Halo 3: ODST -kampanjakatsaus, osa I

Halo 3: ODST käynnistyy näiden alkusanojen jälkeen sarjan muiden pelien tapaan avaruudessa. UNSC:n Say My Name -risteilijän ”helvetin odotushuoneessa” ODST-ryhmä valmistautuu tulevaan operaatioon. New Mombasan -kaupungin yläpuolella leijailee covenant-tukialus. Lempinimen ”helljumper” ansainneet ODST-sotilaat heittävät huulta silmäillessään tilannetta kuvaavaa hologrammia. Vitsailu saa uuden käänteen, kun ryhmänjohtaja ja mystinen naispuolinen ONI-kapteeni saapuvat paikalle. Juustoisten repliikkien lomasta voi aistia, että parin välillä on historiaa. Tarkempia mutusteluja aiheesta ei kuitenkaan ehditä suorittaa, sillä miehet käsketään valmistautumaan pudotukseen.

Odotushuoneen nurkassa nököttää ympäröivästä hälystä tietämättömänä, muista eristäytyneenä nimetön ja hiljainen sotilas. Kun kuvakulma siirtyy hänen perspektiiviinsä, huomaavat pelaajat nopeasti istuvansa laskeutumiskapselissa, valmiina putoamaan jalat edellä helvettiin. Epäilyttävän tutun lähtölaskennan jälkeen HEV-kapselit irrotetaan avaruusaluksen rungosta kohti maanpintaa. Kapteenin ja muiden ryhmäläisten välisestä keskustelusta käy kuitenkin ilmi, että suunnitelmiin tulee muutos, jonka pelaajakin voi havainnoida: muukalaisalus pakenee maapallon ilmakehästä avaruuden pimeisiin kolkkiin. Samalla kapselit leviävät ympäri kaupunkia Rookien menettäessä tajuntansa.

Avausnäytös sisältää kieltämättä kornia dialogia, mutta se tekee samalla monia asioita oikein. Pelaaja pääsee välittömästi näkemään keskeisimmät hahmot ja näiden välistä vuorovaikutusta. Myös Rookien eristäytynyt, ehkä jopa hieman mysteerinen rooli käy selväksi. Samalla valetaan pohjustukset ODST:n kahdelle merkittävälle juonikuviolle: kapteeni Daren mystiselle tehtävälle sekä hänen ja vääpeli Buckin väliselle suhteelle. Avaus onnistuu säväyttämään näyttävyydellään ja skaalallaan – tekniikan rajoituksista huolimatta. Tarkkasilmäiset voivat bongata muukalaisaluksen rinnalta Master Chiefiä kuljettavan Forward Unto Dawnin ja kaupungista maamerkkejä, jotka tulevat tutuiksi myöhemmissä tehtävissä.

Bungien tapana on sisällyttää peleihinsä vaikeustason mukaan vaihtelevaa dialogia. ODST:n kohdalla repliikit muuttuvat juuri avausnäytöksessä, kun Buck lausuu viimeiset sanat ennen pudotusta. Päätään pyörittelemällä puolestaan voi huomata tuntemattoman naisen kuvan kapselin seinällä.

Jalat maassa

Rookie heräilee kapselistaan kuusi tuntia pudotuksen jälkeen, keskeltä öistä kaupunkia. Kaukaisuudessa näkyvät kiertoradalle vievän hissin jäänteet, joita valaisevat ajoittaiset salamaniskut. Rookie ääntelee tuskaisesti pudottautuessaan alas katutasolle. Näin pelaajalle tehdään selväksi yksi ODST:n pelillisistä muutoksista: sotilaat saattavat olla tottuneet loikkaamaan jalat edellä helvettiin, mutta liian suuret pudotukset tekevät silti kipeää.

Ensimmäinen kosketus New Mombasan yöelämään on kenties pelin tunnelmallisin hetki. Pelaajalle ei anneta välittömästi ohjeita mennä sinne tai tänne, joten olo on harvinaisen yksinäinen. Laadukkaiden kuulokkeiden kera ihmetys välittyy erinomaisesti. Taivaalla välkehtivät salamat voi nähdä ja kuulla. Ympäriltä kaikuu vieno pisaroiden loiske. VISR-yönäkötila tuo kaduilla leijailevan sumun esille vihreästi värittyneenä. Näiden näkymien ja äänitehosteiden välissä soljuu Martin O’Donnellin musiikki, joka koostuu tässä vaiheessa oikeastaan puhtaasti ambienssista, tunnelmoivista efekteistä.

