Amerikan sankarin jalanjäljillä
Kaikkiaan viiden elokuvan mittainen Rocky-leffasarja on kiistatta yksi elokuvahistorian merkkitapauksista. Toimintasankari Sylvester Stallonen tähdittämässä nyrkkeilyleffasaagassa seurataan italialaissyntyisen orin Rocky Balboan matkaa tuntemattomasta tappelijasta koko kansan kiistattomaksi mestariksi. 80-luvun legendaarista tunnelmaa huokuvan sarjan kääntämiseen videopelimuotoon meni loppujen lopuksi suhteellisen paljon aikaa, vaikkakin aiemmin nähty Sega Megadrive -versio niittikin jossain määrin mainetta jo lukuisia vuosia sitten. Nykyään edesmennyt Rage Software näki kuitenkin Rockyssa oivan markkinaraon ja teki sopimuksen oikeudet omistaneen elokuvayhtiön kanssa leffojen kääntämisestä uudeksi videopeliksi.
Ilmoitushetkellä Rocky ei herättänyt sen kummempaa huomiota, sillä virtuaalinyrkkeilytuotokset eivät ole viime aikoina olleet yleisesti mitään kovin vaikuttavia elämyksiä. Julkaisijana toiminut Majesco tiputti tittelin mysteerisesti julkaisulistoiltaan hieman kehitystyön aloittamisen jälkeen, mutta lopulta Ubi Soft teki todellisen kulttuuriteon ottamalla pelin siipiensä suojaan. Loppujen lopuksi Xboxille, PlayStation 2:lle, GameCubelle ja Game Boy Advancelle julkaistu Rocky-videopeli merkitsi Balboan paluuta mielikuvitusnyrkkeilykehään melkein 15 vuoden tauon jälkeen. Maskottimaisten hahmojen, tiukan toiminnan ja 30 mukana olevan nyrkkeilijän tähdittämä Ragen uutukainen on yllättävä tuotos, sillä se nousee altavastaajasta suoraan virtuaalinyrkkeilyn kiistattomaksi mestariksi.
Tyrmäys ensimmäisellä lyönnillä
Rocky tarjoaa kevyesti elokuvia sivuavan kokonaisuuden, jossa pelkkä sparraus, yksittäinen ottelu, vähitellen avautuvat galleriakuvat sekä videopätkät, maksimissaan 16 pelaajan ympärille rakentuva knockout-turnaus ja pelin ehdoton sydän Movie-moodi tarjoavat rutkasti pelattavaa nyrkkeilypelien ystäville. Elokuvaosiossa pelaaja ohjaa Sly Stallonen alter egoa aina Rocky I -leffan aikaisesta vasta-alkajasta aina uran loppuvaiheille elokuvasarjan viidenteen osaan asti. Moodi käsittelee kaikki elokuvat kronologisessa järjestyksessä. Jokainen osa tarjoilee aluksi kolme tavallista ottelua ennen siirtymistä varsinaiseen päätapahtumaan. Matkan varrella kohdataan lukuisia vanhoja tuttavuuksia. Leffoja katsoneet muistavat varmasti sellaiset suuruudet kuin Apollo Creedin, Clubber Langin, Ivan Dragon ja Rockyn ex-suojatin Tommy "The Machine" Gunin. Movie-moodissa käydään kaikkiaan 20 ottelua, joista tittelimatseja alustetaan oivasti muutamalla nätillä välianimaatiolla. Matsien välissä käydään salilla, jossa voi hakata säkkiä tai vaihtoehtoisesti vaikkapa hyppiä narua. Harjoittelulla voi parantaa oman hahmonsa ominaisuuksia kevyen roolipelimaiseen tyyliin. Turhan treenauksen voi myös halutessaan jättää väliin ja antaa tietokoneen hoitaa Stallonen lihaksien kehittäminen.
Nyrkkeily itsessään on toteutettu mallikkaasti ja kontrolliosasto onkin tiukasti tekijöiden hallinnassa. Jabit, tiukat koukut, väistöliikkeet ja blokkaus ovat kaikki mahdollisia, muita liikkeitä tietenkään väheksymättä. Ylimielisille pelaajille mukana on myös herjausnappula, jonka avulla vastustajan ala-arvoisia otteita voi pilkata. Egon käsistä karkaaminen johtaa kuitenkin yleensä vain leijujan ennenaikaiseen tyrmäykseen, joten järjen käyttö on sallittua. Sama pätee myös kahteen mukana olevaan mittariin, joita on tarkkailtava jatkuvasti otteluiden aikana. Toinen näistä on itsestäänselvä energiapalkki, mutta myös iskumittariin on syytä kiinnittää sen ansaitsemaa huomiota. Jatkuva silmitön hakkaaminen nimittäin väsyttää oman nyrkkeilijän ja jättää tämän haavoittuvammaksi vastustajan naseville suorille. Otteluissa pitääkin löytää oikea rytmi iskujen antamisen ja ajoittaisen suojaamisen välillä. Elokuvista tuttu silmitön hakkaaminen ei siis enää toimi kuin helpoimmalla vaikeusasetuksella. Tämä voi turhauttaa joitain leffoista tutun silmittömän hakkaamisen ystäviä, mutta realistisempaa lähestymistapaa suosivat mieltyvät varmasti Ragen tekemään rohkeaan uudistukseen.
