Risto Karinkanta
Pelatuissa tunneissa mitattuna vuoden paras julkaisu on ollut pitkään odotettu Victoria 3, joka on kerryttänyt itselleni jo yli 50 pelituntia Steamin höyrynpainemittariin – enkä ole vieläkään pelannut kokonaisuudessaan läpi yhtä kokonaista satavuotista ajanjaksoa. Teollistuminen ja belle époque vetoavat suuresti omiin kiinnostuksen kohteisiini. Sitä paitsi Skandinavian valtion on vihdoinkin aika ottaa paikkansa maapallon johtavana valtiona!
Indieskenessä ehdottomasti upein saavutus on FMV-peleistään tunnetun Sam Barlowin uusin julkaisu Immortality. Kunnianhimoinen elokuva- ja pelitaiteen rajapinnassa pyörivä julkaisu on todella upeaa ja vahvaa jälkeä, tarjoten elämyksen kaikensorttisille taide- ja pelinörteille.
PC-pelaajille eräs mielenkiintoisimmista uusvanhoista tuotoksista on Uncharted 4:n ja sen jatko-osan The Lost Legacyn yhteen paketoiva Uncharted: Legacy of Thieves Collection. Koko Uncharted-genre on tähän asti jäänyt pleikkapelaajien yksinoikeudeksi, mutta kiitos komponenttipulan saavat PC-pelaajatkin nauttia erinomaisesti toteutetusta käännöksestä.
Petri Kataja
Vuoden puolivälissä julkaistussa artikkelissamme (Vuoden parhaat pelit, sarjat ja elokuvat ovat tässä! Tai ainakin vuoden ensimmäisen puoliskon) uumoilin siihenastisen vuoden parhaan pelijulkaisun olevan Teenage Mutant Ninja Turtles: Shredder's Revenge -mätkintäseikkailu. Tuotos sai arviossamme/arviossani (klik) kehuja ihan syystäkin. Enpä tässä kohdin paljoa sen suurempia kohokohtia ole itse kohdannut.
Moni nimike on toki pelaamatta aina Bayonetta 3:sta ja Elden Ringistä lähtien, joten Turtles taitaa edelleen olla se voittaja. Mario + Rabbids Tears of Hope sentään on koettuna ja sehän on kyllä hitsinpimpulan viihdyttävä kokemus.
Tosin! Kumpi Turtles? Shredder's Revengen lisäksi markkinoille tuotiin myös toinen mutanttikilpparien julkaisu, joka sai niin ikään arviossamme/arviossani (klik) ylisanoja. Kyseessä on Teenage Mutant Ninja Turtles: The Cowabunga Collection, joka kokoaa yhteen 13 männävuosien Turtles-peliä. On Game Boy -toimintaa, 8-bittisen Nintendon klassikoita, on kolikkopelejä sekä Mega Drive -mätkettä.
Molemmat mainioita paketteja, eri tavoilla tosin. En näitä suurempia valopilkkuja tämän vuoden tarjonnassa ole näkevinäni, joten itse antaisin kruunun kilpikonnille. Jommallekummalle.
Jaakko Herranen
Vampire Survivorsia on tullut pelitunneissa mitattua tahkottua tänä vuonna eniten. Hämmentävän koukuttavaa ja yllättävänkin syvällistä mättöä, jonka pelaamista vain EI VOI LOPETTAA.
Stray jäi mieleen tietysti kissojen lisäksi ihanan miljöön ja tunnelmansa vuoksi. Sopivan mittainen pikkuseikkailu, joka jätti hyvän mielen.
Immortality oli nannaa leffafriikille, vaikka juoni olisikin saanut pysyä loppupeleissä enemmän jalat maassa. Silti, upeasti toteutettu elämys jonka pääosan näyttelijätär ansaitsisi Oscarin.
Lisää näistä KonsoliFIN Podcastin 200. juhlajaksossa, täällä.
A-P Kuutila
Teenage Mutant Ninja Turtles: Shredder's Revenge imaisi mukaansa ensipotkusta alkaen ja tulihan tuo veivattua kolme kertaa läpi. Huikea mättökokemus ja parhaat musat lähivuosiin! Toisena mieleeni putkahtaa vuoden yllättäjäksikin nimittämäni Powerwash Simulator, joka kasteli minut kauttaaltaan, mutta tulipahan paikat puhtaiksi!
