Otin Kirby’s Dream Buffetin peluuseen, koska mikä jottei. Maukkaasti muotoillut herkkuset ja kilpailullinen elementti houkuttelivat testaamaan pikkupelien kokonaisuutta Switchillä. En ole erityisen näppärä Switchin näpyttelijä, joten siinä törmättiin jo heti perustavaa laatua olevaan ongelmaan ensimmäisen pelikerran aikana.
Uusin Kirby-kokemus vaatii nopeita reaktioita ja hienovaraisia peukalon liikkeitä. Aikaa ei ole mietiskelyyn tuhlattavaksi, vaan herkku toisensa jälkeen on imuroitava äkkiä ja koordinoidusti pyöreään kitaan. Kuka olisi uskonut, että viaton Kirby on Dark Souls 3:n Nameless King -pomotaistelun lisäksi ainoa pelikokemus, joka nostattaa minulle erittäin harvinaista gamer ragea.
Nätti se on, mutta kovin tyhjää täynnä
Kirby’s Dream Buffetissa ei ole minkäänlaista juonta. Sen sijaan pelistä löytyy useita erilaisia pelitiloja, jotka sallivat kisaamisen ypöyksin tekoälypalleroiden kanssa, paikallisen moninpelin samalta konsolilta sekä neljän pelaajan verkkomittelön. Maailma pursuaa keksejä ja kakkusia. Verensokeri tuntuu nousevan jo pelkästä kermavaahdontäytteisen taiteen tuijottamisesta.
Pelin erilaisista elementeistä voi koettaa nautiskella erikseen tai pidemmissä jaksoissa, jotka yhdistävät kaikki kolme komponenttia. Näitä ovat kaikenmoiset kilpailut, minipelit sekä mikäs muukaan kuin battle royale -tila.
Kirbyn ohjailu on kuin labyrinttipelin kuulan muiluttamista. Vaikka omaan huonouteen turhautuminen sivuutettaisiin tyystin, käy kilvan herkkujen kimppuun rullailu tylsäksi harmillisen nopeasti. Pelistä puuttuu se tietty syvyys monista visuaalisesti upeista kentistä huolimatta. Jokin siinä ei vain innosta tarpeeksi, jotta konsolin jaksaisi Kirbyn takia napata käteen kovin montaa kertaa.
Fall Guysia ajoittain muistuttava tohellus ei tarjoa kovinkaan erityistä pelattavaa, mutta sopii satunnaiseen aivojen nollaukseen varmaan joillekin. Ehkä kohderyhmää ovat todelliset sokeripesunkestävät Kirby-fanit?
