Rahalla saa
Kolmen jakson perusteella sarja on todellakin parempi kuin odotin. Se on toki tyhmä, yliampuva ja täynnä järjetöntä väkivaltaa, mutta karismaattinen pääpari sekä nopeita käänteitä sisältävä juoni voittavat katsojan puolelleen. Jonnekin lähitulevaisuuteen tai kehittyneeseen rinnakkaisuniversumiin sijoittuva Citadel kertoo samannimisestä vakoojaverkostosta, jonka tarkoitus on ohjailla valtioiden suhteita: ratkoa kriisejä, tukahduttaa terrorismia ja turvata sivilisaation arkea. CIA ja MI6 ovat lastenleikkiä järjestöön verrattuna. Jokaisella voimalla on kuitenkin vastavoimansa – ja niin on Citadelillakin.
Manticore-niminen salainen organisaatio iskee verkostoon eliminoiden sen lähes kokonaan. Samalla agentit Mason Kane (Richard Madden) ja Nadia Sinh (Priyanka Chopra Jonas) ajautuvat erilleen toisistaan sekä menettävät muistinsa aivolohkoon liitetyn implantin pyyhkiessä kaikki muistijäljet niin Citadelista kuin heidän henkilökohtaisista elämistään. Mutta kuten aina, menneisyyden haamut eivät pysy poissa ikuisuutta.
Kahdeksan vuotta myöhemmin agenttitaidoistaan tietämättömän Kanen perhe-elämä kokee suuren käänteen, kun entinen kollega Bernard Orlick (Stanley Tucci) saapuu pyytämättä ja yllättäen kertomaan totuuksia. Manticoren maailmanvalloitus on askeleen päässä, ja vain Kanen kaltainen eliittiagentti pystyy pysäyttämään järkyttävät suunnitelmat. Alkaa taistelu aikaa, muistoja sekä luottamusta vastaan. Salaisuuksien verhon takana on yllätyksien lisäksi monta puukotettua selkää.
Lupa tappaa
Mission: Impossible -elokuvasarjalta paljon lainaavassa teoksessa ongelmat ratkotaan voimankäytöllä, turhia kainostelematta. Toiminta on näyttävää ja ennen kaikkea viihdyttävää. Ajoittain jopa brutaaliksi menevää tarinankerrontaa rytmitetään kevyellä huumorilla, jossa Tuccin hahmolla on vahva rooli. Jos tarinaa pysähtyy ajattelemaan yhtään pidemmäksi aikaa, käsikirjoituksen rakoset ja epäloogisuudet alkavat näkyä. Miten Citadel-järjestöllä on tuhoutumisenkin jälkeen varaa ylläpitää hienostunutta teknologiaansa yllä? Miten palvelimet ja järjestelmät pyörivät kahdeksan vuoden jälkeen ilman ongelmia? Kuka on leikannut turvatalojen nurmikot ja imuroinut kartanot? Kysyn vaan.
Maddenia on huhuiltu usein seuraavaksi 007:ksi. Citadelissa hän pääsee tekemään Bond-roolinsa, kun taas valloittava Priyanka Chopra Jonas vakuuttaa viettelevänä agenttina. Pääpari pelaa lisäksi hyvin yhteen. Citadelin maailmassa liki kaikki tuntuu olevan mahdollista, sillä teknologia on erittäin kehittynyttä (mikä juttu läpinäkyvät näytöt ovat?) ja rikollisjärjestön varat ulottuvat syvälle hallitusten budjetteihin. Hahmotkin kestävät iskua ja osumaa normaaleja siviilejä enemmän. Myöskään poliisilla ei ole sijaa tässä universumissa, tai he ovat vain pieniä hidasteita John Wick -filmien tyyliin.
Ensimmäinen monista
Prime Videolla on suuret suunnitelmat uudelle nimikkeelleen: Citadel on ensimmäinen pala maailmanlaajuista kokonaisuutta, sillä sarja saa pian Italiassa ja Intiassa kuvatut rinnakkaisteokset, jotka kaikki sijoittuvat samaan tarinauniversumiin. Englanninkielisestä versiostakin on tilattu jo toinen kausi.
Kuudesta jaksosta koostuvan kauden ensimmäinen puolisko tarjoaa sopivassa suhteessa toimintaa ja juonittelua. Normaalisti ärsyttävänä tehokeinona käytetty muistinmenetys tuo mukavasti jännitettä tilanteeseen, kun osa hahmoista toimii toisten, mahdollisesti epäluotettavien ihmisten kertomusten perusteella. Kamera kääntyykin jokaisessa episodissa hetkittäin päälaelleen, aivan kuin kuvatakseen tilanteen epäluotettavuutta. Ohjaustyö tarjoaa tarpeeksi mielenkiintoisia ratkaisuja, jottei lopputulos tunnu liian tutulta ja turvalliselta agenttijännäriltä, joita striimauspalvelut ovat täynnä.
Citadel ei ole missään nimessä kovinkaan omaperäinen, mutta se tarjoaa juuri mitä lupaa: tiukkaa toimintaa ja kauniita ihmisiä eliminoimassa empatiakyvyttömiä pahiksia. Toivotaan, että tulevat jatkot – tai sarjat – eivät pudota palloa totaalisesti.
Citadel alkaa Prime Videolla 28. huhtikuuta kahdella jaksolla. Loput jaksot viikoittain.