Pelaajalle tarjotaan aluksi hyvin rajattu alue kaupunkia. Rookien heräillessä kaksi covenant-kuljetusalusta tiputtaa vihollisjoukkoja partioimaan katuja. Salskeiden brute-sotureiden johtamat grunt-laumat hajaantuvat alueelle tasaisesti, joten pelaaja taistelee kerrallaan vain yhtä ryhmää vastaan. Ensimmäinen viholliskontakti ODST-miehen housuissa jännittää, sillä erityisesti brutet näyttävät nyt valtavan isoilta köriläiltä. Vaikeusaste vaikuttaa ensivaikutelmaan: Heroic-tasolla kultaiseen haarniskaan sonnistautunut brute-köriläs onnistui kaatamaan minut bruteshotillaan heti alussa. Herätys pakotti ottamaan kohtaamiset vakvammin, eikä vastaavanlaisia shokkitilanteita päässyt syntymään.

Joillekin alun avuttomuus ja pimeys aiheuttaa tarpeetonta hämminkiä, sillä missään ei kerrota, että pelaajan olisi edetäkseen listittävä kaikki viholliset. Kehittäjät ovat saattaneet haluta käyttää tätä tehokeinona uuden tunnelman korostamiseksi, mutta toisaalta nykyajan suoraviivaisten toimintapläjäysten maailmassa ratkaisu voi aiheuttaa sen sijaan turhautumista.

Öisiä kohtaamisia

Aseiden paukkeen vaiettua Rookie saa käytettäväkseen kartan ja tietokannan, joiden ansiosta eksyminen on suorastaan saavutus. Pelaajalle tarjotaan tästä lähtien kaikki tarvittavat vinkit oikean suunnan löytämiseksi. Aluksi New Mombasassa edetään tiukan ohjatusti, mutta kaupunki avautuu hiljalleen. Valtavasta, Liberty Cityn kaltaisesta avoimesta pelimaailmasta ei siltikään voida puhua.

Kaupungin kaduilla vaeltaa Ressu Redfordin sijaan vihollisjoukkoja. Ensimmäisen kohtaamisen tapaan pelaaja pääsee yleensä yllättämään vastustajansa. Lisäksi pienehköt vihollismäärät ja tilavat ympäristöt antavat usein mahdollisuuksia erilaisille lähestymistavoille: pelaaja voi esimerkiksi napsia katoilla väijyvät tarkka-ampujat heti alkajaisiksi pois pelistä tai yrittää juosta vaivihkaa vihollisasemien ohi. Avoimuus ja vaihtoehdot tekevät taisteluista tuoreita, mutta toisaalta konflikteista ei näin pääse kehittymään erityisen intensiivisiä puristuksia. Seesteisten yömaisemien tarkoituksena onkin toimia välisoittona toimintapitoisempien takaumaosioiden välillä. Kun hektinen tykitys saadaan päätökseen ja palataan Rookien saappaisiin, kohdataan käsikirjoitettu määrä vihollisia tunnelmallisen musiikin säestämänä. Nämä koitokset toimivat loivana laskuna yksinäisyyteen.

Taisteleminen jää öisessä kaupungissa odotettua vähemmälle. Kun pelaaja joutuu tallustelemaan pitkiäkin matkoja ilman viholliskontaktia, saattaa leuka irtaantua haukotteluun. Jos tunnelmaan pääsee käsiksi ja marssia siivittää sopiva musiikki, eivät nämä kävelyretket häiritse suuremmin. Öinen kaupunki on aivan erilainen paikka yksin, hyvällä äänentoistolla koettuna kuin meuhkaavien kavereiden kera nähtynä. Pelaajalle olisi silti voitu tarjota enemmän virikkeitä, jotta välisoitot eivät tuntuisi täytteeltä. New Mombasan symmetrisyys yhdistettynä pimeyteen ja harmaan metallisiin rakenteisiin saa ympäristön näyttämään aavistuksen tylsältä ja monotoniselta. Eri osioille haetaan hieman poikkeavaa ilmettä valaistuksen ja jo käydyistä taisteluista kertovan romun avulla, mutta kaduilla lojuu aina samanlaisia geneerisiä autoja.

