Halo 3: ODST tarjoaa tuoreita sävelmiä

Uutta peliä odottaessa mietitään harvoin, miltä tuleva musiikkiraita mahtaa kuulostaa. Bungie tekee poikkeuksen tässä suhteessa, sillä studion uuden pelin lähestyessä huomio kiinnittyy yleensä ensimmäisenä juurikin äänimaailmaan. Se vaikuttaa kiistattomasti tunnelman luomiseen ja sitä kautta muuhun pelikokemukseen. Halo-trilogian ikoniset soundtrackit ovat keränneet kunnioitusta pelialan ulkopuolellakin, eikä Combat Evolvedin päävalikoissa hyräilevien munkkikuorojen tunnistaminen tuota Xbox-pelaajille vaikeuksia.

Suurin kiitos Halo-musiikin menestyksestä ja suosiosta suunnataan yleensä yhdelle miehelle, Martin O’Donnellille. Takatukallaan ihastuttanut säveltäjämies työskenteli yli kymmenen vuotta elokuvien ja mainosten parissa ennen pelialalle siirtymistä. ”Martyn” käsialaa ovat muun muassa muinaiset Flintstones Vitamins -mainossävelmät. Vuosituhannen lopulla pelit alkoivat kuitenkin kiinnostaa häntä yhä enemmän. Debytoituaan Rivenin ääniraidalla O’Donnell alkoi tehdä yhteistyötä Bungien kanssa. Hän siirtyi kokonaan studion palkkalistoille vuonna 2000, vain kymmenen päivää ennen kuin Microsoft nappasi yhtiön omistukseensa.

O’Donnellin täysipäiväinen työ Bungien leivissä vaikuttaa merkittävästi ääniraitojen laatuun, sillä näin hän pääsee mukaan kehitysprosessiin alkumetreiltä lähtien. Halo-musiikin saama suosio puolestaan pönkittää Martyn asemaa studion sisällä, mikä antaa hänelle vaikutusvaltaa pelien muihin osa-alueisiin, kuten esimerkiksi tarinaan. Poliittisesti konservatiivisen säveltäjän meriitteihin kuuluu muun muassa erään suositun hahmon kuolema Halo-trilogian päätösosassa.

O’Donnell ei luonnollisesti vastaa yksin koko Bungien audiotuotannosta. Hänen kanssaan tekevät tiivistä yhteistyötä vanha kumppani Michael Salvatori ja äänisuunnittelija Jay Weinland. Tiimille ei satele pelkkiä kiitoksia, sillä peleistä puuttuvat tyystin säädettävät ääniasetukset. Oman musiikkiraidan soitattaminen puolestaan vetää kaikki peliäänet hiljaiseksi tylyn varoituksen saattelemana.

Halo Wars OST Halo Warsin ääniraidasta vastasi Ensemble Studiosin oma Stephen Rippy. Strategiapelin musiikkiosasto lainailee Bungien teoksista tuttuja melodioita, erityisesti pääteeman munkkikuoro ja pianointro tuovat mieleen Halo 3:n äänimaiseman. Tyylillisesti Halo Wars poikkeaa kuitenkin selvästi emosarjasta. Ääniraita sisältää paljon rauhallista tunnelmointia ja futuristisia elektronisia soundeja, mikä sopii hyvin strategiapelin hitaampaan rakenteluun ja puuhasteluun. Rippy ei kohoa O'Donnellin kanssa samoihin epiikan sfääreihin, mutta hänen ei tarvitse lainkaan hävetä kädenjälkeään. Nykyään Rippy työskentelee monien muiden entisten ensembleläisten tavoin Bonfire Studiosilla.

Halo 3: ODST:tä mainostettiin monella tasolla uutena kokemuksena, myös ääniraidan osalta. O’Donnell lupasi useampaan otteeseen, ettei hän halunnut enää kierrättää tuttuja teemoja. Näin moni vanhoista elementeistä, kuten esimerkiksi hyräilevät munkit, saivat luvan lähteä – ainakin suurimmaksi osaksi. Tuloksena on tunnelmallinen ja sarjan kannalta tuore ääniraita, joka kestää kuuntelua pelikokemuksesta irrallisenakin. ODST:n Official Soundtrack eli OST rakentuu Halo 3:sta tuttuun tyyliin pelitapahtumia mukaillen. Musiikki on järjestetty kahdelle levylle kokonaisuuksiin, jotka kuvaavat suurin piirtein yhtä ympäristöä, tasoa tai tiettyä tilannetta. Näin helljumper-kuomien seikkailun fiilikset voi käydä läpi hyvin myös ääniraidan kautta jälkikäteen.

