Uhrilampaasta johtajaksi
Lyhyt, mutta varsin kattava tutoriaaliosuus antaa pienen maistiaisen tulevasta. Söpölle lampaalle annetaan lyömäase ja vihollisiin kohdistuvilla osumilla ladattava kyky, joita hyödyntämällä edetään yksi huone kerrallaan. Alkuvaiheessa ruudulla silloin tällöin palloileva apuri jakaa tärkeitä neuvoja tiettyyn pisteeseen asti, mikä helpottaa huomattavasti perustoimintoihin perehtymistä. Päämäärä on selkeä: söpön karvapalleron on muodostettava kultti, joka toimii taustavoimana lopullisen tavoitteen saavuttamiseksi. Ajatuksena tämä tuntuu sopivan simppeliltä, mutta samalla seikkailu tarjoaa kelpo lailla haastetta pelintekijöiden suosittelemalla normaalitasolla, joka on toiseksi helpoin neljästä vaihtoehdosta.
Lammasjohtajan tärkeimpänä voimavarana toimivat seuraajat, joita värvätään milloin mistäkin sopesta ympäri maailman. Seuraajat ovat samanaikaisesti sekä riesa että siunaus, sillä liika paapominen voi sekoittaa pasmat pahemman kerran – etenkin kultin jäsenmäärän kasvaessa. Värvätyt hahmot voivat esimerkiksi sairastua, ryhtyä protestoimaan kultin oppeja vastaan tai sitten heillä on mitä omituisimpia toivomuksia johtajalleen. Lisäksi jokaisella on tavallisesti 2–3 ominaisuutta, jotka voivat olla joko positiivisia tai negatiivisia. Luonnollisesti he myös vanhenevat ajan kuluessa. Erilaisten hahmoihin ja tehtäviin liittyvien variaatioiden määrä on valtava, ja pelaajan vastuulla on suitsia alati kasvavaa yhteisöä.
Tuskien taival
Cult of the Lamb antaa alkuun sellaisen kuvan, että kyseessä on mukava ja pelattava julkaisu, jossa saa puuhastella kaikenlaisia pieniä ja kivoja juttuja omaan tahtiin. Seikkailun edetessä ja velvollisuuksien lisääntyessä päämäärää varten suoritettavien ristiretkien haaste kasvaa ja roguelite-teema alkaa nostaa enemmän päätään. Tällöin saattaa löytää itsensä tilanteesta, missä oma kansa alkaa kapinoida, sairastella ja aiheuttaa kaikennäköistä hallaa omalle yhteisölle. Meininkiä voisi kuvailla lumipalloefektiksi, jossa yksi iso harmi aiheuttaa useita pieniä. Voi sanoa, että peli ärsyttää tuolloin yhtä paljon kuin kiehtoo löytämään ratkaisun ongelmiin.
Heikoimmillaan omassa tukikohdassa saattaa olla nälänhätä, kapinahenkisyyttä, pulaa nukkumapaikoista, yhteisön usko horjuu, tarvikkeista on pulaa ja jäsenet ovat väsyneitä tai kipeänä. Oletan kuitenkin, että game over -ruutua ei ole olemassa, sillä useista vaikeuksista huolimatta sellaista ei ole näkynyt. Aina voi siis yrittää uudestaan, vahvemman yhteisön tukemana. Kenties tärkein kysymys onkin tässä: oletko sinä oman kansasi tuki ja turva vai otatko siitä itsekkäästi hyödyn irti keinoja kaihtamatta? Itse en osaa olla pahis peleissä, mutta tässä tapauksessa oli pakko loikata ns. pimeälle puolelle, ulos "kiltin pelurin" mukavuusalueelta. Moinen sotii pelifilosofiaani vastaan, mutta auttaa etenemisen kanssa.