Rakennusten seinillä näkyy mystisiä merkkejä, jotka voi huomata VISR-näkötilaa käyttämällä. Covenantin insinöörirodun jättämät jäljet kielivät heidän yhteydestään muinaisiin forerunner-muukalaisiin, jotka alun perin loivat kyseiset olennot. Autojen rekisterikilvet taasen sisältävät Reachin spartalaisten sarjanumerot ja muita toistaiseksi paljastamattomia lyhenteitä. Muuten New Mombasassa piilee vähän yllätyksiä. Siellä täällä lojuvien ruumiiden ja aseiden ohella rakennusten seinille on töhritty maagisia lausahduksia, joilla viitataan Halo-universumin tapahtumiin tai pelin juonikuvioihin. Korkeiden pilvenpiirtäjien kyljissä taasen komeilee kirjoista tutun Jotun-yhtiön mainoksia.

Vähemmän jumalainen näytelmä

Synkän New Mombasan mieluisin ajanviete taistelun ohella on audiologien kerääminen. Viimeistään Superintendent-tekoälyn ovelia vihjeitä – rahaa sylkeviä puhelimia, kummia kylttejä, riehaantuneita vauhtitöyssyjä ja poliisiautojen välkkyviä valoja – seuraamalla voi poimia matkaansa palasia kuunnelmasta, joka kertoo pääjuonen kanssa rinnakkain kulkevaa tarinaa. Kankea ääninäyttely voi tehdä audiologeista ikäviä kokemuksia, eikä jokaisella kappaleella ole välitöntä merkitystä kokonaiskuvalle. Kuunteleminen sopii kuitenkin mainiosti muuten tylsähköjen kuutamokävelyjen viihdykkeeksi. Lopullisesti audilogit ansaitsevat paikkansa, kun niiden yhteys päätarinaan selviää.

Kuunnelma kertoo erään Sadie-naisen tarinan juuri covenant-hyökkäyksen aikaan. Kun muukalaiset iskevät, hän haluaa pakenemisen sijaan värväytyä taistelemaan. Pelaajat pääsevät seuraamaan Sadien seikkailua kaaokseen vajonneessa kaupungissa. Matkalla hän on yhteydessä Superintendent-tekoälyn aliohjelmaan, jonka hänen isänsä loi vahtimaan tytärtään. Tarina liittyy pääjuoneen ja New Mombasan mysteeriin kriittisesti, sillä Sadien isä sattui löytämään maankamaraan kätketyn forerunner-laitoksen, Halo 3:sta tutun portaalin. Oman roolinsa näytelmässä saa myös pelin loppupuolella kohdattava insinööri.

Hämmentävintä oli huomata lukuisat viittaukset Dante Alighierin Jumalaiseen näytelmään. Pohjana koko kuunnelman viitekehykselle lienee ollut ODST-sotilaiden lempinimi – helljumper. Rookie pudottautui tovereineen siis helvettiin, jossa hänen oppaanaan toimii sopivasti tekoälyn Vergil-aliohjelma, kun taas Dantea johdatti vaelluksella samanniminen runoilija. Kuunnelma jakautuu kirjan helvetin mukaisesti yhdeksälle "kehälle", joilla käydään läpi tuttuja syntejä ehkä vähän teennäisestikin. Rookie törmää lopulta Dareen maanalaisen kompleksin yhdeksännellä tasolla, jonka ytimessä sijaitsee Saatanan vankilan sijaan yhtä jäinen kolo, Sadien ja pelaajan seikkailujen lopullinen yhtymäpiste.

Audiologien konsepti on tuttu muun muassa BioShockista sekä Halo 3:sta, jossa niiden virkaa toimittivat mystiset terminaalit. Kuunnelma on kuitenkin toteutettu paremmin kuin nuo kryptisiä viestejä viljelevät tekstikoosteet, joskin sisällön laadusta ja merkityksestä voidaan olla montaa mieltä mieltä. ODST antaa konkreettisen porkkanan audiologien metsästämiseen, sillä kaupungille avautuvista kätköistä voi poimia mukaansa vaikkapa tarkkuuskiväärin tai mönkijän. Mongoosen avulla liikkuminen helpottuu huomattavasti, mutta toisaalta mielenkiintoisempi pelialue olisi lisännyt kätköjenkin arvoa. Bungie hyödyntää tätä kerronnallista keinoa toivottavasti myös jatkossa, entistä paremmin toteutettuna tietenkin.