Muutoksia olisi kuitenkin kaivattu myös oppimiskynnykseen, joka heittelee melkoisesti ottelusta toiseen. Tekijöiden kokemattomuus nyrkkeilypelien saralla näkyy selvästi, sillä Movie-moodin porrastus on lähes olematonta. Alussa käytävää vaikeaa matsia seuraa lähes naurettavan helppo kakkosottelu. Tämä on ehkä realistista, koska tosielämässä vaikeusastetta tuskin pääsee liiemmin muuttelemaan, mutta videopelissä tämä aiheuttaa vain ennenaikaista turhautumista. Pelaaja tavallaan pakotetaan näin viettämään aikaa mukana olevassa harjoitusmoodissa, sillä vähänkään vaikeammilla asetuksilla pelkästään ensimmäisen kamppailun voittaminen on työn ja tuskan takana. Sama toistuu useaan otteeseen elokuvamoodin aikana. Haastetta mukana on vaikka muille jakaa, mutta vaikeusaste heittelee melkoisesti. Pelaaja ei pysty rutinoitumaan missään vaiheessa, sillä seuraava vastustaja on yleensä joko aina uskomattoman helppo tai sitten ärsyttävän vaikea. Välimuodosta on turha unelmoida. Tältä osalta Rockyn uusin videopeliseikkailu on jäänyt varsin rosoiseksi. Muutama lisäkuukausi viimeistelyyn olisikin ehkä ollut paikallaan.
Taistelu elämästä ja kuolemasta
Tekijät ovat luoneet peliin elokuvalle varsin uskollisen visuaalisen kokonaisuuden. Nyrkkeilijät itsessään näyttävät aidoilta ja heidän animaationsakin ovat suurimmaksi osaksi mukavan sulavia. Lisämaininnan ansaitsee Balboa itse, joka pelin edetessä kehittyy silmissä kovan treenauksen myötä. Ruhjeet kasvoilla näyttävä vahinkomallinnus on vakuuttavaa tavaraa. Pidemmiksi venyvät ottelut ovat todella verisiä koitoksia, joissa miehet todella näyttävät kärsineiltä verisine kasvoineen. Nyrkkeilykehät ovat mukavan yksityiskohtaisia ja elokuvasarjan ystävät tunnistavat varmasti useita mukana olevia tapahtumapaikkoja. Vähäpätöisemmät koitokset käydään yleensä baareissa tai takapihoilla, kun taas tärkeämmät titteliottelut käydään luonnollisesti suurilla areenoilla kehää ympäröivän lättänäyleisön riehuessa enemmän tai vähemmän vakuuttavasti.
Asialleen omistauduttuaan todella saa ihmeitä aikaan, sillä kaikki valikoissa soivasta Rockyn teemamusiikista lähtien aitoihin, elokuvista tuttuihin ääninäyttelijöihin asti on audiopuolella paikallaan. Yleistunnelma on uskottava, ja etenkin musiikki herättää muistoja elokuvien tapahtumien palatessa mieleen takaumien kautta. Apollo Creedin ja kumppaneiden turha uho ennen tärkeitä titteliotteluita on myöskin omiaan nostamaan äänipuolen todella varteenotettavaksi kokonaisuudeksi. Efektipuolella lyöntien äänet, yleisön mylvintä ja muut pienet yksityiskohdat eivät ehkä ole ihan niin vakuuttavaa jälkeä, mutta nekin hoitavat hommansa. Legendaarisen Eye of the Tiger -kappaleen puuttuminen harmittaa kuitenkin melkoisesti.
Muutamasta harmittavasta virheestään huolimatta Rocky on mainio nyrkkeilypeli. Elokuvista on otettu aineksia juuri sopivassa mittasuhteessa. Tämä pitää kokonaisuuden yllättävänkin pelattavana ja oudon kiehtovana. Realisminhakuinen pelimoottori voi aiheuttaa jonkin verran soraääniä leffasarjan fanien keskuudessa, mutta kun tämä unohdetaan, mukana on taattu paketti kaikille Rocky Balboan ystäville. Kiehtova elokuvamoodi on omiaan pitämään mielenkiinnon katossa, vaikka vaikeustason heittely kummastuttaakin kokematonta pelaajaa.
Audiovisuaalisesti peli on äärimmäisen uskollinen sarjalle, vaikkakin pitkähkö latailu matsien välillä pääseekin hieman laskemaan tunnelmaa. Rage Software on kuitenkin pystynyt tuomaan Stallonen seikkailut nyrkkeilymaailmassa komeasti suoraan olohuoneisiin. Uusintaottelua ei tarvita, koska Rocky on voittaja. Adrian voi olla ylpeä.