Yhteisöllisyydestä voimaa
Pelintekijät ovat onnistuneet luomaan Cult of the Lambin taustalle varsin toimivan yhteisön striimaajia ajatellen. Twitch-palvelun kautta on mahdollista liittyä kultteihin raffle-tyyppisen arvonnan kautta, jolloin saa luoda haluamansa näköisen hahmon. Luotu hahmo käyttää omaa Twitch-nimimerkkiä. Jäsenet voivat myös tukea kultin toimintaa Twitchin kanavapisteillä ja tarvittaessa joko auttaa tai antaa haasteita striimaajille ruutuun silloin tällöin ilmestyvien äänestysten kautta. Idea on oikein kiva, mutta ilman kasvukipuja ei ole selvitty. Lyhyesti voi todeta, että tietokoneen selaimella osallistuminen toimii yleensä hyvin, kun taas puhelimella moista ei kannata edes yrittää, ellei käytä tietokonepohjaista selainta. Ja tällöinkin Twitch valittaa jatkuvasti oman sovelluksensa käyttöönotosta.
Bugeista huolimatta Twitchissä on nähty useiden striimaajien yhteisöjä, jotka koostuvat yksinomaan katsojista. Lisää mielenkiintoa touhuun tuovat myös esimerkiksi jäsenten väliset ystävyyssuhteet ja heidän suhtautumisensa kotikylässä toteutettaviin asioihin. Onpa kultin johtajan kanssa mahdollista mennä naimisiinkin. Eikä kuolema ole koskaan lopullinen, sillä erinäisillä tavoilla on aina mahdollista päästä takaisin mukaan. Jäsenen todellinen arvo punnitaan esimerkiksi silloin, kun joku uhrataan, jotta kultin päämies pääsee vaikkapa jatkamaan taisteluaan ristiretkellään noutajan tultua. Ja mitä arvokkaampi uhraus, sitä suurempi hyöty. Vaikeita, mutta samalla kiinnostavia valintoja.
Puuduttavaa, mutta niin koukuttavaa
Cult of the Lamb on jaksanut pitää otteessaan, vaikka etenkin pitkällä tähtäimellä olen alkanut hieman turhautua siihen. Ristiretket vaativat pitemmälle edettäessä huomattavan paljon reaktiotaitoja, oikeita ajoituksia ja hieman myös tuuria, että omaan tukikohtaan päästään palaamaan leuka pystyssä ja lippu korkealla. Välillä on mukava rentoutua esimerkiksi kalalammella, Knucklebones-nopanheittopelin parissa tai sitten huolehtimassa oman yhteisön jäsenistä esimerkiksi ruoanlaiton kautta, tukikohtaa siivoamalla tai sitä varustelemalla. Noppapeli on näistä pisimpään ajan hammasta kestävä, kun taas muut puuhat ovat liiankin helppoja ja itseään toistavia.
Kaikelle puuhalle on kuitenkin paikkansa, että oma yhteisö voi hyvin. Pelin ääreen voi helposti juuttua tuntikausiksi, puuhastelusta ei toistoista huolimatta jää huono maku. Harmillisesti pienet bugit ovat varjostaneet uutukaisen alkutaivalta, mutta useat päivitykset ovat kitkeneet niitä vauhdilla pois. Tärkeimpänä sääntönä kannattaa pitää mielessä tallentaminen silloin tällöin, vaikka automaattitallennuksia tehdäänkin tasaisin väliajoin.
Harkitsin pitkään, onko Cult of the Lamb viiden tähden arvoinen, lopulta päädyin neljään juuri bugien vuoksi. Graafisesti julkaisu on pirteän sarjakuvamainen, ja äänimaailmaa voi kutsua toimivaksi, paikoin jopa mehukkaaksi. Todella vahva suositus seikkailu-, toiminta- ja roguelite-teemaisten kehityspelien ystäville, mikäli liian animemainen ulkoasu ei häiritse. Pieni varoitus siveellisille ihmisille: pelin huumori voi joskus olla hyvinkin roisia, mikäli englannin kieli taipuu riittävän hyvin.
