tuoreet ympäristöt eivät poikkea pelin hyväksi todetusta kaavasta massiivisesti, vaikka Flood yrittääkin säikytellä pelaajia. Kyseinen kenttä sijoituu Locustien upottamaan raunioituneeseen kaupunkiin, joka on vajoamassa syvälle nesteeseen. Kulissit ovat siis todella mahtipontiset, mutta niillä on samalla myös pelillinen merkitys. Keltainen imulsioneste peittää nimittäin alleen uusia alueita pikku hiljaa matsien edetessä. Imulsiossa pulikoiminen ei ole terveellistä miehekkäimmälle Gears-karjulle saati rumimmalle Locust-soturille, joten taistelutantereen pieneneminen ajaa pelaajat liikkumaan.

Tehosteen vaikutus rajoittuu kuitenkin vain tiettyihin pelimuotoihin, mikä on sinänsä loogista: kukaan tuskin haluaisi pelata kukkulan kuningasta, jos tietäisi aloitusalueen olevan muutaman minuutin kuluessa tappavan nesteen valtaama. Näissä tietyissä pelimuodoissa pienenevä alue luo mielenkiintoisen yllätyselementin katkomalla reittejä ja pakottamalla väijyjiä ulos koloistaan. Loppujen lopuksi ideaa ei ole ehkä viety tarpeeksi hyvin loppuun saakka, sillä sen todelliset vaikutukset jäävät varsin pieniksi. Suuri osa tappomatseista päättyy, ennen kuin mitään ehditään edes huomata.

Floodin kranaatinheittin tarjoaa kelpo keinot hyvistä asemista puolustautumiseen.

Raunioituneet rakennukset ja harmaa ympäristö saavat Floodin tuntumaan aluksi hieman sekavalta kartalta, mutta muutaman matsin ja pienen tutkiskelun jälkeen se paljastuu Gears of Warille ominaisesti varsin yksinkertaiseksi kokonaisuudeksi. Kenttä koostuu käytännössä kahdesta osasta: kehästä ja sen keskelle jäävästä maapläntistä. Pelaajat aloittavat tavallisesti ympyrän kaarelta, jota pitkin voi edetä suoraan vihollisten aloituspaikalle. Kehältä voi poimia mukaansa lähinnä kranaatteja ja käsiaseita.

Toisen vaihtoehdon tarjoavat kaksi sisäänkäyntiä kentän keskiosaan, jonne varsinainen aseistus on sijoiteltu. Kentän korkeimmalta ja näkyvimmältä paikalta voi käydä noutamassa kierroksesta riippuen kranaatinheittimen tai Hammer of Dawnin, jotka luovat hyvät mahdollisuudet leiriytymiselle ja painostavalle tulelle. Alempaa, sisäänkäyntejä lähempää voi puolestaan poimia joko Boomshotin tai jousipyssyn, joiden avulla hyökkäysyritykset helpottuvat huomattavasti.

Kokonaisuutena Flood tarjoaa varsin mielenkiintoisen taisteluympäristön, joskin kierrokset tapaavat tappomatseissa mennä liian usein järjettömäksi kranaatinheittimellä tulittamiseksi. Sotasuunnitelmille tarjotaan kuitenkin mukavasti vaihtoehtoja, eikä imulsioelementin vaikutusta sovi aliarvioida.

Tankki täyteen toimintaa

Fuel Station erottuu puolestaan hieman tavallisten Gears of War 2 -karttojen joukosta epäsymmetrisellä asettelullaan. Kentän hallitseva elementti on luonnollisesti bensa-asema, jonka katolle voi edetä kahta reittiä: joko takakautta portaita pitkin tai sisältä hissiä käyttämällä. Katto tarjoaakin liekinheittimineen erinomaisen väijymispaikan, jonne on hankala rynnäköidä jalan. Ongelmaan tarjotaan onneksi yksinkertainen ratkaisu, sillä kartan vastakkaiselle puolelle sijoitettu kranaatinheitin tekee nohevan taistelijan käsissä nopeasti selvää epätoivoisista erämiehistä. Kartan tasapaino nojaakin vahvasti tähän kahtiajakoon. Jos jompikumpi joukkue saa molemmat asemat haltuunsa, on vihollisille tiedossa kylmää kyytiä.

Lisää jännitystä taisteluihin luovat aseman liepeillä lojuvat ajoneuvot ja bensatankit. Räjähdysherkkiä esineitä voi yrittää hyödyntää taktisesti, mutta niitä ammuttaessa kannattaa muistaa, että räjähdykset vahingoittavat niin omia kuin vainolaisiakin. Aseman katoksen alle, bensahanojen viereen on sijoitettu houkutuslinnuksi konekivääri.

Fuel Stationin kranaatinheitin on omiaan yli-innokkaiden Katto-Kassisten hillitsemiseen.

Fuel Stationin erikoisuuksiin kuuluvat myös vaihtelevat aloituspaikat, joista on olemassa kaksi erilaista yhdistelmää. Ensimmäisessä variaatiossa toinen joukkueista aloittaa bensa-aseman takaa ja toinen kranaatinheittimen lähettyviltä, jolloin taisteluasemat jaetaan välittömästi. Toinen vaihtoehto heittää pelaajat vastakkaisille puolille karttaa niin, että kummallakin tiimillä on ainakin periaatteessa mahdollisuus valita taktiikkansa.

