Erilaisten poliisisarjojen suosion kasvaessa oli pelkästään ajan kysymys, milloin joku julkaisisi pelin aihealueeseen liittyen. Xbox 360:n Condemned: Criminal Origins iskee markkinarakoon suoralla toiminnalla. Pelaaja istutetaan nuoren etsivän rooliin ja hänelle annetaan tehtäväksi murhan setviminen. Jo ensimmäisen pelitunnin aikana asiat menevät päälaelleen, kun päähenkilö joutuu itse takaa-ajetuksi ja murhista epäillyksi.
Aluksi etsivän asearsenaaliin kuuluu pistooli, jonka panokset loppuvat kuitenkin heti alkumetreillä. Näin ollen on siis pakko turvautua kaikkeen irti lähtevään materiaaliin, aina palokirveestä metalliputkeen asti. Erilaisten ”aseiden” ominaisuuksissa on suuriakin eroja, esimerkiksi palokirveellä pääsee ovista läpi ja se tekee paljon vahinkoa, mutta on toivottaman hidas. Vastaavasti naulattu lauta on nopea, mutta lyhyt ja tehoton väline. Aseistuksen lisäksi päähenkilö kantaa mukanaan melkoista määrää erilaisia salapoliisivehkeitä. Näistä esimerkkinä mainittakoon infrapunalaite, jolla voidaan tutkia sormenjälkiä. Valitettavasti näiden tavaroiden käyttöä on rajoitettu niin, että niitä tarvittaessa ruudulla ilmoitetaan asiasta, joten vaihtoehtoisten ratkaisutapojen etsiminen on käytännössä mahdotonta.
Pelin juoniasetelma ei ole kovin syvällinen, mutta erittäin onnistuneet välivideot luovat mukavasti paikallaolon tuntua. Tapahtumat soljuvat eteenpäin hyvin tiettyyn vaiheeseen asti, minkä jälkeen homma saattaa alkaa tökkiä erinäisten juonenkäänteiden ansiosta. Condemned nimittäin muuttuu loppua kohden huomattavasti suoraviivaisemmaksi hiiviskelypeliksi, joka miellyttänee ainoastaan Doom 3:n faneja. Valitettavasti Monolithillä ei ole ollut halua tai resursseja panostaa pelin juonikehittelyyn riittävästi aikaa, joten lupaavat alkuasetelmat romahtavat sangen nopeasti tasapaksuksi suoritukseksi.
Tämähän näyttää hyvältä!
Graafisesti Condemned on juuri sitä, mitä Xbox 360:lta on odotettukin. Hahmojen liikkeet erittäin yksityiskohtaisessa ja täysin interaktiivisessa ympäristössä näyttävät paremmalta kuin missään tähän asti nähdyssä vastaavan pelityypin edustajassa. Oman lisänsä soppaan antaa vielä ikkunoista ja lampuista tulvahteleva valo, ja sen tuottamat varjot. Vastaavanlaista valojen käyttöä hyödynnetään nykypeleissä aivan liian vähän. Herkullisesta ulkoasusta huolimatta ruudunpäivitys on sulavaa koko ajan eikä ongelmia visuaalisessa toteutuksessa juurikaan esiinny. Pieneksi miinukseksi voidaan tosin merkitä joidenkin tekstuurien suttuisuus HDTV-laitteistolla pelatessa, tavallisella televisiolla vastaavaa ongelmaa ei luonnollisestikaan ole havaittavissa.
Condemnedissa toiminta tapahtuu ensimmäisen persoonan näkökulmasta. Osittain tämän ansiosta pelin kontrollit tuntuvat täsmällisiltä. Vapaasti nappeja ei pääse sijoittelemaan, mutta valmiista malleista löytynee jokaiselle sopiva vaihtoehto. Negatiivista palautetta peli saa siitä, että aluksi erilaisten nappien muistaminen tuntuu hieman hankalalta, vaikkakin tottumisen jälkeen homma sujuu jo mallikkaasti. Valitettavasti monimuotoisten, mutta harvemmin käytettävien, etsivätyökalujen käyttö on kuitenkin epäloogisuudessaan vertaansa vailla.
Pelin äänimaailma koostuu lähinnä erilaisista kolahduksista ja muista efekteistä. Yhdistettynä pimeisiin nurkkiin ja syvennyksiin tämä nostaa jännitystason aivan uusille lukemille; Aiheuttiko äskeisen kolahduksen jokin eläin vai rautatangon kanssa vaaniva psykopaatti? Liikkuiko tuolla varjoissa joku? Ajoittain peli onnistuu imaisemaan pelaajan niin hyvin maailmaansa, että kesken pelaamista esimerkiksi sohvan takaa kuuluva kolahdus nostattaa hiukset pystyyn kokeneemmaltakin kauhupelispesialistilta.
Live-sisältöä Condemned ei tarjoa, mikä ei olekaan kovin yllättävää. Valitettavasti pelillä ei ole juuri uudelleenpeluuarvoa, sillä juoni toistuu pelikerrasta riippumatta täsmälleen samanlaisena ja hörhöt hyppivät silmille samojen nurkkien takaa kuin aiemminkin. Tästä johtuen Condemned on noin 10 tunnin mittaisena kokemuksena perin lyhyt ja simppeli, joskin viihdyttävä kokonaisuus, mikäli pystyy antamaan anteeksi lopun suoraviivaisuuden. Lajityypin kärsiessä kilpailun puutteesta, voitaneen Segan ja Monolithin tekelettä pitää jännitysseikkailupeleistä pitävälle ehdottomana pakko-ostoksena.
