Kaikki varmaan tuntevat pizzan jämistä alkunsa saaneen sankarin syntytarinan pääpiirteissään, joten jätetään alkuhämärät sikseen tällä kertaa. Otetaan sen sijaan aimo askel eteenpäin, aina ensimmäisen PlayStationin aikakauteen saakka. Mikä ihme on Pac-Man World?
Pelin taustalta löytyy yllättäen pohjoisamerikkalaista porukkaa japanilaisten sijaan. Projektia johti Namco Hometekin silloinen ohjaaja Bill Anderson, ja pääsuunnittelijana toimi muun muassa Soul Bladen ja Xevious 3D/G:n teossa mukana ollut Scott Rogers. Lisäksi säveltäjäksi saatiin kymmeniin peleihin musiikkia säveltänyt Tommy Tallarico, joka nykyisin tunnetaan Video Games Live -kiertueen vetäjyyden ohella Intellivision Amico -sekoiluistaan. Mutta se taas on kokonaan toinen tarina se.
Tuloillaan olevan Pac-Man-nimikkeen ensimmäinen prototyyppi paljastettiin joka tapauksessa E3-messuilla vuonna 1997. Projekti kantoi silloin nimeä Pac-Man Ghost Zone, ja se oli tarkoitus julkaista vielä samana vuonna. Lähestymistapakin oli kiintoisa: mystinen voima imaisee teini-ikäisen pojan Pac-Man-pelihallikabinetin sisään, jonka ansiosta pojasta itsestään tulee Pac-Man. Kun teemaltaan totuttua synkempää prototyyppiä esiteltiin Namcolle, eivät japanilaiset olleet kovin iloisia uudesta suunnasta. Niinpä projekti aloitettiin alusta seuraavana vuonna.
Euroopassa Pac-Man World: 20th Anniversary -nimeä kantava tasoloikkateos julkaistiin lopulta vuonna 2000 ensimmäiselle PlayStationille. Otsikoinnin mukaisesti nimike juhlisti Pac-Manin silloista 20-vuotista taivalta ja menestyi kohtalaisen hienosti niin myynnillisesti kuin arvioissakin. Itsekin muistelen Pac-Man Worldia lämmöllä, sillä kehittäjätiimi onnistui hienosti pitämään kenttäsuunnittelun loogisena ja kentät sopivan kokoisina sekä ympäristöiltään mielenkiintoisina. Lisäksi Pac-Manin ohjastaminen oli sopivan napakkaa, ja grafiikkakin aikaansa nähden sangen miellyttävän näköistä. Miten uusioversio suoriutuukaan urakastaan?
Syö, kunnes räjähdät
Pac-Man World Re-PAC ei lähde yrittämään mitään sirkustemppuja, vaan tuo PSX-kokemuksen nykykonsoleille graafisesti ja teknisesti päivitettynä ilman sen suurempaa lisäsisältöä. Pac-Manin on pelastettava ilkeän Toc-Manin sieppaamat perheenjäsenet ja matkattava läpi kuuden maailman, jossa kussakin on kolmesta viiteen kenttää läpikäytävänä. Kolmiulotteisissa loikkailukentissä päihitetään vihollisia ja ratkotaan pieniä pulmia. Keltaisen palleron liikekavalkadiin lukeutuu hyppy, kieriminen, "persliiskaus" ja heitettävät Pac-pisteet. Näiden ohella sankarillamme on rajallisesti käytössään lyhytkestoisia supervoimia. Näihin lukeutuu muun muassa metallipallo, jonka turvin pääsee veden alle käppäilemään kuin Super Mario 64:ssä konsanaan, sekä tietenkin kuolemattomuus, jolloin syödään kummitukset ja mahdolliset muut öttiäiset pois jaloista kuleksimasta.
Pelattavuuden osalta kaikki tuntuu luontevalta, sillä Pac-Man loikkii, pyörii ja syö yhtä sujuvasti kuin ennenkin. Musiikin kanssa Namco on sen sijaan sössinyt jotain. Sävellykset taitavat olla kirjaimellisesti alkuperäisiä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, koska ne kuulostavat paikka paikoin aika heikkolaatuisilta. Lisäksi biisiluupit ovat järjestään melko lyhyitä, joten pidemmissä kentissä ne ärsyttävimmät kappaleet alkavat tehokkaasti nakertaa mieltä. Luritusten joukosta löytyy onneksi muutama helmikin (erityisesti viimeisessä maailmassa), mutta se ei valitettavasti auta itseään toistavuuteen.
Joka kentässä on mahdollisuus päästä myös erilliseen sokkeloon keräämään kaikki keltaiset pisteet alkuperäisen kolikkopelin tyyliin. Klassikkopläjäykset toimivat hyvin loikinnan ohella, sillä ne tuovat kivasti vaihtelua seikkailemiseen. Pac Man World Re-PACin rytmitys toimii varsin mainiosti nykymittapuullakin.
Unitylla tehty tuotos on ulkoasullisesti onnistunut ja yltää Performance-tilassa aina 60 kuvan ruudunpäivitysnopeuteen saakka. Valitettavasti testattu Switch-versio ei saa teknisesti ihan puhtaita papereita. Käytännössä sulavin päivitysvauhti jää jatkuvasti saavuttamatta, ja täten nopeus pyörii noin 50–55 kuvan tienoilla. Resolution-tilassa siirrytään puolestaan 30 kuvan nopeuteen tasaisen ruudunpäivityksen kera.
Kelle tätä voi suositella?
Harmillista kyllä, väliotsikon kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Alkuperäisen teoksen ystävänä viihdyin Pac-Man World Re-PACin parissa mainiosti, sillä se on uskollinen lähdemateriaalilleen, modernisoiden kuitenkin riittävästi kokonaisuutta. Sisällöllisestikin loikkailu viihdyttää kiitettävästi noin kahdeksan tuntia kestävän läpipeluunsa ajan, ja bonuksena vuoden 1980 kolikkopelikin aukeaa vapaasti pelattavaksi lopputekstien jälkeen. Kauhean haastavasta tapauksesta ei voida kuitenkaan puhua, sen paljastavat seikkailun lopussa haltuun jääneet 60 lisäelämääkin. Joten missä ongelma piilee?
Ydinpulma lienee se, että Pac-Man World Re-PAC paljastaa vanhojen 3D-tasoloikintojen ikääntyneen huonommin kuin kaksiulotteisten vastaavien. Läpipeluun aikana tuli useamman kerran mieleen, että mikä oli vuonna 2000 siistiä ja originaalia, ei valitettavasti ole sitä enää vuonna 2022. Monet muut ovat tulleet karkeasti takaa rinnalle ja ohi kuin Kimi Räikkönen parhaina päivinään. Pac-Man Worldissa ei vain valitettavasti ole samaa ajatonta taikaa kuin esimerkiksi Super Mario 64:ssä.
Siispä tarjoan Pac-Man World Re-PACin teille pähkinänkuoressa: Jos alkuperäisteos on tuttu, ja haluat saman kokemuksen päivitettyjen grafiikoiden kera kuin muinoin ykköspleikkarilla, ei muuta kuin ostoksille. Jos taas perheestä löytyy lapsia, lähtisin napinasta huolimatta suosittelemaan Pac-Manin seikkailuja perheen naskaleille, sillä maailmat eivät ole kauhean suuria ja pelin uumenista löytyy tarvittaessa helpompi vaikeustasokin.
Jos taas olet ummikko, muista aiemmat varoituksen sanani.
