Vaikka peli ehti kauppoihin vielä väistyvän laitekannan viime metreillä, lupaillaan sekä Sonyn että Microsoftin alustoilla ilmaista päivitystä seuraavalle sukupolvelle. Ikävä kyllä tietynlainen kiire ja siitä seuranneet kompromissit paistavat lopputuloksesta läpi.
Semisti cool hei!
Tyyliltään DIRT 5 pyrkii ottamaan entistä selkeämpää pesäeroa julkaisijan samankaltaista nimeä kantavaan rallihaaraan. Tällä kertaa mukana ei ole enää lainkaan suomalaisten rakastamia metsäisiä pikataipaleita, vaan kylki kyljessä rellestäminen ja leveät rapabaanat nostetaan päärooliin. Puhtaan arcademaista kokemusta on kehittänyt ensimmäistä kertaa sarjan historiassa Codemasters Chesire. Eli samainen porukka, jonka jäsenet työstivät aikoinaan Sonyn leivissä Motorstormien ja Driveclubin kaltaista kevyttä kurvailtavaa Evolution Studiosina.
Valikoista lähtien pelissä tehdään hyvin selväksi, että kaikki realismiin viittaava heitetään romukoppaan hauskanpidon ja rämäpäisen menon tieltä. Vaikkei tässä ole sinänsä mitään pahaa, äärimmäiseen cooliuteen pyrkivä sekä yliväritettynä verkkokalvoille räiskähtelevä tyyli tarkoituksellisen ärsyttävine juontajineen lipsahtaa reilusti kornin puolelle.
Ajamaan pääsee perinteisten ralliautojen ohella muun muassa vahvasti kustomoiduilla lava-autoilla, rantakirpuilla ja monilla muilla rapaa kyntävillä menopeleillä. Kisoja ajetaan ympäri maailmaa: voitosta taistellaan esimerkiksi New Yorkissa, Rio de Janeirossa, Norjan jäätiköillä sekä Espanjan ja Kreikan kivikkoisilla poluilla. Monipuolisuutta tuovat säätilojen ja vuorokauden aikojen vaihtelun lisäksi jopa vuodenajat: talvisessa New Yorkissa lipsutellaan jäätyneen Hudson-joen pinnalla, kun kesällä siirrytään kurvailemaan katuradalle pilvenpiirtäjien väliin.
Etappi- ja kierrospohjaisten tapahtumien lisäksi mausteensa menoon tarjoavat temppuiluun keskittyvät Gymkhana-areenat, joissa ison pistepotin avaimina toimivat mahdollisimman reikäpäinen ajaminen sekä ympäristön monipuolinen hyödyntäminen tiukan aikarajan sisällä. Myös temppuilussa yksinkertaisuus on päivän sana, sillä mitään kombotuksilla kerättäviä kerroinbonuksia ei tällä kertaa jaella.
Kaasu päällä joka säällä
Laaja valinnanvara on DIRT 5:n tapauksessa sekä pelin vahvuus että myös heikkous. Kepeään luonteeseen tietynlainen paikasta ja lajista toiseen poukkoilu sopii, mutta toisaalta kokonaisuus tuntuu välillä turhankin irtonaiselta. Osaltaan tähän vaikuttaa höyhenenkevyt ajomallinnus. Jäällä sivuluisut ovat toki aavistuksen pidempiä, ja tehokkaimmilla menopeleillä täytyy edes joskus tarkkailla kaasun käyttöä. Leijonanosa ajasta päästellään kuitenkin huolettomasti talla pohjassa maaliin saakka, mutkissa kenties käsijarrua nyppien. Rehdistä arcade-statuksesta huolimatta tietynlaista tuntumaa tiehen – etenkin mutaisemmilla osuuksilla – jää kaipaamaan, kun kuraisilla ja syvien lätäköiden sävyttämillä reiteillä edetään kuin kiskoilla.
Jokaisen kisan jälkeen sylin täyttävät herkut krediiteistä kokemuspisteisiin ja loputtomiin tarra-arkkeihin aiheuttavat osaltaan puutumista, kun mikään ei tunnu lopulta miltään. Yltäkylläisen kuorrutteen alla urapolkua edetään hyvin perinteisesti muutamaan haaraan jakautuvaa reittiä pitkin. Kisat ovat aina yksittäisiä tapahtumia mestaruussarjojen sijaan, mikä korostaa irtonaisuuden tuntua.
