Kriisiä kriisin perään
Crisis Zone on Namcon suositun Time
Crisis -valopistoolipelisarjan uusin julkaisu. Nimen muuttuessa
muutaman vuoden takaisen pelihalliversion mukaiseksi osanumero
tiputettiin pois, mutta kyseessä on sarjan neljäs peli. Time Crisis 2
siirsi kriisit PlayStation 2:lle, Time Crisis 3 jatkoi hyvällä, mutta
vain lievästi uudistavalla linjalla ja nyt on jälleen tarjolla lisää
räiskintää. Uusi tarina hahmoineen ja aseineen, hieman parantunut
graafinen ilme sekä uudet lisätehtävät - siinä pelin merkittävimmät
uudistukset. Pelimekaniikan merkittäviä muutoksia tämän genren peleissä
harvoin nähdäänkään.
Kriisialue
Pelin juoniosuus koostuu skenaarioista, jotka sisältävät muutaman
kriisialueen täynnä lyijyruiskua kaipaavia terroristeja. Alussa
valittavana on yksi kolmen alueen skenaario, Lontoon Garland Square.
Eräs Englannin vähemmän tunnetuista terroristijärjestöistä, U.R.D.A,
tekee yllättävän hyökkäyksen valloittaen vastarakennetun rauhallisen
ostoskeskus-, puisto- ja toimistorakennuskompleksin. Pelaajan on
tarkoitus ottaa alueet takaisin haltuun, mikä tapahtuu ampumalla
konepistoolilla jokaisen eteen pomppaavan roiston. Kummallisesti, ja
poliisien onneksi, siviilit ehtivät poistumaan kriisipisteestä ennen
toiminnan alkamista. Soppa sekoittuu lisää, kun paljastuukin, että
puiston alapuolella viiden kilometrin syvyydessä on ydinreaktori, jonka
terroristien hullu johtajavanhus yrittää räjäyttää! Seuraavissa
skenaarioissa jatketaan U.R.D.A -järjestön aikeiden estämistä.
Yhden miehen armeija
Kriisiluonteiselle toimelle laitetaan papereiden mukaan
terrorisminvastainen S.T.F -yksikkö, mutta luonnollisesti yksin kaiken
työn tekee pelaajan ohjaama Claude -niminen kommando. Claudessa on
sankariainesta. Mies ei tarvitse työssään kuin konepistoolin sekä
metallisen suojakilven - ja johan alkavat roistot tippua! Mellakkakilpi
korvaa aiempien osien esteiden taakse suojautumisen, mutta käytännössä
eroa ei juuri ole. S.T.F -tiimitoverit ovat tykinruokaa terroristeille
siinä missä terroristit Claudelle, joten mistään joukkuetoiminnasta on
turha puhua. Pelin skenaarioissa tulee vastaan vähintään pari sataa
terroristia, toistakymmentä raskaankaluston taisteluajoneuvoa ja
kourallinen voimakkaita välivastuksia. Alivoimakuviot ovat kuitenkin
hanskassa ja työ hoituu, vaikka 1:300 -suhde ei hääppöiseltä
vaikuttaisikaan.
Vaikka aika (Time) -liite nimestä
poistuikin, pelin tehtävissä on silti vain rajoitetusti sekunteja
kulutettavana. Pelaajan pitää edetä eräänlaisista tilanteista tai
kohtauksista toiseen aina noin minuutin aikarajalla. Hitaasti toimivaa
pelaajaa rankaistaan energian menetyksellä ja näin pakotetaan
liikkumaan. Turvallisen suojakilven takana ei voi siis jatkuvasti
lymyillä. Nopea liipaisinsormi sekä reaktiokyky ja tarkka sihti ovat
tarpeen, kun ruudulla on parhaimmillaan tyhjennettävänä toistakymmentä
terroristia ja esimerkiksi taisteluhelikopteri tai tankki. Pelaajan
tulee suojautua kilvellään muun muassa ohjuksilta, kranaateilta,
ninjojen heittotähdiltä ja -veitsiltä sekä laatikoilta, joita isommat
viholliset viskovat.
Terroristiarmeijasta löytyy
paljon erilaisia sotilaita. Mukana ovat aiemmista osista tutut
univormuiltaan siniset ja punaiset perussotilaat sekä ninjat, mutta
myös uusia, kestävillä panssareilla varustettuja erikoisjoukkoja.
Perussotilaat tippuvat muutamasta osumasta, mutta jälkimmäisenä
mainitut panssariviholliset vaativat jo lähes puolilippaallista
pääosumia. Vastustajat osaavat hyödyntää suojaisia paikkoja, ja heillä
on lisäksi käytössä samanlaisia suojakilpiä kuin Claudellakin.
Bang bang!
