Pikkukaupungin uudet tuulet
Päähenkilö simahtaa junaan ja löytää itsensä hiljaisen aseman laiturilta. Kylän majatalossa hänet ottaa vastaan majatalon omistava norsu ja sekä viereistä kauppaa pyörittävä kirahvi. Majatalon yläkerrassa nukutun yön jälkeen päähenkilömme huomaakin olevansa vietävissä, kun majatalon omistaja ylipuhuu hänet korjaamaan uudeksi omaksi kodikseen yhden kylän huonokuntoisista taloista.
Hokko Life alkaa samalla tavalla kuin kaikki muutkin lajityyppinsä pelit. Tässä tapauksessa päähenkilö päätyi paikalle vahingossa, eikä enää kokenutkaan tarpeelliseksi jatkaa matkaa.
Hokkoon on tarkoitus alkaa houkutella uusia asukkaita, joita tulee majataloon ihmettelemään kylän elämää. Sitten muuttajalle rakennetaan talo, ja sama alkaa uudestaan toisen hahmon kanssa. Idea ei ole sinällään huono, mutta söpöistä eläinmuodoistaan huolimatta hahmoilla ei ole minkäänlaista persoonallisuutta, muuten kuin mitä näiden kodeista ja vaatetuksesta voi päätellä. Kyläläisiin ei siis synny minkäänlaista suhdetta, kun ei ole mitään mihin tykästyä.
Kaivoskin löytyy, mutta senkään tutkiminen ei tunnu yhtään inspiroivalta ajatukselta, etenkin kun jo ensimmäisen tason tutkimiseen pitää rakentaa lähemmäs parikymmentä lyhtyä pimeyden karkottamiseksi, ja sitten ne täytyy vielä asetella juuri oikein ettei pimeyttä ole liikaa.
Yleensä lajityypin peleissä on jonkinlainen pieni päätarina, jonka avulla kaikki mekaniikat tulevat tutuksi ja maailmaan pääsee sisälle. Tätä ei Hokko Lifessa tapahtunut, ja kun huomasin olevani täysin vapaa tekemään mitä huvittaa, ei peli ollut onnistunut saamaan aikaan innostusta jatkaa kaupungin suunnittelua.
Siihen päälle vielä pieni lagisuus ja kankeus tuntui viimeiseltä pisaralta.
Kaunis peli kehnoissa kuorissa
Pääosin Hokko Life pyörii hyvin ja liikkuminen on sujuvaa. Muuten pelattavuus jättää paljon toivomisen varaa: hahmo saattaa jäädä hetkeksi jumiin näkymättömään kynnykseen, ja tutoriaalilaatikot ilmestyvät sellaiseen paikkaan, joka vaikeuttaa lukemista ja asioiden tutkimista todella paljon. Joissain kohdissa latausajatkin tuntuvat turhan pitkiltä.
Dialogi on pääosin hyvää, mutta tekstiä olisi kannattanut viilata – tällä hetkellä omituiset isot alkukirjaimet keskellä lausetta sekä puuttuvat pilkut ja pisteet antavat pelistä keskeneräisen ja kiirehdityn vaikutelman.
Hokko Lifea työstää yksi ruotsalainen kehittäjä, Robert Tatnell, ja siihen nähden kyseessä on suuri saavutus. Olisi kuitenkin hyvä, että vähintään tekstintuotossa olisi vielä toinen silmäpari käymässä virheet läpi ja tekisi tekstistä eheämmän. Se parantaisi yleisilmettä jo huomattavasti.
Vaikka Hokko Life ei ihan täysin onnistu kaikilla osa-alueillaan, potentiaalia kuitenkin löytyy. Tällaisenaankin pelistä on taatusti iloa sellaiselle, joka kaipaa rentoa rakentelusimulaattoria Animal Crossingin hengessä.
