Vuosituhansia sielunkiertoa
Live A Live kattaa seitsemän eri tarinaa yhtä monelta eri aikakaudelta, esihistoriasta aina kaukaiseen tulevaisuuteen. Aikakausien ohella hypitään myös lajityyppien välillä. Tarinoiden keskiössä on taistelu voimasta ja ikiaikaista vihollista, Odiota, vastaan. Alussa hajanainen kerronta voi tuntua sekavalta, mutta mitä kauaskantoisemmaksi saaga paisuu, sitä selkeämmiksi episodien yhtenäisyydet käyvät.
Edes kolme vuosikymmentä ei ole pystynyt karsimaan Live A Liven tarinan voimaa. Se on toki kankea ja sisältää kasoittain hupaisaa melodraamaa, joka on tälle lajityypille ominaista. Mutta sen teemat uhrauksista, ystävyydestä ja hyvistä teoista, jotka kaikuvat vuosituhansien halki ovat edelleen parasta, mitä Square Enix on tuottanut. Valtava kavalkadi hahmoja tarjoaa useita näkökulmia, persoonia ja monimutkaisia kohtaloita tutkittavaksi. Niiden purkaminen iäisyyksien virrasta on yhtä palkitsevaa nyt kuin 90-luvulla.
Teknisesti taitavaa, mutta yllätyksetöntä
Live A Live on päivitetty audiovisuaalisella tasolla nykypäivään onnistuneesti. Mutta samalla sen hiotut osa-alueet paljastavat entistä näkyvämmin ne, joita ajan hammas on nakertanut enemmän. Pelin musiikki on yhä jumalaisen upeaa. Nerokas Yoko Shimomura on palannut säveltäjän pestiin, mikä kuuluu kauttaaltaan uudistetuissa sävelmissä ja sanoituksissa. Alkuperäiset MIDI-tiedostot katosivat vuosia sitten, mutta sitä ei lopputuloksesta arvaisi. Live A Live edustaa sitä Square Enixin aikakautta, jolloin sävellyksistä ei löytynyt yhtäkään huonoa biisiä.
Samoin graafinen ilme on toimiva, joskin yllätyksetön. Tekniikka hyödyntää samaa HD-2D-formaattia kuin Octopath Traveler ja Triangle Strategy. Ihan yhtä kauniista pelistä ei tällä kertaa ole kyse, mutta jo se, että tätä voi verrata viime vuosien julkaisuihin on hätkähdyttävää. Päivitys on paikoittain häikäisevää jälkeä. Katsoi kokonaisuutta sitten pieneltä tai isolta ruudulta, Live A Live on yksinkertaisesti kaunis kuin pikselöitynyt sika pienenä.
Ne osa-alueet, millä Live A Live ei voi kehuskella, ovat sitten pelimekaniikoissa. Nämä olivat jo aikanaan kömpelöitä. Tarina aina kantoi hölmöyksien ylitse. Nykypäivänä vailla mitään päivityksiä, ne tuntuvat suorastaan järkyttäviltä. Olo on sama kuin näkisi ensimmäisiä versioita työkaluista, joita luolamiehet käyttivät. Kyllähän ne toimivat vielä ja niiden idea on varmasti ollut aikanaan nerokas. Mutta jumaliste, eihän tuo hyvältä tunnu.
Mitä nostalgia maksaa?
Tästä syystä onkin tärkeä kysyä, mitä nostalgia maksaa ja mitä siitä kannattaa maksaa. Julkaisun yhteydessä Live A Live on täysihintainen peli. Se ei välttämättä ole sen arvoinen. En ole varma onko se edes neljän kympin arvoinen, ja minä olen sen täydellisintä kohdeyleisöä!
Tämä johtuu siitä, että Live A Live on aikansa tuote. Sen huumori kylvää naamapalmuja kuin viimeistä päivää. Joskus hyvällä, mutta usein pahalla tavalla. Näin on myös pelattavuuden kanssa. Se on vanhoille parroille ihana matka takaisin nuoruuteen. Se muistuttaa niistä päivistä, kun kaikki oli yksinkertaisempaa. Hyvänä päivänä voi jopa aistia ne illat, jolloin saattoi vain laittaa Nintendon päälle ja antaa päivän vaihtua toiseen taustalla.
Mutta nykypäivä on se missä elämme, eikä siihen auta menneiden muistelu. Uusi sukupolvi, joka ei kasvanut tämän parissa, ei tule löytämään samaa ikivihreyttä tästä fantasiasta. Monet saattavat silti rakastua siihen. Hyvää tarinaa ei onneksi tapa huonokaan pelattavuus. En vaan pysty hyvällä omatunnolla sanomaan, että sen kokeminen olisi kokonaisen hinnan arvoista.
Tästä huolimatta olisi häpeällistä olla kehumatta Live A Livea. Voi, miten sieluni haikaili tämän perään. Miten ihanasti sen sulosoinnut lämmittivät kylmää sydäntäni. Jos olet siinä ikäluokassa, joka koki nämä ensimmäisen kerran oikeassa iässä, tulet rakastamaan tätä vierailua siihen vieraaseen maahan, jota kutsutaan menneisyydeksi.
Jos taas et tähän kastiin kuulu, kokeile Live A Livea tästä huolimatta. Alennuksesta tai kaverilta lainattuna. Ainakin alkuun. Toisen nostalgia on harvoin toisen uusi rakkaus.
