Elokuvalisenssi on hyvä tapa saada keskinkertainenkin peli näkyviin paremmin kuin "tyhjän päältä" lähtenyt samantasoinen tuotos. Leffapelit eivät usein annakaan tasokkuudellaan aihetta riemunkiljahduksiin. Blade II:ssa on ainakin yritystä nousta harmaan massan yläpuolelle.
Kuka pelkää mustaa miestä?
Elokuvaa näkemättä on paha sanoa onko pelin juonella mitään tekemistä esikuvansa kanssa, mutta koska genreksi on valittu suoraviivainen vampyyrinlahtaus, se tuskin juuri ketään edes kiinnostaa. Pääasia on, että porukkaa pannaan matalaksi. Mitään aivovoimistelua ei Bladenkaan tarvitse harrastaa, tetrikset on erikseen. Alussa suoritetaan lyhyt treeniosuus, jossa oppii kätevästi peruskontrollit. Tämän jälkeen pääsee suorittamaan varsinaisia tehtäviä. Leffasta tuttu partaveikko Whistler toimii Bladen toimeksiantajana.
Nyrkkien lisäksi käytössä on kokoelma erilaisia aseita, joista alussa on käytössä vain pistooli. Aseita saa lisää pistesaldoa kasvattamalla. Pisteitä saa vihollisten listimisen lisäksi keräämällä sinne tänne ripoteltuja bonuksia. Pelihahmolta löytyy viisi taskua, joihin ennen tehtävää valitaan halutut aseet ja panokset. Panoksia löytyy matkan varrelta lisää, mutta säännöstely on silti tarpeen, ja yksittäiset tai pienissä joukoissa päälle ryntäävät vastustajat kannattaakin hoidella paljain käsin. Tämä onkin pelin kannalta ehdottomasti hyvä asia, sillä lähitaistelu on hauskasti toteutettu. Bladen jäseniä heilutellaan oikealla analogitatilla, joten jokaiseen ilmansuuntaan pystyy kätevästi jakamaan luuvitosta. Näin hoituu useampikin vastustaja kerralla. Rytmikkäällä sauvan heilutuksella saa tehtyä perusliikkeitä tehokkaampia yhdistelmiä. Pyörryksiin hakatut viholliset sankari viimeistelee jollain brutaalilla lopetusliikkeellä, kuten haulikko suuhun tai puukko otsaan. Kaupan päälle pannaan toisinaan vielä jokin leffasta lainattu tunnelmaa keventävä kommentti.
Keep your friends close
Kontrollit ovat kaikkineen kivuttomasti omaksuttavissa. Liikevalikoimasta löytyy taistelun ja torjunnan lisäksi hyppy, sivuttaisliike ja ampuminen. Hieman jää välillä kaipaamaan ylös- ja alaspäin katselua, mutta vuorovaikutus ympäristön kanssa on sen verran vähissä, että ilmankin pärjää. Oikealla analogitatilla taistellessa rytmin löytäminen on tärkeää, sillä kesken edellistä liikettä sauvaa on turha heilutella. Harmittavasti suojaus kestää vain muutaman sekunnin, vaikka nappia pitäisikin pohjassa. Tällä on luultavasti haluttu vain tarkoituksella vaikeuttaa peliä. Kun vihollisen läski on tummunut tarpeeksi, napin painalluksella voi laukaista ns. raivo härkä -moodin. Tällöin Blade tempaisee esiin miekan, jolla isompikin joukko vihulaisia kaatuu kuin heinää vain.
Graafisella puolella ei ihmeitä esitellä, mutta synkät värit luovat peliin sopivan tunnelman. Ympäristössä on paikoittain mukavasti hajoavaa tavaraa, kuten lasiseiniä ja tietokoneita, joita päin vastustajia voi paiskoa. Myös vampyyrien jäänteet koristavat lattioita ja seiniä Bladen riehumisen jäljiltä. Ruudunpäivitys ei pahemmin takkuile. Ääninäyttelystä eivät vastaa elokuvan näyttelijät vaan halvat kopiot. Ikävä kyllä sen kuulee, vaikka edes itse Wesley Snipesia tuskin miksikään luonnenäyttelijäksi voi kehua.
Blade II ei sisällä mitään, mikä tekisi siitä huonon pelin, mutta ei se toisaalta mikään pelituotannon merkkipaalukaan ole. Se on toimintapeli rehellisimmillään ja muuta on turha odottaakaan. Täysihintaisena pelinä tämä saattaa olla muille kuin genren tai kyseisen leffan/hahmon himofaneille hieman kyseenalainen hankinta. Jos Suomessa pelien vuokraaminen olisi sallittua, tässä olisi taas yksi peli, joka soveltuisi parhaiten siihen bisnekseen.
