EA Sports MMA

MMA eli mixed martial arts, suomeksi vapaaottelu, on nykyajan vastine Rooman valtakunnan aikaisille gladiaattoritaisteluille. Se on brutaali kamppailu-urheilulaji, jossa kaksi ottelijaa taistelee käyttäen iskuja, lukkoja sekä monipuolisia pysty- ja mattotekniikoita. Siksi esimerkiksi mestaritason nyrkkeilijä ei pärjää vapaaottelussa, jos hän ei ole hyvä myös vaikkapa painissa.

Vapaaottelupelejä on tehty jo monia vuosia, mutta vasta THQ:n julkaisema UFC Undisputed 2009 onnistui luomaan toimivan kokonaisuuden lajin ympärille. Tästä ehti muodostua jo sarja 2010-version jälkeen, kun taas Electronic Arts heräsi vapaaottelun suosioon hieman myöhässä. Näin silti, vaikka vapaaottelupromootio UFC:n nokkamies Dana White kävi tarjoamassa lisenssiä ensin EA Spotsille. Urheilupelien jättiläinen ei kuitenkaan nukkunut kokonaan onnensa ohi, joten nyt tarjolla on kaksi varteenotettavaa vapaaottelupeliä, joista EA Sports MMA ei ole lainkaan hullumpi vaihtoehto.

Siinä missä THQ voi rehvastella maailman johtavan vapaaottelupromootio UFC:n lisenssillä, joutuu EA tyytymään vähemmän arvostettuihin organisaatioihin. Tässä pelissä taistelijaa kohtaa lasikatto, josta ei pääse Strikeforce-promootiota korkeammalle. Toisaalta organisaatioita on useita erilaisia poikkeavine sääntöineen. Erien pituudet saattavat vaihdella, ja joissakin organisaatioissa ovat potkut maassa makaavan tai nelinkontin olevan päähän sallittuja. EA Sports MMA siis kattaa vapaaottelumaailman kirjon paremmin kuin käytännössä yhden promootion UFC Undisputed.

Fedor vastaan Fjodor

UFC-lisenssin puutteesta huolimatta pelissä on varsin nimekkäitä MMA-tähtiä. Toinen pelin keulakuvista on legendaarinen Randy Couture. Kaveriksi on päässyt jopa maailman parhaaksi vapaaottelijaksi tituleerattu Fjodor Jemeljanenko, vaikka tämän osakkeet hieman laskivatkin Fabricio Werdumille kärsityn shokkitappion myötä. Ottelijoita on noin 60, joista suurin osa on luultavasti tuntemattomia lajia vähemmän seuraaville.

Kehään päästyään Fight Night -nyrkkeilypelien taitajat ovat kotonaan, tai ainakin niin pitkään kun pitäytyvät pystyottelussa. Peli käyttää odotetusti skill stick -ohjausta, eli erilaiset jabit, koukut ja muut lyönnit tehdään tatilla. Napeista ja liipaisimista suoritetaan torjunnat ja erilaiset vastustajan maahan viennit. Potkut suoritetaan liipaisimen ja skill stickin yhteistyöllä, mikä alkuun tuntuu kankealta mutta harjoittelulla muuttuu luontevammaksi.

Seisaalta tapellessa peli toimii loistavasti. Lyöntejä voi ketjuttaa pienen harjoittelun jälkeen varsin helposti. Thainyrkkeilyotteiden vaihdot eivät tosin toimi niin hyvin kuin toivoisi, sillä peli ei opeta kunnolla sitä, millä periaatteilla tietyn haluamansa otteen voi saavuttaa. Itse muutin otetta lähes summamutikassa niin pitkään, kunnes sain aikaan haluamani olosuhteet esimerkiksi judoheittoa varten.

Loistava nyrkkeilypeli

Mattopaini on osa-alue, jota EA:n täytyy kehittää eniten seuraavaan versioon. Ainakin tietokonetta vastaan pelatessa on liian helppo päästä istumaan rinnan päälle, josta ottelua voikin dominoida mielin määrin. Muutenkin painiasennon vaihto on huomattavasti yksinkertaisempaa verrattuna UFC Undisputediin, jossa ottelu maassa on aivan oma taktinen pelinsä. Luovutusvoittojen haku kättä tai jalkaa vääntämällä tapahtuu nappuloita rämpyttämällä, joskin rämpyttämistä pitää annostella siten, ettei väsytä ottelijaansa ennenaikaisesti. Kuristaminen on tehty liian vaikeaksi. Se poikkeaa muista lukoista siinä, että nappulan rämpyttämisen sijaan yritetään tatilla suunnata tiettyyn liikkuvaan pisteeseen. Tässäkään kohdin peli opasta kunnolla sitä, millä taktiikalla tattia kuuluisi väännellä minnekin.

Toisin kuin muissa EA:n urheilupeleissä on ollut tapana, EA Sports MMA ei mässäile hurjalla määrällä erilaisia pelimuotoja. Pikaottelun lisäksi voi pelata uramoodia. Perinteiseen tapaan uramoodissa kehitetään itse luodun taistelijan taitoja, ja voitoilla ansaitaan pääsy alemmista vapaaotteluliitoista maailman huipulle tai ainakin Strikeforceen asti. Vaihtoehtoisesti voi suunnata Japanissa sijaitsevaan fiktiiviseen Mysticiin, joka on vastine tosielämän Pride-organisaatiolle. Ura etenee mukavan jouhevasti, ja toisin kuin UFC Undisputed 2010:ssä, taistelijan kykyjä parantavat treenisessiot eivät ole ankeata pakkopullaa. Verkossa voi haastaa ihmispelaajia ja käytössä ovat valmiiden ottelijoiden lisäksi uramoodissa luodut tappelupukarit. Verkkopelit keskittyvät kaksintaisteluihin, tosin Fight Card -pelimuodossa voi useampi pelaaja otella useamman ottelun sarjan keskenään.

Graafisesti peli näyttää hyvältä. Ottelijat ovat esikuviensa näköisiä, ja veristä viihdettä varten on luotu komeita areenoita. Kamppailuja käydään erilaisissa kehissä riippuen käytetyistä säännöistä. Esimerkiksi Strikeforce-ottelut tapahtuvat kahdeksankulmaisessa häkissä, mutta varsinkin alemman tason taistelut voidaan käydä nyrkkeilykehässä. Äänitoteutuksen osalta lyöntien ylikorostuneet läiskähdykset ovat kuin 80-luvun toimintaelokuvista, mutta toisaalta pakkohan ne osumat on jotenkin saada välitettyä kotisohvalle. Muulta osin äänimaisemaa kuuntelee mielellään.

EA Sports MMA häviää piirun verran vapaaottelun mallintamisessa UFC Undisputedille, mutta se on siitä huolimatta erittäin viihdyttävä peli lajista kiinnostuneille. Esimerkiksi itseni kaltaiselle enimmäkseen yksinpelin parissa viihtyvälle EA Sports MMA:n uramoodi on huomattavasti nautinnollisempi verrattuna pitkäveteiseen versioonsa UFC Undisputedissa. Verkkopeleistä kiinnostuneille THQ:n kilpaileva tuote voi olla parempi valinta. Valitsi niin tai näin, kumpikin ajaa loppupeleissä asiansa.