Yllättävän yskähtelevää
Teknisesti Xbox One X -versio on yllättävän ailahtelevainen. Parhaimmillaan ja useimmiten peli näyttää häkellyttävän hyvältä. Etenkin talvisissa kentissä valaistusefektit nostavat kokonaisuuden kiusaamaan genren kärkinimiä, ja kesken kisojen koettavat vuorokauden vaihtumiset hoidetaan tyylikkäästi. Öiset lumipyryt tuovat eläviä muistoja kehittäjän Driveclub-ajoilta, kun tavaraa sinkoaa taivaan täydeltä tuulilasiin. Vastaavasti tietyissä kentissä peli taantuu jopa rumaksi, kun yleisilme näyttää levottomalta ja tekstuurit latautuvat myöhässä. Sulavuuteen painottava moodi toimii pääosin mainiosti, mutta useamman auton ryppäissä koetaan satunnaisia notkahduksia sekä ennen kaikkea ikävästi silmään osuvia ruudun repeilemisiä. Resoluutioon nostoon tähtäävä tila tappaa tahmaisuudellaan tyystin peli-ilon, joten sen käyttöä sietää välttää viiimeiseen asti.
Mollivoittoista menoa korostavat lukuisat bugit, jotka ovat räikeydessään melko harvinaisia nykypeleissä. Esimerkiksi audiopuoli saattaa mykistyä tyystin joko moottoriäänien tai musiikkien osalta. Myös ohjaimen tärinät katosivat useampaan kertaan kesken session. Saman sohvan moninpelissä vallan oudoissa kohdissa värisevän kapulan syy selvisi kaverin ruutuun kurkatessa: tärinät reagoivat toisen pelaajan tapahtumiin.
Kaikki kömpelyydet ovat niin absurdeja ja helposti bongattavissa, että niiden olettaisi korjaantuvan hyvin nopealla aikataululla. Silti yleinen viimeistelemättömyys on DIRT 5:n arviokappaleessa niin poikkeuksellisen vahvasti läsnä, ettei se voinut olla vaikuttamatta yleisfiilikseen. Peli sai isohkon päivityksen juuri embargon päättymisen kynnyksellä, mutta näitä mainittuja ongelmia ei ainakaan vielä korjattu.
Kimpassa kivempaa
Arvostelun nuivasta sävystä huolimatta peli ei ole missään nimessä tyystin menetetty tapaus. Vahva panostus yhteisölliseen puoleen pelastaa tälläkin kertaa paljon. Jaetun ruudun voimin on mukava tahkota vaikkapa uramoodia kaverin kanssa, sillä sessioihin liittyminen käy sujuvasti ilman aikaa vieviä kirjautumisia. Kevyt höntsäily toimii varmasti verkkoaalloilla yksinäistä puurtamista paremmin, ja perinteisen kisaamisen kylkeen lupaillaan kosolti erilaisia hippaleikkejä ajanvietteeksi.
Sisältääpä DIRT 5 jopa erillisen editorin pelaajien omille luomuksille. Playgrounds-tilassa reittien rakentelu on yllättävän yksinkertaista ja toimivaa. Samoin muiden luomusten testailu sujuu niin ikään näppärästi erilaisten suodattimien avulla. Aika tosin näyttää, saadaan moodista ihan oikeaa sisältöä irti satunnaisten hassutteluiden lisäksi.
Kokonaisuutena uutukaisesta on yllättävän vaikea antaa suositusta suuntaan tai toiseen. Kenties kahden konsolisukupolven välillä säntäily näkyy osaltaan lopputuloksessa, sillä kyseessä on teknisesti yksi Codemastersin epätasaisimmista suorituksista. Lisäksi peli keskittyy niin innokkaasti korostamaan kaikenkattavaa viileyttään, että efekti kääntyy jo sitä vastaan. Entisestään yksinkertaistettu kurvailu on kuitenkin pienissä annoksissa viihdyttävää, ja kaveriporukan rallitteluun DIRT 5 taatusti sopii. Kenties nimikkeen oivin kohdeyleisö piileekin tuoretta pelattavaa uudelle konsolisukupolvelle etsivät tyypit, joille ajopelit eivät normaalisti edusta sitä ominta genreä.
Series X -painoksen tekniseen puoleen palataan vielä tavalla tai toisella lähiaikoina.
