Kolikkopelihallien kiistaton kuningas oli aikoinaan SNK:n tekemä Metal Slug -sarja, jossa karskit - ja myöhempien jatko-osien ilmestyttyä myös kauniit - konkarit pelastavat maailmaa milloin kenraali Mordenin kätyreiden, milloin vihamielisten muukalaisten ikeestä. Klassisten esikuviensa (Contra päällimmäisenä) tapaan sarjan pelit tarjoavat nopeatempoista räiskintää, mutta samalla myös hurttia huumoria etenkin jatko-osiensa myötä.
Metal Slug 3 noudattaa tuttua linjaa Xbox Live Arcaden kolikkopelikäännöksien suhteen, eikä muokkaa sen enempää kuvallista antia kuin pelimekaniikkaakaan. Sarjakuvamainen ulkoasu on tosin HD-televisiostakin katsottuna ihan varteenotettavan näköistä ja ennen kaikkea sarjan henkeä noudattava. Laumoittain ilmestyvät viholliset ja hurmeiset kuolinorgiat nostattavat vanhan sarjan fanin huulet vienoon hymyyn. Tauoton tulitus ja luotien väistely on edelleen antoisaa puuhaa, mikä todistaa vain sen, etteivät yksinkertaiset, mutta hyvin tehdyt sivusta päin kuvatut räiskinnät ole edelleenkään kuolleet.
Ohjaus saattaa nykyisiin Arcade-räiskintöihin tottuneille tuntua kuitenkin vanhanaikaiselta, ja sitähän se kieltämättä onkin. Vasemmalla tatilla liikutetaan hahmoa, mutta ampuminen tapahtuu omasta napistaan, ei suinkaan toista tattia vemputtamalla. Samoin hoituvat myös tuiki tärkeät hyppääminen ja kranaattien nakkelu. Ohjaus iskostuu tosin nopeasti selkäytimeen, eikä moderneja vippaskonsteja jää edes kaipaamaan. Ainoastaan aavistuksen verran liian herkkä tatti aiheuttaa hieman narinaa, sillä lieväkin yläviistoon osoitettu painallus saa pelihahmon ampumaan suoraan ylöspäin.
Pelin viisi tehtävää ovat kiitettävän erilaisia toisiinsa nähden, vaikka pohjimmiltaan kaikissa mennäänkin vain A:ta rämpyttäen eteenpäin. Uutena lisänä aiempiin versioihin verrattuna Metal Slug 3:sta löytyy haarautuvat etenemisreitit, mitkä monipuolistavat pelikokemusta hieman samoista loppuvastuksista huolimatta. Lisäpiristettä vakavamielisiin räiskintöihin tuovat myös pelin moninaiset ajoneuvot sekä mielikuvitukselliset vastustajat (ja niiden aiheuttamat kuolinanimaatiot). Perustankin lisäksi pelaaja pääsee muun muassa ratsastamaan kamelilla ja norsulla, lentämään lentoreppu selässä sekä ohjaamaan sukellusvenettä. Zombien oksennuksen osuessa pelaaja muuttuu itsekin lähes kuolemattomaksi epäkuolleeksi, ja saapa pelaaja eräässä kentässä avuksi vaippapöksyisen ja pistoolia pyörittelevän apinan.
Metal Slug 3 menee loppumattomia jatkoja käyttäen yhdeltä istumalta nopeasti lävitse, mutta aitoa kolikkopelihenkeä noudattaen aikaa (ja hermoja) saa tuhlattua useammankin tovin. Aina jatkoja käyttäessä kaksi Euroa matkakassaan tiputtamalla koko perhe pääsee Bahamalle puolen vuoden välein, mitä voidaan käyttää verukkeena yömyöhään venyvissä teurastussessioissa. Saavutusten keräilijöille koko pelin läpäisy ilman jatkoja vaatiikin sitten jo lähes yli-inhimillisiä taitoja tai erittäin pätevää kanssapelaajaa, mistä kiitos kuuluu yleisen vaikeustason lisäksi pelin ylipitkän ja -vaikean finaalin. Onnekseen kahden pelaajan yhteistila toimii vaivattomasti ja pidentää myös peli-ikää. Lyhyet läpipeluusessiot toimivat hyvinä välipaloina kaveri-illoissa, ollen kuitenkin samalla se suurin syy, minkä takia pelin ostoa kannattaa tosissaan harkita. 800 pisteen arvoista pelikokemusta syö entisestään naapurikonsolille löytyvä Metal Slug Anthology, joka sisältää kaikki pelit yksissä kansissa, eikä juurikaan sen kalliimmalla.