Skenaario-osuuksien lisäksi pelissä on aiemmista osista tuttuja Crisis
Mission -tehtäviä, joissa tulee suorittaa ammuskelua eri rajoitteiden
mukaisesti. Esimerkiksi eräässä Crisis Missionissa tavoitteena on
tyhjentää taideliike terroristeista rikkomatta yhtään maljakkoa, taulua
tai ikkunaa. Lisähaasteena on muutaman kymmenen sekunnin aikaraja ja
vain yksi elämäpiste. Tällaisia kriisitehtäviä on pelissä runsaasti,
mutta vaikeustaso on huomattavasti tavallista juoniosuutta
korkeammalla. Jo ensimmäisen kriisitehtäväsarjan suorittaminen tekee
tiukkaa - siitä seuraavista puhumattakaan. Lisäpelattava ei lopu Crisis
Mission -tehtäviin, sillä mukana on jälleen vanhoja legendaarisia
kolikkohalliammuskelupelejä vuosien varrelta. Hyvästä
pelaussuorituksesta niin yksinpelissä kuin muissakin pelimuodoissa
palkitaan muun muassa lisäelämillä ja uusilla aseilla.
Peli on luonnollisesti parhaimmillaan pelattaessa GunCon
-valopistoolilla, joko PlayStation 1:lle julkaistulla GunCon .45:lla
tai uudemmalla, PlayStation 2:n USB-porttia käyttävällä GunCon 2:lla.
Crisis Zonessa Clauden aseena on konepistooli, jossa on neljänkymmenen
panoksen lipas. Lippaita onkin sitten loputtomasti. Tuntuma pelissä on
hyvä. Osumismalli tuntuu tarkemmalta kuin esimerkiksi Time Crisis 2:ssa
ja kalibroimismahdollisuuksia on enemmän. Nyt television kirkkauskin
tulee säätää kohdalleen ennen pelaamisen aloittamista. Peliä voi pelata
myös tavallisella Dual Shock 2-ohjaimella, mutta tunnelmaa tällöin ei
ole nimeksikään ja räiskimisen ilo puuttuu tyystin. Ohjaimella
pelaaminen rokottaa pelin tempoa, koska nopeat ampumiskohteen
vaihtamiset eivät onnistu. Vaikutusta on myös tarkkuuteen, sillä
tähtäintä liikutetaan tatilla, mikä tekee liikkuvaan viholliseen
osumisen vaikeaksi.
Kaksin kappalein
Aiemmissa osissa melko kehnosti toteutettu jaetunruudun kaksinpeli
loistaa poissaolollaan Crisis Zonessa. Mukana on edelleen tuki kahdelle
valopistoolille, ikään kuin käytettävissä "John Woo -tyyliin" - aseet
molemmissa käsissä. Kaverin voi siis pyytää mukaan ampumisjuhliin tai
sitten vaihtoehtoisesti katsomaan kuinka roistoja hoidellaan kahdella
pistoolilla.
Time Crisis -peleissä grafiikka ei ole
liioin koskaan ollut kompastuskivi, eikä niin ole nytkään. Ruma
grafiikka tällaisessa peleissä pilaa tehokkaasti tunnelmaa. Ulkoisesti
Crisis Zone näyttää melko samalta kuin Time Crisis 2 ja 3, mutta
tarkemmalta sekä hienommalta. Ajoittain tekstuurien reunoissa näkyy
sahalaitoja, mutta pelin nopean tempon takia niihin ei ehdi edes juuri
kiinnittää huomiota. Pelialueet ovat monipuolisempia ja hahmomallit
yksityiskohtaisempia. Rakennukset ovat tarkasti mallinnettu ja lähes
kaikki ympäristön objektit ovat tuhottavissa. Räiskeessä huoneistot ja
liiketilat menevät pahasti remonttiin. Erityisesti ikkunat, patsaat ja
erilaiset lasiesineet tuhoutuvat hienosti juuri siitä kohdasta, johon
niitä osuu.
Äänimaailma aseiden ja muiden efektien
osalta on kunnossa. Räjähdyksissä on munaa, ja lakkaamaton räiskintä
alkaa soida korvissa. Ääninäyttely on samaa hupaisaa kuraa kuin
aiemmissakin osissa. C-luokan leffajuoni tarjoaa puitteet tällaiselle
machopullistelulle. Ei muutosta siis tällä saralla.
Kokonaisuutena Crisis Zone on viihdyttävää ammuskelua edeltäjiensä
tyyliin. Yksikään sarjan julkaisu ei ole ollut huono, mutta uudistavia
ja hyviä ominaisuuksia ei ole aina tarpeeksi tekemään pelistä
täysiveristä jatko-osaa. Namcon Crisis-sarjaa ennen pelaamattomille
Crisis Zone on ominaisuuksiltaan paras valinta, mutta aiempien osien
omistajien kannattaa miettiä tämän uusimman julkaisun ostoa, sillä
pelin skenaariot kestävät vain puolisen tuntia ja lisäominaisuudet
eivät jaksa pitkään innostaa. Vaihtelua tarjoavat uudet aseet sekä
lisäelämät ja vaikeustason nostaminen. Jälkimmäinen antaa toki
haastetta uusille pelauskerroille vihollisten ollessa tehokkaampia,
mutta ne ilmestyvät yhä samalla tavalla vanhoista paikoista.