Kolmantena täytyy mainita huikea eläintarhapeli Let's Build a Zoo, joka tuo mieleen takavuosien Theme Parkin ja muut vastaavat. On suorastaan lumoavaa katsoa, kuinka hullun tiedemiehen luoma possukäärme eli päärme pomppii aitauksessaan ihastuttaen tarhan vierailijoita.
Petri Leskinen
Nostan myös Immortalityn yhdeksi vuoden parhaista peleistä. Sen nerokas tapa paljastaa synkkää mysteeriä kietoo nopeasti mukaansa. Harvoin peleissä nähdään yhtä hienoa näyttelijätyötä tai ohjausta. Tietyt kohtaukset jäivät kummittelemaan mieleeni pitkäksi aikaa.
Eniten olen kuitenkin tuhlannut - näkökulmasta riippuen käyttänyt - aikaani Marvel Snapin parissa. Taktinen korttipeli on rikkonut jopa unirytmiäni, koska en malta lopettaa pelaamista. Mitä enemmän tosin olen kortteja lätkinyt, sitä monimutkaisempia komboja vastustajat ovat alkaneet heitellä. Jotkut alkavat olla jo jopa ärsyttäviä kikkailuja. Hieno ja koukuttava mobiilipeli, joka ei edes vaadi rahallista panostusta.
Toni Turunen
Mennyt vuosi on ollut yllättävän vaisu niin sanottujen superjulkaisujen osalta omalla kohdalla. Ykkössijasta ei ole kuitenkaan epäselvyyttä, vieläpä selvällä kaulalla: ei ole Joonatanin revikoiman Elden Ringin voittanutta. Souls-pelien ystävänä odotin kyseistä megajulkaisua ensimmäisestä trailerista lähtien, eikä into ole laantunut. Bandai Namco tekee juuri niitä asioita, mistä pidän eniten – valtavasti pelattavaa, keräilyn huumaa, innovatiivisia pomotaisteluita, vapauden tutkia avointa maailmaa ja mahdollisuuden pelata muiden kanssa. Puhumattakaan haasteesta, sen tuomasta turhautumisesta ja lopulta onnistumisen tunteista.
Sitten hieman yllättävämpi nimi: Tom Clancy's Rainbow Six Extraction on vuoden toiseksi pelatuin pelini. Kuten Risto arvostelussaan hienosti tiivistää: "Rainbow Six Extraction tarjoaa yllättävän vaikeaa, mutta mehukasta yhteistyötaistelua sopivan suppeissa kentissä". Rainbow Six -pelit ovat aina kiehtoneet allekirjoittanutta taktisuutensa ja yhteisöllisyytensä myötä, eikä tammikuussa 2022 ilmestynyt julkaisu tehnyt poikkeusta. Myös aikaisemmissa julkaisuissa on ollut mahdollisuus haastaa tekoälyvastustajia, mutta alien-teeman valitseminen oli oivallinen veto. Täydellä neljän hengen tiimillä on koluttu lukemattomia kertoja eri karttojen syövereitä, ja viikoittain vaihtuvat haastemissiot ovat nekin saaneet osuutensa. Hieno peli, kivaa yhteistä tekemistä.
Niko Lähteenmäki
Kissaseikkailu Stray ja ilomielinen Kirby and the Forgotten Land!
Tarja Porkka-Kontturi
Monen muun KonsoliFINin toimituksen jäsenen lailla yksi omista suosikeistani oli Teenage Mutant Ninja Turtles: Shredder's Revenge. Sen rinnalla tai jopa piirun vahvempana suosikkina keikkuu yhä Elden Ring, jota olin odottanut suunnattomasti, ja johon en ole vieläkään kyllästynyt saatika pettynyt. Indiehelmien helmimpiä olivat Stray, Tunic ja Cult of the Lamb. Rytmipelien ja uusien kokemusten tuojan kruunun nappasi mukavan raskas Metal: Hellsinger.