Levyiltä aistii pelikokemuksen kannalta oleellisen kahtiajaon. Rookien öiset seikkailut kuvataan kaihoisilla, jazz-vaikutteisilla melodioilla, jotka poikkeavat tyyliltään ja soundiltaan niin selkeästi aikaisemmista, että ne tuntuvat jopa hieman irrallisilta suhteessa pelitapahtumiin. Tunnelma pimeässä kaupungissa taistellessa onkin varsin surrealistinen, kun äänimaailmaa hallitsee hidastempoinen pianosoitanto ja salaperäisyyttä maalailevat yksinkertaiset soundit. CD-levyltä nautittuna tunnelma pimeästä yksinäisyydestä välittyy varsin hyvin kotisohvalle. Takaumapätkien aikana kuullaan mahtipontista, adrenaliinipitoista rummutusta ja sähköisen jännittävää kitaranäppäilyä, jotka tuovat esiin militaristisia teemoja. Tämä on osittain tuttua aikaisemmista osista, mutta ODST:ssä ne saavat tarinan luonteen ansiosta enemmän tilaa.

O'Donnell tiimeineen käyttää tätä äänimaailman kontrastia tehokkaasti hyödykseen kerronnallisena työkaluna. Toiminnantäyteisen sodankäynnin jälkeen siirtyminen pimeille kaduille iskee kertaluokkaa kovemmin, kun samalla musiikillinen tyylisuunta muuttuu täysin. He ovatkin säveltäneet takaumia seuraavia lyhyitä kohtauksia varten erityiset teemat: "Deference for Darkness", "Aslphalt and Ablution" ja kumppanit auttavat maalamaan kuvaa New Mombasan synkästä yksinäisyydestä ja öisten tapahtumien takana piilevästä mysteeristä.

Tekniikka toimii ihmeellisen hyvin myös puhtaasti ääniraidalta koettuna. Kahden tyylin erot korostuvat erityisesti soundtrackin lyhyempien kappalekokonaisuuksien ja puuttuvien lataustaukojen ansiosta. Toisen levyn loppua lähestyttäessä käy ilmi, että pelitapahtumien kaksi erillistä suuntaa on sulautumassa yhteen aikajanojen mukana. Käännös tapahtuu Skyline-sävellyksen jälkeen, kun ODST-ryhmä on saanut rivinsä kasaan. Äänimaailman valtaa samalla hidastempoisempi tunnelmointi. Kitarat ja rummut palaavat kuvioihin oikeastaan vasta kliimaksin lähestyessä ja lopputekstien rullatessa ruudulla.

Trailereista tuttu "Finale" kokoaa varsin hyvin yhteen äänimaailman kaihoisuuden ja toisaalta rumpujen tuoman tykytyksen voitokkaaseen fanfaariin. Lopulta vuoron saa yksinäinen munkkikuoro. Kuuntelija tajuaa viimeistään tässä vaiheessa, kuinka suuresti ODST eroaa audiopuolen kannalta edellisistä peleistä. Kuorojen hyräily liittyy vahvasti nimenomaan forerunner-muukalaisiin, joiden rooli tarinassa jäi marginaaliseksi.

Pelin ja soundtrackin loppupuolella käy mainiosti ilmi Halolle tyypillinen sävy äänimaailmassa. Se sisältää osittain surullisia sävelmiä, ihmetyksen tunteita ja voimakasta sotameininkiä, mutta koskaan se ei taivu uhkaavan tai painostavan puolelle – ei edes maailmanlopun lähestyessä. Floodin jättäminen takavasemmalle korostaa eroavaisuuksia.

Painostavan tunnelman puuttuminen ei tee ääniraidasta heikkoa. Se välittää hyvin Halon toivo- ja väririkasta maailmankuvaa. ODST:n soundtrack on kokonaisuudessaan kevyempi kuin edeltäjänsä, eikä se sisällä yhtä raskaan eeppisiä sävelmiä. Se kuulostaa ennen kaikkea tuoreelta uusien teemojensa ansiosta. Kuuntelun jälkeen jää kaipaamaan avausosasta tuttuja vahvoja, tunnistettavia sävellyksiä. Osittain ääniraidan vaikutusta pehmentää selkeiden tarinallisten kohokohtien puuttuminen. Toisaalta tuplalevyn julkaiseminen käytännössä laajennukseksi luokiteltavasta pelistä on saavutus sinänsä.

ODST:n ääniraita osoittaa, että Bungien säveltäjätiimi haluaa kokeilla uusia kikkoja myös vanhan pelisarjan asettamien raamien sisällä. Halo: Reachin kohdalla lähtökohdat ja taistelun lopputulos tiedetään ennalta, joten on mielenkiintoista kuulla, millaista tunnelmaa musiikkiraidalla lähdetään rakentamaan. Ensimmäisessä trailerissa äänimaailmaa hallitsevat militaristinen rumpujen pauke ja aavistuksen aikaisempaa synkemmät sävyt. Kun mietitään Reach-planeetan tylyä kohtaloa, lienee loogista odottaa myös Halolle tyypillisen kaihoisia sävelmiä, joista lopun venyvät viuluvedot antavat ensimakua. Ainakaan laatutason laskemisesta ei ole mitään merkkejä havaittavissa.