Kartan asettelu suosii erityisesti Hordea, sillä huoltoaseman katolle on kiva asettua taloksi. Tekoälyn ohjaamat hirvitykset kärsivät ikävästä hissikammosta, joten portaiden vahtaaminen riittää. Räjähtävät ajokit kannattaa säästää myöhempiin aaltoihin, jolloin niiden avulla voi hillitä kauempaa rynniviä vihollislaumoja. Kriittisimmästä aseistuksesta huolehtii katolle ilmestyvä liekinheitin, joka antaa enemmän kuin tarpeeksi tulivoimaa kiivaimpien lähentelijöiden hillitsemiseen. Etäisimpiä könsikkäitä voi kurittaa hyvin keskitetyllä kivääritulella laitojen yli.

Kultaryntäys kuningattaren puolesta

Karttapaketin kolmas osanen eli Gold Rush edustaa Gears of Warille tyypillisintä antia. Imulsionporauslautalle sijoittuva kenttä on tuttu PC-versiota jauhaneille. Rakenteeltaan kartta tuo suoraviivaisuudessaan mieleen Gridlockin, sillä joukkueet aloittavat samaan tyyliin vastakkaisilta puolilta kenttää. Keskialueelle edetessä on tehtävä valinta: mennäkö ylä- vai alareittiä. Alakerrassa tarjotaan enemmän liikkumavaraa sekä räjähtävämpiä aseita, sillä mukaansa voi poimia kranaatinheittimen tai Boomshotin sekä kranaatit. Yläparvella tarjolle on asetettu käsiaseiden ohella tarkkuuskivääri tai jousipyssy. Mitään ei anneta siis ilmaiseksi.

Aseiden lähettyville muodostuu mielenkiintoisia taisteluita, kun suojaa tarjotaan riittämiin. Kerrokset ovat vain osittain päällekkäin, joten yläosaston janttereilla on pienoinen mahdollisuus niitata alapuolen superaseen tavoittelijat hallitulla tulenkäytöllä. Toisaalta kranaatinheittimellä voi kauhaista kunnon annoksen jääpaloja yläparvella kekkuloivien taistelijoiden hattuihin.

Gold Rush istuu luonnollisimmin tappomatseihin, sillä ramppaaminen aloituspaikalta taistelujen ytimeen alkaa muulloin rassata sotureiden jalkoja ja mieliä. Kartta tarjoaa veljiensä tavoin hyvät mahdollisuudet intensiiviselle toiminnalle, josta Gears of War tunnetaan. Combustible Map Pack on kautta linjan laatutuotantoa, mutta rahahanoja pidättelevätkin täysin muihin seikkoihin liittyvät dilemmat.

Gold Rushin alakerran asekoroke toimii taistelumagneettina vähän samaan tapaan kuin Gridlockissa.

Karttapaketin julkaisu tulee turhan aikaisin Gears of War 2:n elinkaaressa, kun peli tarjoaa jo suoraan pakasta vedettynä kymmenen kenttää sekä viisi ylimääräistä ilmaisen Flashback Map Packin sisältäänä. Kahdeksantoista taistelutannerta on varsin tässä vaiheessa varsin kunnioitettava saldo. Kaksi tuoretta ja yksi PC:ltä anastettu kartta eivät vielä onnistu antamaan suurimmalle osalle pelaajista tarpeeksi vastinetta kymmenelle eurolle.

Major Nelsonin julkaisemat aktiivisuuslistat puhuvat myös karua kieltään. Gears of War 2 on pudonnut neljänneksi Halo 3:n ja Call of Duty -sarjan kahden nuorimman vesan taakse. Pelaajakato johtuu osittain varmasti omaperäisestä pelimekaniikasta, mutta syyttävä sormi hakeutuu väkisin kohti Epic Gamesin koodareita. Seuranhakujärjestelmä jää selvästi jälkeen kilpailijoista. Pahimpiin toimivuusongelmiin on ehditty jo reagoida, mutta jäljelle jäävät vielä toimintaa häiritsevät bugit ja ajoittain karmaiseva verkkoviive. Kyseiset epäkohdat tulevat sitä selvemmiksi, mitä tiiviimpään tahtiin peliä jauhaa.

Kun kaikki toimii sujuvasti, Gears of War 2 on sitä itseään – taktista ja intensiivistä toimintaa, joka saa adrenaliinin välittömästi virtaamaan ja jokaisen tapon tuntumaan eeppiseltä. Bugeista voidaan päästä eroon tulevilla päivityksillä, mutta verkkoviiveen korjaavaan päivitykseen on paha uskoa, sillä ongelmat kumpuavat syvältä infrastruktuurista, jolle peli on rakennettu. Joidenkin virheiden kanssa on luultavasti vain pakko oppia elämään, jos haluaa Cole Trainin miehisestä seurasta nauttia – ja kukapa ei haluaisi.